Tauko ei oikein onnistu kauhean hyvin... Paniikissa odotan jo että treenit alkaisivat taas. Monster Noona on niin kovassa iskussa, että kohta pitää iltasin evakuoida koko taloa ja jättää hirviö sinne pariksi tunniksi riehumaan. Tauko ja Noona ei oikein sovi samaan lauseeseen... Tänään luovutin ja otin noin tunnin tokotreenit Noonan kanssa ja vähän tein temppuja Bellan kanssa siinä samalla. Kyllähän penneli tokoili niin loistavasti! Merkkiä otin ja pentu on tajunnut miten hakea oikean paikan, vielä pitää oppia sen että jää siihen seisomaan. :) Treenasin myös sivulle tuloa eri kulmista ja matkoista. Voi vitsi pentu osasi hakea niin hienosti, kuka on käynyt salaa opettamassa pentua?! Vauhtia pitää vielä saada lisää, mutta tänään aloitin lopussa palkkaamaan lelun kanssa ja heti oli jo vähän parempi vauhti.
Otin myös pentu luokse tuloja, ensimmäistä kertaa niin että jätin pennun odottamaan. Olen tähän asti treenannut erikseen odottamista ja luoksetuloa, mutta nyt olin yksin joten oli pakko yhdistää. Vauhdilla vaava tulee ja hyökkää lelun kimppuun. Kokeilin erilaisia vaihtoehtoja, ensin palkkasin ihan tavallisesti eli lähdin juoksemaan lelun kanssa ja pentu sai saalistaa mut. Tein myös välillä sellaisia harjoituksia että kun pentu oli suurin piirtein siinä kohdassa missä pitää alkaa kääntyä ja tulemaan sivulle, niin lähdin juoksemaan eteenpäin ja pentu sai saalistaa taas. Näin pitäisi saada aikaiseksi tiukka ja nopea käännös. Tein myös välillä niin että heitin lelun taaksepäin ja pentu sai juosta mun ohi hakemaan sen. Ja kokeilin vielä silleen että vein lelun vähän matkaa mun taakse ja näytin pennulle missä lelu on, pentu sai sitten juosta mun ohi hakemaan lelua. Kaikki vaihtoehdot toimi joten jatkossa voi treenata vaihtelevasti. :)
Maahanmeno on oikein lupaava tässä vaiheessa, pentu on tajunnut sen että pitää lämättää molemmat etutassut nopsasti maahan.
Treenasin myös odottamista ja Bella sai toimia avustajana. Jätin molemmat koirat odottamaan ja Bella toimi häiriötekijänä siinä vieressä. Ensin odotin niin pitkään kunnes alkoi tuntua että kohta Noona karkaa, ja menin takasin palkkamaan. Toistin pari kertaa ja toimi. Pidensin vähän matkaa ja aikaa, ja samalla menin itse kyykkyyn. Pentu ei kestänyt ja karkasi. Jouduin toistamaan noin neljä kertaa kunnes pentu alkoi uskomaan, ja pysyi sitten hienosti.
Bellan kanssa tein kosketus treeniä. Lähetin neidin koskettamaan erilaisia asioita, ja Bella oli niin innoissaan!! Mahtava pupu :) Tein myös nouto harjoituksia, ja Bellan piti noutaa sen mitä heitin menemään. Heitin muovisia kukkaruukkuja, metalliesineitä ja kaikkea muuta mitä autotallista tarttui käteen. Bella on kyllä niin kiltti ja tuo kaiken takaisin, vaikka välillä irvisteleekin kun joutuu jotain epämielyttävää noutaa.
Noonan kanssa tein lopussa saman tyyppisen harjoituksen, mutta olin itse kyykyssä ja leikin esineillä kunnes pentu kiinnostui ja lähti hakemaan. Vedin sen jälkeen lelu esiin ja pentu teki hienosti vaihtokaupan. :)
Otsikko liittyy muhun tällä kertaa taas. Olen päättänyt että otan itseäni niskasta kiinni ja alan taas treenaamaan itseäni kunnolla, pakko tunnustaa että olen lihonnut viisi kiloa kesän jälkeen. Huomenna alkaa nyrkkeilytreenit, ihanaa! Albert on myös luvannut että alkaa kerran viikossa vetämään mulle juoksutreenit, hän on menestynyt juoksija sekä lyhyillä että pitkillä matkoilla ja sulkapallo pelaaja. Tehdään kaiken maailman juoksutreenejä että olisin vähän nopeampi agiradalla. Luvassa on siis paljon piinaa, jeejee! ;)
tiistai 8. marraskuuta 2011
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Noona Agility Akatemiassa- osa 12
Se oli siinä sitten, viimeinen jatkokurssi kerta akatemiassa. Todella synkkä fiilis ): Oli niin mahtavat treenit joka kerta! Lohdutus on kuitenkin se että jatkan joulukuusta lähtien, mutta tulen käymään ainoastaan kerran kuukaudessa yksityistunnilla.
Treenattiin niistoja tällä kertaa, ja pentu teki ne todella hienosti kaikista kulmista. Mentiin pientä rataa ja meidän kohtaloksi joutui vaikea putkikulma... Pentu ei tajunnut ollenkaan että piti mennä putkeen. Menin sitten harjoittelemaan putkikulmia vähän sivumalle ja heti onnistui :D Treenasin myös kepit ja kyl neiti vetää ne niin hienosti :) Mutta joo on kyllä ollut mahtavat treenit ihan joka kerta ja paljon ollaan opittu!
Pakko myöntää että tässä vaiheessa vaivaa lievä agimasennus. Pentu oppii niin nopeasti että tuntuu että menee kohta oman tason ohi. Pentu vetää kaikki tekniikat niin hienosti ja ite olen aina myöhässä ja opin paljon hitaammin kuin koira. Olen vähän kateellinen... No ei auta valittaminen, ulos harjoittelemaan ja sen jälkeen voin näyttää pennulle että kyllä minäkin osaan juosta nopsasti!
Haluaisin ohjata pentua ennakoivasti, mutta en kyllä oikein osaa sitä. Aina olen myöhässä ja pentu voisi olla jopa kolme sekkaa nopeampi joka kohdassa, jos itse vaan osaisin ohjata oikein ja nopeasti.... grrr. Varsinkin jos joudun peruuttamaan niin olen kyllä niin myöhässä. Peruuttaminen ei koskaan oikein ole ollut mun vahvuus, ala-asteella mun piti juosta peruttaen, kuinkas kävikään. Kaaduin ja molemmat peukalot murtuivat.
Marraskuussa tulee olemaan pieni agitauko, akatemiatreenit loppui ja KKS rakentaa uuden hallin joka ei ole ihan vielä valmis. Tekee ehkä ihan hyvää. Joku päivä kuitenkin lähden kentälle harjoittelemaan ihan perus irtoamista ja etenemistä.
Nyt on pakko lähteä joku päivä jäljestämään, ehkä ehdin tulevalla viikolla :) Tokoa ollaan harjoiteltu pikkasen, varsinkin maahanmeno edistyy hyvin!
Tässä video ja todistusmateriaalia siitä että olen aina myöhässä ja kömpelö peruuttaja. :)
Ei tässä kai muuta, eilen oli halloween-bileet, autokoulu edistyy ja koirat on muuten vaan niin sekoja ja ihania ;)
Treenattiin niistoja tällä kertaa, ja pentu teki ne todella hienosti kaikista kulmista. Mentiin pientä rataa ja meidän kohtaloksi joutui vaikea putkikulma... Pentu ei tajunnut ollenkaan että piti mennä putkeen. Menin sitten harjoittelemaan putkikulmia vähän sivumalle ja heti onnistui :D Treenasin myös kepit ja kyl neiti vetää ne niin hienosti :) Mutta joo on kyllä ollut mahtavat treenit ihan joka kerta ja paljon ollaan opittu!
Pakko myöntää että tässä vaiheessa vaivaa lievä agimasennus. Pentu oppii niin nopeasti että tuntuu että menee kohta oman tason ohi. Pentu vetää kaikki tekniikat niin hienosti ja ite olen aina myöhässä ja opin paljon hitaammin kuin koira. Olen vähän kateellinen... No ei auta valittaminen, ulos harjoittelemaan ja sen jälkeen voin näyttää pennulle että kyllä minäkin osaan juosta nopsasti!
Haluaisin ohjata pentua ennakoivasti, mutta en kyllä oikein osaa sitä. Aina olen myöhässä ja pentu voisi olla jopa kolme sekkaa nopeampi joka kohdassa, jos itse vaan osaisin ohjata oikein ja nopeasti.... grrr. Varsinkin jos joudun peruuttamaan niin olen kyllä niin myöhässä. Peruuttaminen ei koskaan oikein ole ollut mun vahvuus, ala-asteella mun piti juosta peruttaen, kuinkas kävikään. Kaaduin ja molemmat peukalot murtuivat.
Marraskuussa tulee olemaan pieni agitauko, akatemiatreenit loppui ja KKS rakentaa uuden hallin joka ei ole ihan vielä valmis. Tekee ehkä ihan hyvää. Joku päivä kuitenkin lähden kentälle harjoittelemaan ihan perus irtoamista ja etenemistä.
Nyt on pakko lähteä joku päivä jäljestämään, ehkä ehdin tulevalla viikolla :) Tokoa ollaan harjoiteltu pikkasen, varsinkin maahanmeno edistyy hyvin!
Tässä video ja todistusmateriaalia siitä että olen aina myöhässä ja kömpelö peruuttaja. :)
Ei tässä kai muuta, eilen oli halloween-bileet, autokoulu edistyy ja koirat on muuten vaan niin sekoja ja ihania ;)
tiistai 1. marraskuuta 2011
Kipeä
 | ||
| (c) Laura Pitkänen |
 |
| (c) Laura Pitkänen |
Olen enemmän ja enemmän alkanut miettiä sitä että kohta lähden opiskelemaan, sehän tarkoittaa sitä että Noona lähtee mun mukaan ja Bella jää kotiin. Miten silloin käy? Noona joka rakastaa sen kun saa riehua muitten koirien kanssa yli kaiken, jääkin yhtäkkiä yksin...
Välillä kun lähden Noonan tai Bellan kanssa kahdestaan lenkille saan taas muistutuksen siitä, miten tylsää se onkaan kävellä yhden koiran kanssa! Yksin ne juoksee jotain pientä, yhdessä ne riehuu ja touhuaa niin että välillä on vaikeuksia pysyä pystyssä kun naurattaa niin paljon. Bellakin on laihtunut yhden kilon ainoastaan sen takia että liikkuu paljon enemmän lenkin aikana, kun riehuu Noonan kanssa. On jopa ollut pakko suurentaa neidin ruoka-annosta muuten Bella on kohta alapainoinen.
Noona on ollut välillä iltaisin masentunut sen jälkeen kun Peppi lähti kotiin. Kävelee ympäri lelun kanssa ja itkee, selvästi kaipaa seuraa ja koiraseuraa. Bella on tarkka nukkumisajan kanssa ja menee jo nukkumaan kahdeksan maissa eikä kaipaa sitä että pentu tulee häiritsemään. Äidin suusta tuli jopa yks ilta "pitäiskö hankkia vielä yhden koiran, samallahan ne siinä menee." Äiti kuitenkin huomasi että ilmeeni yhtäkkiä muuttui aurinkoiseksi ja käänsi äkkiä sen läpäksi "tai nojoo hankitaan kokonainen pentue samalla." :D
Äitikin on täysin myyty, ei ole kyllä valittanut sanaakaan Noonasta!
Olen yhtäkkiä täysin sheltti fani, ennen olin kova bortsu hinku, mutta olen huomannut miten helppoja sheltit onkaan ja olen täysin myyty. Kovasti seurailen vielä pentueita, ja löysin ihanan pentueen missä oli bi-merlejä. Seuraava koira on ehdottomasti bi-merle!
Nojoo en nyt kuitenkaan ole hankkimassa uutta koiraa, tässä vaan haaveilen ja pohdiskelen. Mutta mahdollisesti vuoden tai parin vuoden päästä jos opiskelu budjetti riittää siihen, niin saattaa olla että Noonan seuraksi muuttaa bi-merle. Kunhan nyt ensin saa Noonan koulutettu johonkin kuntoon! ;)
Eräs viisas sheltti henkilö kerran sanoi näin: "Ei ole väliä jos sinulla on yksi tai viisi shelttiä, ne menee siinä samalla, kunhan vaan on rahaa ja aikaa treenata kaikkien kanssa." Totta totta.
maanantai 31. lokakuuta 2011
Minä vaadin ja sinä teet, piste.
Oli oikein koirarikas viikonloppu! Lauantaina suuntasimme taas Noonan kanssa Sirken tokokolutukseen kymmeneltä aamulla. Paikalle saapui ainoastaan kuusi koirakkoa joten oli runsaasti treeniaikaa koska treenit loppuivat vasta neljältä. Bella sai tulla mukaan seuraamaan treenejä koska ois muuten jäänyt yksin kotiin koko päiväksi.
Tänään halusin treenata sivulle tuloa, tai näyttää miten pentu on edistynyt. Sirke oli vakuuttunut miten hyvin pentu on yhtäkkiä hoksannut idean. Kuulemma pennulla on hyvä paikka, välillä jää pikkasen vinoon ja Sirke antoi sitten vinkkejä miten jatkossa saan sen korjattua. Oli kyllä niin voittaja fiilis että voi että ;)
Toinen asia miten halusin näyttää oli maahanmeno. Välillä pentu ei heitä etutassut nopsasti, ja juuri sitä haluan koska se on nopein tapa mennä maahan. Sirke antoi sitten hyvän vinkin miten voin harjoitella nopeita maahanmenoja. Ensin pyydän pennun istumaan, nostan käden niin korkealle että etutaussut pikkasen nousee ilmaan ja siitä sitten vedän käden alas niin että pentu heittää tassut nopsasti ja tasajalkaisesti maahan. Ei haittaa vaikka peppu jää ilmaan, kuulemma peppu kyllä pikku hiljaa laskee siitä. Taas sai muistutuksen siitä että kaiken pitää palotella pieniksi paloiksi jos tavoittelee täydellisyyttä. Ja eihän meillä ole mitään kiirettä tokon suhteen.
Kokeilin myös seisomista. Pentu joka on äsken oppinut peruuttamaan, pisti heti pakin päälle kun sai tilaisuuden. Sirke neuvoi miten lähden harjoittelemaan ja kokeilen uudestaan kotona kun pentu pystyy keskittymään paremmin.
Harjoittelin seuraamista, voin jo pikkasen nostaa käden ilmaan ja pentu pysyy. Paljon harjoittelua tämä liike kuitenkin vielä vaatii jos haluaa hyvän seuraamisen. ;)
Oli sitten tauon vuoro sillä välin kun muut treenasivat, ja lähdin tyttöjen kanssa pienelle jäähdytys lenkille metsään.
Meillä oli myös keskustelu/ruoka tauko ja siinä tuli sitten keskusteltua ihan kaikesta koirista liittyen. Voi vitsi on Sirke niin taitava, jotenkin saa kaiken kuulostamaan niiiiin helpolta! Sirkellä on ihana tapa treenata koiria, hän on niin johdonmukainen, palkkaa aina oikein mutta osaa myös kertoa koiralle kun se tekee jotain väärin tai ei-toivottua. Pyrin itse siihen että osaisin johdattaa koiraa siihen suntaan mihin haluan, mutta on se vaan niin vaikeeta. Sirkellä on hyvä tapa kertoa koiralle että teki jotain väärin, hän ihan yksinkertaisesti sanoo leikkimielisellä äänensävyllä että "ootpas nolo, vitsi sä oot niin nolo ei noin pidä tehä". En muista mitä harjoittelin Noonan kanssa mutta jotain Noona teki väärin, Sirken suusta sitten tuli "ootpas nolo, noloo nyt kyllä nolottaa", Noonan ilme oli niin makee! Noona hämmentyi täydellisesti ja seuraavan kerran suoritti liikkeen ihan oikein.
Sirkeltä olen oppinut sen että pitää aina kertoa koiralle mitä tehdään seuraavaksi, sen että pitää nostaa vaatimustaso niin että koira joskus epäonnistuu että pääsee kertomaan koiralle sen että noin ei saa tehdä (esim. paikalla olo) ja jos koira joskus epäonnistuu niin pitä heti sen jälkeen tehdä uudestaan ja vähintään tehdä samalla ärsyketasolla niin kauan kunnes koira kestää sen eli ei pidä helpottaa jos koira epäonnistuu.
Toisella kierroksella otin sitte odottamaista koska sen kanssa on ollut pientä ongelmaa. Noona odottaa hienosti mutta saattaa yhtäkkiä nousta jos menee liian pitkäksi tai tylsäksi. Tehtiin sitten ärsyke treeniä, ensin ihan silleen että Sirke heitti kivejä ihan Noonan lähellä. Noona lähti perään katsomaan jos se ois ollut nami, kerroin Noonalle että nyt se teki väärin ja toistettiin. Taas pentu lähti, sama juttu uudestaan. Nyt pentu jo ymmärsi idean ja pysyi vaikka Sirke heitti noutokapulan ja leluja. Sirke sitten sanoi että Noona on erittäin viisas ja todellakin yrittää tehdä oikein. Seuraava askel oli sitten aika, eli pennun oli pysyttävä vähän pidemmän ajan. Sirke neuvoi että jätän koiran ja palaan sitten kun tuntuu siltä että nyt se kohta lähtee, odotin noin puoli minuuttia, palasin ja palkkasin. Nyt piti taas jättää koira mutta odottaa niin kauan kunnes se karkaa, eli tarkoitus oli saada pennun epäonnistumaan. Odotin ja noin minuutin pentu pysyi kunnes karkasi. Kerroin heti että miten nolo pentu onkaan ja vein sen takaisin. Sama juttu uudestaan ja pennun piti nyt pysyä vähintään sen minuutin ennen kun sain palata sen luokse. Kappas vaan pentu pysyi! Alan treenata samalla tavalla agikentällä tästä lähtien. Todellakin toimii!
Treenasin merkkiä ja ensin tein vauhtitreeniä, eli välillä piilotin lelun merkin taakse ja välillä palkkasin lelun heittämällä. Seuraava askel oli sitten että jätin pennun odottamaan noin metrin merkistä ja vein lelun siihen paikkaan missä koiran kuuluu seisoa, ja taputin sitä paikkaa ja kerroin että "tämä on merkki". Sanoin merkki ja koira meni hakemaan lelun. Tein sitten saman jutun mutta en laittanut lelua siihen, taputin ainoastaan maata ja sanoin merkki. Pentu meni heti oikealle paikalle ja heitin lelun palkaksi! Wau!
Oli Sirken viimeinen valmennus tältä vuodelta, ensi vuonna mahdollisesti jatkuu. Olen kyllä tykännyt kovasti ja olen oppinut ihan uuden tavan treenata, ja olen täysin syttynyt tokohan on kivaa!
Noona oli innokas mutta vähän oli itsepäisyyttä ilmassa tänään. Sirkekin mainitsi että tähän asti pentu on saanut tehdä vauhdikkaita ja helppoja juttuja, mutta nyt kun vähän joutui kunnolla keskittymään ja miettimään niin ei ollut ihan neidin mielestä oikein. Omaa tahtoa neidiltä löytyy ja sitä pitää heti saada karsittua pois, jos välillä pentu ei heti saa mitä haluaa tai ei oikein ymmärrä niin alkaa kova komentaminen. Sirke antoi hyviä vinkkejä miten saan hyvän otteen pennusta, kokeilin pari kertaa ja aika nopeasti loppui haukkuminen ja pentu oikein hämmentyi, totteli tuplasti paremmin sen jälkeen. Pikku piru piileskelee sheltissä, mutta senhän tiesin jo! Tästä lähtien seuraa yksi kultainen sääntö: minä vaadin ja sinä teet, piste.
Treenien jälkeen lähdin vielä tekemään pidemmän metsälenkin apinoitten kanssa. Illalla oli sitten Sitz (koulubileet) tiedossa ja kotona olin vasta neljän maissa yöllä. Seuraava aamu oli sitten tiedossa LSK:n talvitreenit Porvoossa Petenkoiratarvike Areenalla, Noonan kanssa. Voi kauheeta, miten paha oli olikaan... Noonan treenit meni kuitenkin superisti, jos ei lasketa mukaan sitä että pentu meni suorittamaan keinun itse... En usko että Noona kauheasti siitä välittänyt, pentu kuin ei ole maailaman herkin otus.
Treenasin lyhyitä radan pätkiä ja pentu suoritti ne kaikki oikein ja vauhdilla, on se vaan niiin taitava!
Treenien jälkeen mun piti vielä vetää yksi ryhmä. Tyhmä minä menin vielä treenien lopussa vetämään Noonan kanssa joka oli ollut tunnin häkissä. No ei siitä tullut mitään... Pitäis lopettaa ajoissa, miksi se on niin vaikeeta aina muistaa!?
Bean kanssa kävimme lenksulla vielä treenien jälkeen, ja Noona oli Finan kimpussa kuten aina. :)
Tulen ehdottomasti käyttämään Petenkoiratarvike Areenaa jatkossakin! Nyt kun on niin lyhyitä päivä niin voisi päivällä vuokrata hallia, maksaa ainoastaan 20 e/tunti. Halli on lämmitetty eli pystyy hupparissa juoksemaan siellä talvisin ja muutenkin se on mukava treenipaikka! Noona ei ollut moksiskaan vaikka oli uusi paikka, pohja ja siellä kaikui. Huippu tyyppi! Huippu tyyppi täytti myös puoli vuotta viime viikolla, onnea! Aika menee ihan liian nopeasti...
Autokoulukin edistyy huimaa vauhtia, teoriatunnit sain hoidettu kolmessa viikossa. On se ihanaa kun on piikkikortti ennestään niin ei tarvitse niin monta tuntia käydä. Torstaina on jo eka ajotunti teidossa, joten Loviisalaiset pitäkää koirat kytkettyinä en voi luvata että ehdin jarruttaa niin nopsasti kuin pitäisi.... ;)
Tänään halusin treenata sivulle tuloa, tai näyttää miten pentu on edistynyt. Sirke oli vakuuttunut miten hyvin pentu on yhtäkkiä hoksannut idean. Kuulemma pennulla on hyvä paikka, välillä jää pikkasen vinoon ja Sirke antoi sitten vinkkejä miten jatkossa saan sen korjattua. Oli kyllä niin voittaja fiilis että voi että ;)
Toinen asia miten halusin näyttää oli maahanmeno. Välillä pentu ei heitä etutassut nopsasti, ja juuri sitä haluan koska se on nopein tapa mennä maahan. Sirke antoi sitten hyvän vinkin miten voin harjoitella nopeita maahanmenoja. Ensin pyydän pennun istumaan, nostan käden niin korkealle että etutaussut pikkasen nousee ilmaan ja siitä sitten vedän käden alas niin että pentu heittää tassut nopsasti ja tasajalkaisesti maahan. Ei haittaa vaikka peppu jää ilmaan, kuulemma peppu kyllä pikku hiljaa laskee siitä. Taas sai muistutuksen siitä että kaiken pitää palotella pieniksi paloiksi jos tavoittelee täydellisyyttä. Ja eihän meillä ole mitään kiirettä tokon suhteen.
Kokeilin myös seisomista. Pentu joka on äsken oppinut peruuttamaan, pisti heti pakin päälle kun sai tilaisuuden. Sirke neuvoi miten lähden harjoittelemaan ja kokeilen uudestaan kotona kun pentu pystyy keskittymään paremmin.
Harjoittelin seuraamista, voin jo pikkasen nostaa käden ilmaan ja pentu pysyy. Paljon harjoittelua tämä liike kuitenkin vielä vaatii jos haluaa hyvän seuraamisen. ;)
Oli sitten tauon vuoro sillä välin kun muut treenasivat, ja lähdin tyttöjen kanssa pienelle jäähdytys lenkille metsään.
Meillä oli myös keskustelu/ruoka tauko ja siinä tuli sitten keskusteltua ihan kaikesta koirista liittyen. Voi vitsi on Sirke niin taitava, jotenkin saa kaiken kuulostamaan niiiiin helpolta! Sirkellä on ihana tapa treenata koiria, hän on niin johdonmukainen, palkkaa aina oikein mutta osaa myös kertoa koiralle kun se tekee jotain väärin tai ei-toivottua. Pyrin itse siihen että osaisin johdattaa koiraa siihen suntaan mihin haluan, mutta on se vaan niin vaikeeta. Sirkellä on hyvä tapa kertoa koiralle että teki jotain väärin, hän ihan yksinkertaisesti sanoo leikkimielisellä äänensävyllä että "ootpas nolo, vitsi sä oot niin nolo ei noin pidä tehä". En muista mitä harjoittelin Noonan kanssa mutta jotain Noona teki väärin, Sirken suusta sitten tuli "ootpas nolo, noloo nyt kyllä nolottaa", Noonan ilme oli niin makee! Noona hämmentyi täydellisesti ja seuraavan kerran suoritti liikkeen ihan oikein.
Sirkeltä olen oppinut sen että pitää aina kertoa koiralle mitä tehdään seuraavaksi, sen että pitää nostaa vaatimustaso niin että koira joskus epäonnistuu että pääsee kertomaan koiralle sen että noin ei saa tehdä (esim. paikalla olo) ja jos koira joskus epäonnistuu niin pitä heti sen jälkeen tehdä uudestaan ja vähintään tehdä samalla ärsyketasolla niin kauan kunnes koira kestää sen eli ei pidä helpottaa jos koira epäonnistuu.
Toisella kierroksella otin sitte odottamaista koska sen kanssa on ollut pientä ongelmaa. Noona odottaa hienosti mutta saattaa yhtäkkiä nousta jos menee liian pitkäksi tai tylsäksi. Tehtiin sitten ärsyke treeniä, ensin ihan silleen että Sirke heitti kivejä ihan Noonan lähellä. Noona lähti perään katsomaan jos se ois ollut nami, kerroin Noonalle että nyt se teki väärin ja toistettiin. Taas pentu lähti, sama juttu uudestaan. Nyt pentu jo ymmärsi idean ja pysyi vaikka Sirke heitti noutokapulan ja leluja. Sirke sitten sanoi että Noona on erittäin viisas ja todellakin yrittää tehdä oikein. Seuraava askel oli sitten aika, eli pennun oli pysyttävä vähän pidemmän ajan. Sirke neuvoi että jätän koiran ja palaan sitten kun tuntuu siltä että nyt se kohta lähtee, odotin noin puoli minuuttia, palasin ja palkkasin. Nyt piti taas jättää koira mutta odottaa niin kauan kunnes se karkaa, eli tarkoitus oli saada pennun epäonnistumaan. Odotin ja noin minuutin pentu pysyi kunnes karkasi. Kerroin heti että miten nolo pentu onkaan ja vein sen takaisin. Sama juttu uudestaan ja pennun piti nyt pysyä vähintään sen minuutin ennen kun sain palata sen luokse. Kappas vaan pentu pysyi! Alan treenata samalla tavalla agikentällä tästä lähtien. Todellakin toimii!
Treenasin merkkiä ja ensin tein vauhtitreeniä, eli välillä piilotin lelun merkin taakse ja välillä palkkasin lelun heittämällä. Seuraava askel oli sitten että jätin pennun odottamaan noin metrin merkistä ja vein lelun siihen paikkaan missä koiran kuuluu seisoa, ja taputin sitä paikkaa ja kerroin että "tämä on merkki". Sanoin merkki ja koira meni hakemaan lelun. Tein sitten saman jutun mutta en laittanut lelua siihen, taputin ainoastaan maata ja sanoin merkki. Pentu meni heti oikealle paikalle ja heitin lelun palkaksi! Wau!
Oli Sirken viimeinen valmennus tältä vuodelta, ensi vuonna mahdollisesti jatkuu. Olen kyllä tykännyt kovasti ja olen oppinut ihan uuden tavan treenata, ja olen täysin syttynyt tokohan on kivaa!
Noona oli innokas mutta vähän oli itsepäisyyttä ilmassa tänään. Sirkekin mainitsi että tähän asti pentu on saanut tehdä vauhdikkaita ja helppoja juttuja, mutta nyt kun vähän joutui kunnolla keskittymään ja miettimään niin ei ollut ihan neidin mielestä oikein. Omaa tahtoa neidiltä löytyy ja sitä pitää heti saada karsittua pois, jos välillä pentu ei heti saa mitä haluaa tai ei oikein ymmärrä niin alkaa kova komentaminen. Sirke antoi hyviä vinkkejä miten saan hyvän otteen pennusta, kokeilin pari kertaa ja aika nopeasti loppui haukkuminen ja pentu oikein hämmentyi, totteli tuplasti paremmin sen jälkeen. Pikku piru piileskelee sheltissä, mutta senhän tiesin jo! Tästä lähtien seuraa yksi kultainen sääntö: minä vaadin ja sinä teet, piste.
Treenien jälkeen lähdin vielä tekemään pidemmän metsälenkin apinoitten kanssa. Illalla oli sitten Sitz (koulubileet) tiedossa ja kotona olin vasta neljän maissa yöllä. Seuraava aamu oli sitten tiedossa LSK:n talvitreenit Porvoossa Petenkoiratarvike Areenalla, Noonan kanssa. Voi kauheeta, miten paha oli olikaan... Noonan treenit meni kuitenkin superisti, jos ei lasketa mukaan sitä että pentu meni suorittamaan keinun itse... En usko että Noona kauheasti siitä välittänyt, pentu kuin ei ole maailaman herkin otus.
Treenasin lyhyitä radan pätkiä ja pentu suoritti ne kaikki oikein ja vauhdilla, on se vaan niiin taitava!
Treenien jälkeen mun piti vielä vetää yksi ryhmä. Tyhmä minä menin vielä treenien lopussa vetämään Noonan kanssa joka oli ollut tunnin häkissä. No ei siitä tullut mitään... Pitäis lopettaa ajoissa, miksi se on niin vaikeeta aina muistaa!?
Bean kanssa kävimme lenksulla vielä treenien jälkeen, ja Noona oli Finan kimpussa kuten aina. :)
Tulen ehdottomasti käyttämään Petenkoiratarvike Areenaa jatkossakin! Nyt kun on niin lyhyitä päivä niin voisi päivällä vuokrata hallia, maksaa ainoastaan 20 e/tunti. Halli on lämmitetty eli pystyy hupparissa juoksemaan siellä talvisin ja muutenkin se on mukava treenipaikka! Noona ei ollut moksiskaan vaikka oli uusi paikka, pohja ja siellä kaikui. Huippu tyyppi! Huippu tyyppi täytti myös puoli vuotta viime viikolla, onnea! Aika menee ihan liian nopeasti...
Autokoulukin edistyy huimaa vauhtia, teoriatunnit sain hoidettu kolmessa viikossa. On se ihanaa kun on piikkikortti ennestään niin ei tarvitse niin monta tuntia käydä. Torstaina on jo eka ajotunti teidossa, joten Loviisalaiset pitäkää koirat kytkettyinä en voi luvata että ehdin jarruttaa niin nopsasti kuin pitäisi.... ;)
perjantai 28. lokakuuta 2011
Noona Agility Akatemiassa- osa 11
 |
| (c) Bea Snellman |
 |
| (c) Bea Snellman |
Jaja, tiistaina kävin vetämässä omatoimi treenit tyttöjen kanssa. Harjoittelin irtoamista ja etenemistä. Hyvin meni, ja molemmat olivat niin innoissaan.
Keskiviikkona oli taas akatemia treenit ja Jouni Orenius veti tänään meidän treenit. Ihan yhtä huippu hyvä kouluttaja kuten Juhakin. Saimme tänään taas tehdä sama alkupätkä kuten kaikki muutkin. Noonalla oli super vauhti ja irtosi todella hyvin, neljäs este tuotti meille vähän vaikeuksia. Piti tehdä pakko valssin neljännen esteen yhteydessä ja Noona joka on äsken oppinut irtoamaan niin hyppäsi koko ajan väärästä suunnasta ja oli oikein hämmentenyt kun ei saanut palkkaa siitä. Nauratti kyllä kun pentu yritti niin tehdä oikein. Treenasin sitten sivulla vähän pakkovalssia ja sen jälkeen pentu ymmärsi idean ja loppu rata sujui oikein mallikaasti. :) Noonan vauhtia kehuttiin kovasti. ;) Itse treenasin kontakteja, ja saimme hyvät kehut miten hyvin pentu pysyy. Kepit treenasin myös ja kohta Noona osaa kepit jo ilman verkkoja! Tunti meni niin nopeasti mutta hyvät treenit taas kerran. On niin synkkä fiilis kun on ainoastaan kerran enää ja sen jälkeen on jo jatkokurssi suoritettu, jatkan kuitenkin sen jälkeen kerran kuukaudessa yksityistunnilla.
Helmikuussa meillä on myös tiedossa Niina-Liina Linnan yksityisvalmennus ja mahdollisesti muitakin valmennuksia. ;)
Torstaina oli sitten taas kahden viikon tauon jälkeen Kotkan reenit. Sekä Sanna että Merita veti treenit tänään joten oli luvassa kahta rataa. Sannan puolella saimme harjoitella päällejuoksua. Bellan kanssa meni niin loistavasti, tyttö veti sellaisella vauhdilla että alussa jopa ihmettelin kenen koira olin ottanut vahingossa mukaan. Aivan mieletön vauhti ja into!! Juoksin radan neljä kertaa putkeen ja joka kerta osui nappiin, Bella on niin mukava ja varma ohjata silloin kun liikkuu. Lopussa naurettiin että Bellaa vaivaa mielialahäiriö, välillä neiti ainoastaan näyttää keskaria tai taas välillä on kuin aurinko.
Kokeilin myös juosta sama rata Noonan kanssa.... DAMN pentu on nopea! En meinannut millään ehtiä ohjata, ja varisinkaan kun pentu on vielä vähän epävarma ja joutuu varmistelemaan välillä. Jep, olin pahasti myöhässä joka kohdassa. :) Huippua!
Oli sitten Meritan rata vuorossa. Aika haastava mutta samalla koirille vauhdikas ja kivan oloinen. Tykkäsin kovasti ja niin teki Bellakin, sama into säilyi ja olin välillä niin myöhässä etten ehtinyt ohjata tyttöä!! :o
Noonan kanssa vedin ainoastaan putkesta putkeen harjoituksen lopussa.
Kivat treenit ja jäi niiiiin hyvä fiilis Bellan ansiosta!
Pentu on vihdoin VIHDOIN, oppinut tulemaan sivulle. Tiedän välillä se on vähän vinossa, liian edessä ja oma käsi liikkuu vielä pikkasen.... mutta Noona vihdoin ymmärtää mistä on kyse!! Ihanaa :) Video todistus aineeksi!
Video
 |
| Mun viisas söpö lapsi hymyilee. |
Video
Löysin myös vanhan videon siitä kun kävin Katin kanssa treenaamassa. Säälin pentua että joutuu treenaamaan mun kanssa.... Jos joku vapaaehtoinen parempi ohjaaja haluaa alkaa treenaamaan pennun kanssa niin ihan vapaasti?
Video
En tiedä muista shelteistä mutta mun sheltti on ainakin kova tekemään ilmeitä. Välillä kyllä naurattaa niin. Usein pennun huulet jää jotenkin oudosti niin että hampaat näkyvät. Pentu sitten kävelee ympäri eikä tajua yhtään miten todella tyhmän näköinen se on. Löysin vanhoja "piilokamera" kuvia, olen joskus onnistunut puhelimen kaa ottamaan ne joten laatu on top 10.
Puhelimesta puheen olleen... pentu onnistui vihdoin rikkoamaan jotain. Jätin mun iPohnen yöpöydällä ja menin nopeasti alakertaan. Yhtäkkiä kuului kova pamaus. Voin kertoa että mun yöpöytä on aika matala. Menin ylös katsomaan ja löysin Noonan jolla oli piru ilme päällä. Lattialta löysin puhelimen. Nostin sen ylös ja voin kertoa että näyttö on aika lailla entinen. Kiitos rakas koira, nyt ainakin tiedän mitä toivon synttäri lahjaksi.
perjantai 21. lokakuuta 2011
Haaste vastaanotettu
Tuli yllättäen kova hinku kirjoittaa. Päätin sitten ottaa hasteen vastaan. Bea lähetti hasteen kaikille halukaille, joten paljastan kahdeksan asiaa mitä ette ehkä tiedä minusta. Samalla lailla kuten Bea niin en lähetä haaste eteenpäin vaan kaikki halukaat saavat itse paljastaa jotain jos haluaa. :)
1. Koko mun suku on täysin ruotsinkielinen. Kolmannella luokalla osasin suurin piirtein noin sata sanaa suomeksi ja lausua lauseita kuten "Minä olen pallo". Yläasteen alussa en vielä uskaltanut puhua suomea julkisesti tai tuntemattomalle. Bella saapui taloon ja koiraharrastus alkoi ja siitä se sitten lähti, oli vaan pakko alkaa puhua.
2. Minulla on kuuro veli joka pelaa jääkiekkoa suomen kuurojen maajoukkueessa. Hän on muun muassa pelannut lätkää jenkeissä ja Kanadassa, olympialaisissa ja voittanut MM-kultaa. Osaan viittomakieltä paremmin kuin englantia.
3. Osaan lukea koiria hyvin, erityisesti rauhoittavat signaalit. Tarkkailen koiria koko ajan ilman että kukaan huomaa sitä. Kävin katsomassa agilityn MM-kisoja kun ne pidettiin suomessa. Seurasin pelkästään lähtötilannetta. Koirat muun muassa rauhoittivat omistajaansa lipasemalla kuonoaan nopeasti, lopetin laskemisen tuhannen lipasun jälkeen... Kuinka moni huomasi edes yhden lipasun?
Voitte vaan kuvitella miten paljon koirat antavat rauhoittavia signaaleja näyttelypöydällä... En usein pysty katsomaan kunnolla kun koira on pöydällä, huomaan liikaa signaaleja mihin kukaan ei reagoi tai vastaa.
On ihanaa seurata koiria joka kulkee vapaana ja saavat kommunikoida rauhassa keskenään.
4. Annan usein vaikutelman että olisin tyhmä tai että en tajua. En tiedä miksi teen niin se tapahtuu niin automaattisesti, en tee sitä tarkoituksella. Samalla lailla seuraan ihmisiä kuten koiriakin. Huomaan pieniä eleitä ja luen ihmisiä hyvin. Psykologi on sanonut minulle että huomaan pelottavan paljon, koska huomaan hyvinkin pieniä asioita, mietin paljon, osaan lukea rivien välistä ja ymmärrän paljon vaikka annan ihan toisenlaisen vaikutelman, ja että minun pitäisi ryhtyä psykologiksi.
5. Kateellisia ihmisiä ällöttävät minua. En ymmärrä miksi ei voi olla iloinen jonkun toisen puolesta. Jos joku on tehnyt paljon töitä ja ansainut jotain, niin miksi pitää olla kateellinen? Kaikkea ei voi aina saada. Jos itse joskus tunnen kateutta niin käytän sitä voimavarana, kateus saa minut tekemään vielä kovemmin töitä jonkun asian eteen. Unohdan kateuden ja voin aidosti olla iloinen, paljon kivempaa niinpäin. Jos tiedän että joku tuntee kateutta minua kohden niin käännän sitäkin toisinpäin, säälin sitä ihmistä koska ei osaa olla iloinen jonkun toisen puolesta.
6. Arvostan rehellisiä ja aitoja ihmisiä. Rehellisiä ja aitoja ihmisiä saavat minut iloiseksi, ihminen joka yrittää esittää rehellistä tekevät enemmän haittaa kuin se että sanoisi suoraan joitain mikä myöskin satuttaisi. Jos joku on iloinen puolestani niin haluan että hän on aidosti iloinen, ihminen joka esittää että olisi iloinen on pelkkä paska mulle. The truth hurts and lies worse.
7. Hyvällä itseluottamuksella varustettuja ihmisiä ihailen. Ihminen joka osaa ja uskaltaa olla oma itsensä ja tietää mitä haluaa on usein myöskin hyvä tyyppi. Itse en ole kovin itsevarma ihminen ja usein annan itselleni huonon arvosanan kaikesta mitä teen, ja usein olen aika vaativa itseäni kohtaan. Viime aikoina olen kuitenkin vähän päässyt eroon tästä ja yhä useammin uskallan myöntää itselleni että olen tyytyväinen. Koiraharrastuksen myötä olen oppinut olemaan ylpeä itsestäni useammin ja pystyn rehellisesti sanomaan välillä että olen tyytyväinen omaan suoritukseeni. Noonan suhteen olen ollut erittäin ylpeä siitä miten meidän agility treenit ovat menneet tähän asti, ja todellakin tuntuu hyvältä treenata tytön kanssa, ja osaan paremmin ja paremmin sanoa sitä suoraan. Välillä alkaa tuntua siltä että olen liian ylpeä!
8. Tavoite on että juostaan agility MM-radalla Noonan kanssa.
1. Koko mun suku on täysin ruotsinkielinen. Kolmannella luokalla osasin suurin piirtein noin sata sanaa suomeksi ja lausua lauseita kuten "Minä olen pallo". Yläasteen alussa en vielä uskaltanut puhua suomea julkisesti tai tuntemattomalle. Bella saapui taloon ja koiraharrastus alkoi ja siitä se sitten lähti, oli vaan pakko alkaa puhua.
2. Minulla on kuuro veli joka pelaa jääkiekkoa suomen kuurojen maajoukkueessa. Hän on muun muassa pelannut lätkää jenkeissä ja Kanadassa, olympialaisissa ja voittanut MM-kultaa. Osaan viittomakieltä paremmin kuin englantia.
3. Osaan lukea koiria hyvin, erityisesti rauhoittavat signaalit. Tarkkailen koiria koko ajan ilman että kukaan huomaa sitä. Kävin katsomassa agilityn MM-kisoja kun ne pidettiin suomessa. Seurasin pelkästään lähtötilannetta. Koirat muun muassa rauhoittivat omistajaansa lipasemalla kuonoaan nopeasti, lopetin laskemisen tuhannen lipasun jälkeen... Kuinka moni huomasi edes yhden lipasun?
Voitte vaan kuvitella miten paljon koirat antavat rauhoittavia signaaleja näyttelypöydällä... En usein pysty katsomaan kunnolla kun koira on pöydällä, huomaan liikaa signaaleja mihin kukaan ei reagoi tai vastaa.
On ihanaa seurata koiria joka kulkee vapaana ja saavat kommunikoida rauhassa keskenään.
4. Annan usein vaikutelman että olisin tyhmä tai että en tajua. En tiedä miksi teen niin se tapahtuu niin automaattisesti, en tee sitä tarkoituksella. Samalla lailla seuraan ihmisiä kuten koiriakin. Huomaan pieniä eleitä ja luen ihmisiä hyvin. Psykologi on sanonut minulle että huomaan pelottavan paljon, koska huomaan hyvinkin pieniä asioita, mietin paljon, osaan lukea rivien välistä ja ymmärrän paljon vaikka annan ihan toisenlaisen vaikutelman, ja että minun pitäisi ryhtyä psykologiksi.
5. Kateellisia ihmisiä ällöttävät minua. En ymmärrä miksi ei voi olla iloinen jonkun toisen puolesta. Jos joku on tehnyt paljon töitä ja ansainut jotain, niin miksi pitää olla kateellinen? Kaikkea ei voi aina saada. Jos itse joskus tunnen kateutta niin käytän sitä voimavarana, kateus saa minut tekemään vielä kovemmin töitä jonkun asian eteen. Unohdan kateuden ja voin aidosti olla iloinen, paljon kivempaa niinpäin. Jos tiedän että joku tuntee kateutta minua kohden niin käännän sitäkin toisinpäin, säälin sitä ihmistä koska ei osaa olla iloinen jonkun toisen puolesta.
6. Arvostan rehellisiä ja aitoja ihmisiä. Rehellisiä ja aitoja ihmisiä saavat minut iloiseksi, ihminen joka yrittää esittää rehellistä tekevät enemmän haittaa kuin se että sanoisi suoraan joitain mikä myöskin satuttaisi. Jos joku on iloinen puolestani niin haluan että hän on aidosti iloinen, ihminen joka esittää että olisi iloinen on pelkkä paska mulle. The truth hurts and lies worse.
7. Hyvällä itseluottamuksella varustettuja ihmisiä ihailen. Ihminen joka osaa ja uskaltaa olla oma itsensä ja tietää mitä haluaa on usein myöskin hyvä tyyppi. Itse en ole kovin itsevarma ihminen ja usein annan itselleni huonon arvosanan kaikesta mitä teen, ja usein olen aika vaativa itseäni kohtaan. Viime aikoina olen kuitenkin vähän päässyt eroon tästä ja yhä useammin uskallan myöntää itselleni että olen tyytyväinen. Koiraharrastuksen myötä olen oppinut olemaan ylpeä itsestäni useammin ja pystyn rehellisesti sanomaan välillä että olen tyytyväinen omaan suoritukseeni. Noonan suhteen olen ollut erittäin ylpeä siitä miten meidän agility treenit ovat menneet tähän asti, ja todellakin tuntuu hyvältä treenata tytön kanssa, ja osaan paremmin ja paremmin sanoa sitä suoraan. Välillä alkaa tuntua siltä että olen liian ylpeä!
8. Tavoite on että juostaan agility MM-radalla Noonan kanssa.
Koirapuistossa
 |
| Kohta jo 6 kk, aika menee niin nopeasti |
 |
| Kaunis kuten aina |
Torstaina alkoi syysloma ja tein pitkän metsälenkin Pepin, Noonan ja Bellan kanssa. Oli kyllä niin kaunis syksyinen päivä. :) Lenkin jälkeen Peppi lähti takaisin kotiin. Illalla huomasi selvästi että Noonalla oli ikävä, etsi Peppiä ja oli vähän levoton. ): Peppi ja Noona kyllä sopi niin hyvin yhteen.
Tänään aamupäivällä uskalsin taas mennä pihalle vähän reenaamaan. Harjoittelin keinua ja annoin keinun vähän liikkua, noin 5 cm. Noona ei reagoinut yhtään mutta Bella alkoi heti vähän hidastelemaan taas. Jonkun toiston jälkeen jopa Bella uskalsi juosta vauhdilla vaikka keinu vähän liikkuikin. :)
Noonan kanssa harjoittelin vähän eteenmenoa niin että itse en liikkunut paljonkaan, vähän varovasti pitää vielä ottaa. Heitin Noonan sisään ja lähdin tekemään lenkin Bellan kanssa kahestaan. :)
Päivällä päätin sitten lähteä koiratreffeille, Noonan kanssa, jotka pidettiin koirapuistossa. Pakko myöntää että oli ensimmäinen kerta kuin olin koirapuistossa oman koiran kanssa. En ole kova koirapuisto-fani, onhan se hyvä paikka jos ei pysty koiraa pitämään vapaana muualla, mutta omat koirat kun pystyy metsässä kulkemaan vapaana niin pysyn mielummin siellä. :) Paikalla oli ainoastaan isoja koiria kuten ajo-, metsästys- ja lintukoiria. Pari pentuakin saapui paikalle, mutta nekin oli jo aika isonkokoisia pentuja. Noona ei innostunut yhtään kaikki ryntäsi Noonan yli ja pentu alkoi jopa murisemaan muille koirille, joten olin siellä noin kymmenen minuuttia ja lähdin pois. Turha pelotella pentua joka muuten on sosiaalinen ja leikkii mielellään. Puiston vieressä oli iso jalkapallokenttä, joten treenasin tokoa noin kymmenen minuuttia. Oli kivasti häiriötä siinä vieressä kun muut koirat riehuivat. Pentu oli niin taitava taas kerran. Otin maahanmenoa, seuraamista, sivulle tuloa, pentu luoksetuloa ja vähän paikalla oloa. Kivasti toimii :)
Treenien jälkeen lähdin sitten kävelemään kotiin ja oli kiva tehdä lenkki kahdestaan Noonan kanssa. Yksi huono asia kuitenkin sattui kotimatkan varrella... Kävelin lähellä autotietä ja ihan yhtäkkiä pentu lähti oikein kunnolla paimentamaan autoa joka ajoi ohi, oikein rähjäsi ja kaikki. Voisi sanoa että onneksi itse säikähdin niin että ihan automaattisesti nappasin pennun niskasta kii ja ärisin oikein kunnolla samalla kuin pentu rähjäsi autolle. Myönnän että reagoin vähän liian voimakkaasti mutta pentu pelästyi niin että kotimatkan aikana ei edes uskaltanut katsoa ohi ajavia autoja vaan katsoi ihan toiseen suuntaan, ja hyvä niin. Mielummin niitä saa pelätä kuin jäädä alle. Möh! Jos joskus tekee sen uudestaan niin meinaan kyllä reagoida ihan samalla tavalla, koska sellaisia touhuja en siedä ja piste.
Voi vitsi mä olen ihan kujalla mitä mä meinaan tehdä lukion jälkeen. Olen pitkään haaveillut että lähtisin Ruotsiin opiskelemaan. Kaikki asiat oli niin hyvin suunniteltu mutta sitten... Äiti oli jo ihan messissä ja olin jo siinä vaiheessa että katselin asuntoja, olin yhteydessä yhden koulun kanssa ja olin ihan rakastunut yhteen ammattiin. Olin katsellut agility seuroja ja ihan kaikkea, yksi asia kuitenkin missassin. Ruotsissahan ei ole YO-kirjoitukset vaan päättötodistukset antavat pisteitä riippuen millainen keskiarvio sinulla on ja sitten pitää käydä tietty määrä kursseja riippuen ammatista. Toi viimeinen asia jäi minulta huomiomatta... Jos haluan opiskella "analytisk biomedicin" (sori en tiedä mitä se on suomeksi, ja sitä ei voi opiskella missään suomessa ruotsin kielellä) niin minun on pakko käydä kuusi fysiikan kurssia. Olen käynyt ainoastaan kaksi kurssia... lopetin koska olin sitä mieltä että saan paljon enemmän irti psykologiasta. Pääsykokeet on jo huhtikuussa, joten en mitenkään ehdi käydä neljä kurssia siinä ajassa. Haluan opiskella jotain liittyen biologiaa ja lääketiedettä, joten olen vähän katsellut että apteekkari voisi olla yksi mahdollisuus. Ja vaikka sen jälkeen voisi lähteä Ruotsiin ja toteuttaa unelmat...? Nyt ainakin on vahva tunne että voisin lähteä Turkuun opiskelemaan apteekkariksi ja sen jälkeen lähteä Ruotsiin. Helsinkiin en nyt haluaisi lähteä, en tiedä jotenkin ei miellytä. Liian lähellä kotoa, Turussa on niin paljon halvempaa että siellä on edes mahdollisuus saada kämppä missä saa ottaa koiran mukaan ja sitäpaitsi siellä on se oma kieli. Nojoo suunitelmat ehtivät vielä vaihtua tuhat kertaa ;)
Matka suunitelmat alkavat kans vähän selvitä, tai ainakin tiedän millaisen matkan haluaisin tehdä. Yritän vielä saada joku lähtemään matkaseuraksi. Haluaisin lähteä interreilaamaan eurooppaan. Mitä olen ajatellut niin reitti olisi suunnilleen tämä Espanja- Malaga- Madrid- Barcelona- Ranska- Marseille- Nice- Italia- Genua- Florens- Rooma- Bologna- Milano- Sveitsi- Zurich- joku pikkukylä missä sukulaiset asuvat- Bern- Ranska- Paris- Englanti- Lontoo. Katsellaan jos onnistun toteuttamaan suunnitelman ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)