perjantai 21. lokakuuta 2011

Haaste vastaanotettu

Tuli yllättäen kova hinku kirjoittaa. Päätin sitten ottaa hasteen vastaan. Bea lähetti hasteen kaikille halukaille, joten paljastan kahdeksan asiaa mitä ette ehkä tiedä minusta. Samalla lailla kuten Bea niin en lähetä haaste eteenpäin vaan kaikki halukaat saavat itse paljastaa jotain jos haluaa. :)

1. Koko mun suku on täysin ruotsinkielinen. Kolmannella luokalla osasin suurin piirtein noin sata sanaa suomeksi ja lausua lauseita kuten "Minä olen pallo". Yläasteen alussa en vielä uskaltanut puhua suomea julkisesti tai tuntemattomalle. Bella saapui taloon ja koiraharrastus alkoi ja siitä se sitten lähti, oli vaan pakko alkaa puhua.

2. Minulla on kuuro veli joka pelaa jääkiekkoa suomen kuurojen maajoukkueessa. Hän on muun muassa pelannut lätkää jenkeissä ja Kanadassa, olympialaisissa ja voittanut MM-kultaa. Osaan viittomakieltä paremmin kuin englantia.

3. Osaan lukea koiria hyvin, erityisesti rauhoittavat signaalit. Tarkkailen koiria koko ajan ilman että kukaan huomaa sitä. Kävin katsomassa agilityn MM-kisoja kun ne pidettiin suomessa. Seurasin pelkästään lähtötilannetta. Koirat muun muassa rauhoittivat omistajaansa lipasemalla kuonoaan nopeasti, lopetin laskemisen tuhannen lipasun jälkeen... Kuinka moni huomasi edes yhden lipasun?
Voitte vaan kuvitella miten paljon koirat antavat rauhoittavia signaaleja näyttelypöydällä... En usein pysty katsomaan kunnolla kun koira on pöydällä, huomaan liikaa signaaleja mihin kukaan ei reagoi tai vastaa.
On ihanaa seurata koiria joka kulkee vapaana ja saavat kommunikoida rauhassa keskenään.

4. Annan usein vaikutelman että olisin tyhmä tai että en tajua. En tiedä miksi teen niin se tapahtuu niin automaattisesti, en tee sitä tarkoituksella. Samalla lailla seuraan ihmisiä kuten koiriakin. Huomaan pieniä eleitä ja luen ihmisiä hyvin. Psykologi on sanonut minulle että huomaan pelottavan paljon, koska huomaan hyvinkin pieniä asioita, mietin paljon, osaan lukea rivien välistä ja ymmärrän paljon vaikka annan ihan toisenlaisen vaikutelman, ja että minun pitäisi ryhtyä psykologiksi.

5. Kateellisia ihmisiä ällöttävät minua. En ymmärrä miksi ei voi olla iloinen jonkun toisen puolesta. Jos joku on tehnyt paljon töitä ja ansainut jotain, niin miksi pitää olla kateellinen? Kaikkea ei voi aina saada. Jos itse joskus tunnen kateutta niin käytän sitä voimavarana, kateus saa minut tekemään vielä kovemmin töitä jonkun asian eteen. Unohdan kateuden ja voin aidosti olla iloinen, paljon kivempaa niinpäin. Jos tiedän että joku tuntee kateutta minua kohden niin käännän sitäkin toisinpäin, säälin sitä ihmistä koska ei osaa olla iloinen jonkun toisen puolesta.

6. Arvostan rehellisiä ja aitoja ihmisiä. Rehellisiä ja aitoja ihmisiä saavat minut iloiseksi, ihminen joka yrittää esittää rehellistä tekevät enemmän haittaa kuin se että sanoisi suoraan joitain mikä myöskin satuttaisi. Jos joku on iloinen puolestani niin haluan että hän on aidosti iloinen, ihminen joka esittää että olisi iloinen on pelkkä paska mulle. The truth hurts and lies worse.

7. Hyvällä itseluottamuksella varustettuja ihmisiä ihailen. Ihminen joka osaa ja uskaltaa olla oma itsensä ja tietää mitä haluaa on usein myöskin hyvä tyyppi. Itse en ole kovin itsevarma ihminen ja usein annan itselleni huonon arvosanan kaikesta mitä teen, ja usein olen aika vaativa itseäni kohtaan. Viime aikoina olen kuitenkin vähän päässyt eroon tästä ja yhä useammin uskallan myöntää itselleni että olen tyytyväinen. Koiraharrastuksen myötä olen oppinut olemaan ylpeä itsestäni useammin ja pystyn rehellisesti sanomaan välillä että olen tyytyväinen omaan suoritukseeni. Noonan suhteen olen ollut erittäin ylpeä siitä miten meidän agility treenit ovat menneet tähän asti, ja todellakin tuntuu hyvältä treenata tytön kanssa, ja osaan paremmin ja paremmin sanoa sitä suoraan. Välillä alkaa tuntua siltä että olen liian ylpeä!

8. Tavoite on että juostaan agility MM-radalla Noonan kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti