perjantai 26. lokakuuta 2012

Villi & vapaa- Ylläs reissu takana :)


On taas tapahtunut paljon kaikenlaista jännää. Lokakuun alussa oli vuoden viimeiset Nina Mannerin treenit Loviisassa. Rata oli meille aika haastava koska oli paljon suoria pätkiä ja minulla oli koko ajan kiire tekemään persjättöjä, koska takaaleikkaukset ei oikein taas sujunut... Rata oli muuten todella kivan oloinen, pikkasen vaan liian haastava meille. Pätkissä saimme jotenkuten onnistuneita suorituksia. Taas tuli hyvää palautetta, ja Ninan mukaan mulla on kisavalmis koira- ja toivottavasti on! Koska huomenna mun pikku penneli täyttää "agilityikää" ja tänään laitoin ensimmäiset ilmot menemään! Viikon päästä meidän kisaura lähtee käytiin Riihimäellä. Niin ja muuten Nina tulee taas ensi kesänä Loviisaan vetämään treenit kerran kuukaudessa, TODELLA edullisesti!



Nina Mannerin treenit 2.10.2012
Möllikisoissa Kotkassa kävimme tyttöjen kanssa pyörimässä, ja Hugo toimi turistina. Bellan kanssa osallistuin minimölliluokassa, ja sain luvan kisata "virallisesti" neidin kanssa koska siitä on niin monta vuotta sitten kun neiti kisasi virallisissa kisoissa. Bella todellakin yllätti! Intoa oli ja olin monessa kohdassa jopa pari estettä jäljessä. Ei se mitään Bella hoiti homman hienosti vaikka ohjaaja laahasi jossain takana. Harmillinen kontaktivitonen aa:lta, mutta kuitenkin kolmas sija tarjottiin meille :) Hauskin osuus oli se että Bella oli ainoastaan neljä sekuntia hitaampi kuin Noona! Vähän otti kyllä kiinni sen takia että Bellalla on juoksukontaktit ja Noona pysähtyy, mutta kuitenkin oli mahtavaa että Bellakin kerran innostui ihan täysin :)

Noonan kanssa osallistuin ainoastaan medimölliradalla koska kepit ja keinu oli silloin vielä vaiheessa. Neiti tykitti täydellinen nollavoittorata, hirmu hyvällä ajalla :) Ainut miinus oli että puomin alastulo ei oikein mielittänyt ohjaajaa. Liian hidas ja pikkasen hiippasi, eli oli vähän epävarma. Johtui varmaan siitä että itsekin varmistin enemmän kuin mitä teen treenitilanteessa. Oli oikein onnistunut kisareissu, ja ulkopuolisia tuli kehumaan miten sukkelasti Noona liikkuu ja käyttää kroppansa!

Mitäs muuta, ollaan käyty ahkerasti treenaamassa sekä omalla pihalla, Loviisan kentällä että Kotkan hallilla. Kepit neiti oppi noin kolme viikkoa sitten ja menee aika varmasti radalla, sisäänmeno on varma jos itse vaan näytän kunnolla enemmän on liian kiire lopussa. Jättää välillä viimesen kepit pujottelematta, mutta korjaa heti kun mainitsee asiasta ja toistaa kepit. Keinu rupesin treenaamaan ahkerammin... pikkasen ehkä aristaa vielä. Neiti on pässyt pari kertaa vetämään lentokeinua ja siitä pikkasen säikähtänyt. Voisi vielä paremmin mennä keinua mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen että neiti menee keinua, radallakin, ja vielä pikkasen varovaisemmin ettei taas tule niitä lentokeinuja. Muut esteet menee hyvin, muurin palikat saattavat lentää jos on liian tiukka kulma, takaaleikkaukset ei ihan vielä joka tilanteessa onnistu ja välillä rimat lentää jos on liian kiire tai ohjaaja söhlii tiellä. 
Meritan treenit Kotkassa

Omatoimisesti olen käynyt paljon treenaamassa ja tuntuu välillä että siitä saa enemmän irti, koska silloin pystyy vahvistamaan omia heikkoja kohtia. 
Hugon kanssa olen ruvennut harjoittelemaan vetohommia, ja tällä hetkellä koiruli vetää ainostaan mut juoksulenkillä, mutta talvella varmaan pulkkaakin :) Huskyverta selvästi löytyy Hugossa, heti kun laittaa vetovaljat päälle niin Hugo pistää korvat luimuun ja pistää menemään eteenpäin ;)

Omatoimitreenit Loviisassa. Ensimmäinen kerta kun Noona tekee kepit täysin ilman verkkoja ja keinun itsenäisesti.

Noniin sitten vielä asiaa lapinreissusta. Oli kyllä mahtava reissu hyvässä seurassa! Lähdimme Bean, Noonan ja bordercolliepentu Hoinan kanssa ajamaan kohti Jyväskylän rautatieasemaa keskiviikkona päivällä. Vähän aikaa jouduimme odottamaan asemalla koirien kanssa (ja ei voi muuta kuin kehua miten hienosti koirulit osasivat käyttäytyä ihmisten keskellä) kunnes Bishwo saapui paikalle junalla. Pakkasimme Bisson kamat autoon ja matka jatkui kohti pohjoista. Matkalla nukuimme pikku söpössä mökissä ja heti aamulla matka jatkui kohti Yllästä. Saavuimme perille keskipäivällä ja vähän kerkesi kävellä kunnes oli jo pimeetä. Meidän mökki oli kyllä aivan ihana :) Ei naapurin naapuriakaan ja autotie oli vähän matkan päästä, joten koirat saivat vapaasti hengailla keskenään pihalla. Pihalta lähti pikkupolkuja missä pystyi tehdä ilta ja aamupisut. Meillä oli oma pikku järvi, rantasauna ja kota pihalla. Olisin voinut jäädä vähän pidemmäksi aikaa... :( 


Perjantaina kävimme sitten vaeltamassa upeissa maisemissa, ja oli todella virkistävää välillä tehdä aivan jotain muuta kuin arkipäivän hommia. Noonakin nautti kun sai vaan olla ja riehua Hoinan kanssa!
Illalla oli sitten saunan, hyvän ruoan ja pelikorttien paikka.
Lauantaina saimme "tyhmän" idean lähteä kipeämään kivistä rinnettä pitkin ylös huipulle... Huipulla tulipa sitten huomattua että olisihan siinä mennyt tie ihan vieressä missä "normaalit" ihmiset kävelivät. No ainakin saimme olla rauhassa! Alas meimme kyllä ihan tietä pitkin... Olipa ainakin rankka ja kiva kokemus- joten ei kaduta! ;) Pikku seikkailun jälkeen oli sekä koirat että kaksjalkaset ihan loppu sluut, mutta sen verran voimaa oli vielä jäljellä että grillattiin makkaroita, maissia ja vaahtokarkkeja! Ja illalla saimme vielä aikaiseksi poronkäristystä ja perunamussia, mums! :)
Sunnuntaina oli jo kotiinlähdön paikka, kävimme vetämässä pienen lenkin mutta pakkasta oli noin -8 astetta joten ei paljon huvittanut olla ulkona syysvaatteissa... Kotimatka onnistui hyvin ja puolentunnin tauolla mentiin. Kävin heittämässä Bx2 kotiin Helsinkiin, ja onnistuin ajamaan rappusia alas autolla. Onneksi ei tullut muuta kuin naarmuja... En tiedä miten onnistuin. 

Koko reissu sai alkunsa noin kuukausi sitten keskellä yötä. Sain kovan kuumen lähteä jonnekin ja pian, ja pitkä aikainen haave sitten toteutui sinä yönä. Oli ihanaa tehdä ihan jotain spontaanista ja ilman sen enempää suunnittelua. Minulla oli ainakin aito itsenäinen ja onnellinen tunne koko matkan ajan. Olkaa ihmiset villit ja vapaat, ja toteuttakaa haavet! Ei ole mitään menetettävää.

Ps. näimme paljon poroja, olimme ruotsin puolella noin 400 kilsaa ja hihnaa käytin koko reissun aikana ainoastaan Jyväskylässä rautatieasemalla! Yhteensä tuli ajettua noin 2000 kilsaa ja minä kun rakastan autoilua ja luonossa olemista älytömästi, on kyllä todella iloinen että tämä matka toteutui! En muista että olisin koskaan ennen käyttänyt sanaa "ihanaa" niin paljon kun tämän matkan aikana.