Kotkan möllikisat 21.7.2011

Meno on niin kova koko ajan etten meinaa ehtiä tänne kirjoittamaan ollenkaan.
Olen melkein joka ilta viihtynyt mökillä kavereitten ja koirien kera. Noona on ihan riemuissaan, kaksi kertaa on jo lapsi onnistunut tippumaan veteen ja juoksemaan päin seinää. Kerran Noona lähti pienelle tutkimusreissulle ja ei kestänyt kauan kunnes kuului plumps-ääni. Noona raukka ei tajunnut että kivet voivat olla melko liukkaita... Toinen kerta kävi niin hassusti että Noona oli laiturilla ja yritti kalastaa kepin järvestä, tasapaino ei ole vielä ihan parhaimillaan joten taas kuului plumps-ääni ja Noona oli vedessä. Ehdin jo pelästyä että lapsi olisi pelästynyt, kesti minuutin ja ehdin juuri ja juuri pelastaa Noonan tippumasta uudestaan laiturilta veteen. Joten ingen panik.

Lapsi kasvaa hurjaa vauhtia ja ikää on jo kolme kuukautta ja viikon! Multa kysytään kovasti jo että jos pentuhankinta on alkanut kaduttaa... Ei tosissaan ole! Tässä jo suunnittelen että miten mä järkkään sen ettei Noonan tarvii olla yksin kun lähden opiskelemaan, hehe. ;) Pakko myöntää että on koko ajan pentukuumetta koska Noona on niin ihana pentu. Olen todella tyytyväinen että päätin ottaa sheltin, Noona on niin täydellinen ja helppo. Kävelee nätisti hihnassa, viikon ollut jo yöllä sisäsiisti, leikki ja on ahne ja tuhoja ei ole ainakaan vielä saanut aikaiseksi. Bella ja Noona tulee aivan loistavasti toimeen, lenkillä on meno jo niin kova että välillä oikein mietityttää että mitä noi koirat oikein tekee. On niin ihana huomata että miten paljon koiratkin nauttii kun on lajitoveriseuraa. :)

Viikko sitten oli myös ekat rokotukset. Bellaa piti myös rokottaa joten molemmat koirat saivat tulla mukaan. Penska käpytteli rohkeasti sisään ja punnitsin koirat nopsasti. Bellan paino oli 5,45 kg ja Noona painoi tasan kolme kiloa. Bella joutui ensin pöydälle. Neitiä vähän jänskätti ja sen ymmärtää hyvin koska kokemusket ei kyllä ole parhaat mahdolliset. Hyvin kuitenkin meni ja lääkäri sai koskea likkaa ihan miten vaan.
Noona oli sitä mieltä että lääkäri on maailman paras keksintö, siis agilityn jälkeen tottakain! Pena riehui huoneessa koko ajan kun Bella oli pöydällä, olin myös ottanut lelun mukaan joten riehuttiin myös sen kaa. Noona ei edes huomannut että häntä pistettiin oli nimittäin niin kiire ahmia nameja. Hyvin meni ja Noona sai hyvää palutetta on kuulema reipas (sitä en ole huomannut ennen?) ja sitten on kuulema hyvät ja vahvat tassut. :) Lääkäri tutki samalla Bellan selkää koska olen vähän ollut huolissaan että siinä saattaisi olla jotain. Lääkärin mukaan Bellan selkä vaikuttaa terveeltä ja hän oli sitä mieltä ettei tarvii tutkia selkää sen enempää. Mittasin Noonan eilen ja tulin siihen tulokseen että pena ois noin 25cm korkea.

 - Pystykorva Noona 12,5 vko (kauhea asento ja kuvalaatu...)-

Oli myös möllikisat Kotkassa ja osallistuin Bellan kanssa. Bella oli sitä mieltä että tänään ei huvita tehdä mitään... Kahta ensimmäsitä hyppyä hyppäsi hitaasti ja jäi sen jälkeen seisomaan puomin alaskontaktilla. Päätin sitten ottaa lelu esiin ja voi vitsi että mentiin sen jälkeen! Nolla ratavirheitä mutta hylkyhän siitä tuli kuitenkin.
Noonakin pääsi lopussa juoksemaan putkeen. ;) Ainiin Noona oli myös todella taitava boksin kanssa. Olin kentällä rakentamassa rataa ja koirat olivat boksissa odottelemassa. Yhtäkkiä joku huutaa että kenen pentu juoksee vapaana? Niin kenenköhän pentu se mahtaisi olla? Ei ainakaan mun. Kutsuin pena luokse ja kovalla vauhdilla tuli. Oli sitten niin ylpeä kun sai olla mukana rakentamassa rataa, Bella taas oli hieno tyttö ja istui vielä nätisti boksissa. Noonan puolisisko Sabi oli myöskin paikalla ja siskokset saivat sitten leikkiä yhdessä, vaikka Sabi on Noonan mielestä vähän mörkön näköinen vieläkin.

-Noona käyttäytyy kun epätoivoinen teini joka yrittää päästää kapakkaan vaikka ei oo vielä ikää-

Launataina oli ensimmäiset tokotreenit valmennusryhmässä ja vetäjänä toimi Sirke Viitanen. Saavuimme kentälle ja Noonalla oli häntä pystyssä ja saapui paikalle kuten olisi koko kentän kuningas. Muut koirat eivät olleet kovin vakuuttuineita. Olen niin tyytyväinen että päätin osallistua Noonan kanssa, olin jo ehtinyt opettaa pari liikkettä väärin. Liikkeet on vielä niin alussa että pena ei vielä tajua mitään mutta tulevaisuutta ajatellen oli onni että saatin liikkeet korjattua nyt jo eikä sitten myöhemmin... Oli aivan älyttömän kuuma päivä ja Noonasta huomasi sen, ei ollut yhtä pirteä kuten aina (siis oli pirteä mutta ei silleen kuin on parhimillaan..). Noonan mielestä se oli niin tylsää olla paikoillaan kun kaksi jalkaiset keskustelivat niitä ja näitä, ja yritti saada kaikki muut leikkimään, muut koirat olivat jo kokeineita tokokoiria ja katsoi penaa sillä silmällä että alas nyt vetää täältä. Ensimmäinen osuus oli sitten kentälle meno tuomarin kautta. Sirke otti namipalan ja Noona ryntäsi sinne täysillä, otti namin ja yritti samalla napata Sirken nenää. Hieno aloitus meidän osalta. :)
Seuraava liike oli sitten paikalla oloa ryhmässä. Noonan kanssa reenasin vähän perusasentoa ja puolen askeleen paikalla oloa. Noona keskittyi todella taitavasti ja olen oikein ylpeä mussukasta! :)
Sen jälkeen otettiin yksi kerrallaan kahdessa osassa. Noonan kanssa en reenannut paljon vaan Sirke enemmän näytti erillaisia tapoja miten voi liikkeitä lähteä reenaamaan.
Sirke painosti sitä että pennulle pitää opettaa oikeanlaista työnintoa ja sitä saa opetettua leikkimällä kentällä. Sirke ei kauan tarvinnut katsoa miten Noonalle opetetaan oikeanlaista työnintoa, kunnes Sirke yhtäkkiä alkoikin miettiä että Noonalle kyllä kannattaisi opettaa rauhoitu-käsky. Omasta mielestäni Noona oli niin rauhallinen kuumuden takia, jään innolla odottamaan että mitä Sirke sanoo sitten kun on vähän viileempi päivä... Sirke opetti mulle miten lähden reenaamaan rauhoitu-käskyä, mutta ensin pitää maahanmeno olla hanskassa ennen kun pystyy alkaa reenaamaan sitä.
Seuraava juttu oli sitten perusasento, ja tässä olin jo väärällä tiellä. Noona on jo liian edessä, onneksi saadan tää juttu nyt korjattua ajoissa. :) Sitten Sirke opetti mulle uuden jutun, joka oli omasta mielestäni, outo juttu. Nimittäin hän kertoi ettei Noonalta kannata vaatia silmäkontaktia seuraamisen suhteen. Kannattaa enemmän lähteä reenaamaan silleen että Noona tujottaa mun taskua (siis treeniliivin taskua), idea oli se että Noona on niin pieni ja sen perusasento menisi pilalle jos vaatisin silmäkontaktia ja näin koiran ei tarvitse tujottaa silmiin vaan namitaskua. Koiran motivaatio tujottaa ylöspäin säilyy paljon paremmin koska ei tarvitse tujottaa uhkaavasti silmiin ja koira odottaa koko ajan että "milloin saan sen namin sieltä taskusta". Myöhemmin kun koira kasvaa sen voi opettaa katsomaan silmiin mutta ei oo pakko. Kuulema sitä ei edes huomaa vaikka koira tujottaa taskua silmien sijaan. Sirke pystyi sitten todistamaan sen omilla tending-bortsuilla, ja kokemuksesta tiedän että Pököllä on sama tapa seurata, kappas vaan Pökön kontaktia on kehuttu moneen otteeseen. Joten miksi ei voisi kokeilla tämä tapaa jos kerran toimii?! :)
Otettiin myös maahanmenoa ja seisomista. Maahanmenoa olin jo lähtenyt reenaamaan väärin, Noonan maahanmenosta olisi tullut hidas mutta onneksi sain taas korjattua ajoissa! Seisominen oli uusi juttu meille joten Sirke opetti miten lähden opettamaan sitä Noonalle.
Lopuksi otettiin vielä luoksetuloa ihan normitavalla. Sirke piti Noonasta kii ja lähdin kävelemään eteenpäin. Käännyin Noonaa kohti ja kutsuin luokse, sen jälkeen lähdin sitten juoksemaan pakoon lelun kaa. Noona tuli kun tykki ja Sirke kehui että tää on ehdottomasti Noonan paras liike. Ainut muutos mikä tehtiin oli sanan vaihto, olen käyttänyt sanaa tänne mutta vaihdoin sen sanaan ipaa. Toimi paljon paremmin! :D
Tän jälkeen otettiin paussi ja apina sammui boksissa.
Seuraavalla kierroksella otettiin noutoreeniä ja luoksetuloa taas. Noutotreeni meni silleen että riehuin tunnustuskapulan kaa, heti kun Noona kiinnostui siitä heitin sen menemään. Siinä hetkessä kun Noona nappasi kiinni kapulasta huusin jess ja otin Noonan lelu esille ja riehuttiin sillä. Näin Noona oppii että kapula on ainoastaan noutoesine eikä lelu, ja palkka on sitten oma lelu. Nyt tehtiin jo vaikeampi luoksetulo, jäin vähän pidemmäksi aikaa odottamaan kunnes lähdin pakoon. Bläääh oliko vielä jotain... muisti pätkii? Kai se oli siinä sitten, koira oli ainakin ihan loppu treenien jälkeen. ;)

Ukkonen vähän pamahti äsken, Bella pelkää joten Noonakin alkoi hermostua pikkasen. Otin sitten pienen riskin ja lähdin ulos Noonan kanssa. Pamahti koko ajan mutta otin rauhallisesti esteen pihalle ja lelun käteen... kappas vaan sen jälkeen Noona ei oo edes reagoinut siihen että on pamahatanut. Agility voittaa kaiken ja sellainen sana kuten pelko ei ole edes olemassa Noonan mielestä kun treenaa agilityä. Oikein mukavat pienet agitreenit keskellä ukkosta, ja kuinka moni joutuu pakottamaan koiransa sisään kun on ukkosta? ;)
Joo siis tosiaan kotona reenataan aina jotain pientä joka päivä. Pena menee jo eteen aika hienosti sekä putken että hyppyjen kaa. Ollaan myös treenannut takaakiertoja ja lähellä siivekkeen olemista sekä takaaleikkauksia, ja päivittäin tehdään ohjaus kuvioita pelkästään käden kanssa. Kontaktit reenataan ja terassilla että saadaan oikea asento. Hah, pentu-rengaskin on hallussa jo! :) Odottamista treenataan aina ruokakupin kaa ja Noona malttaa jo niin hyvin odottaa että voi pyytää molemmat koirat odottamaan ja katsekontaktia ennen kun saa syöksyä kohti ruokakuppia.

Huomenna tulee sitten Kristina ja Noonan isä Manu käymään. Illalla lähdetään ehkä tekemään Noonan ensimmäinen pelastusjälki jos aika vaan riittää ja kouluttaja ehtii paikalle. Olen jo sovinnut treffit lampaanomistajan kaa että tullaan sinne Noonan kaa käymään, mutta tarkkaa päivämäärää en vielä tiedä. Pidän peukkuja että Noona tajuaisi sen että EI ole shetlanninkanikoira ja että se on shetlanninlammaskoira. 17.8 alkaa Noonan agitreenit Agility Akatemiassa ja vetäjänä toimii Juha Orenius, innolla odettelen! :)
Naapuristoon on myös muuttaneet russeliurokset, puolivuotias Dido ja kahdeksan viikkoinen Bono ja kävelymatka heidän pihalle on reilut kymmenen metriä joten siellä yritän käyä niin usein kuin mahdollista. Lähistöllä asuu myöskin kahdeksan viikkoinen westiepentu joten sielläkin voisi käydä aina välillä.

Pakko vielä kertoa että kävin katsomassa Kita&Muron pentuja, aivan syötävän suloisia viisi viikkoisia otuksia <3 voivoi... ^^,

Agirotu 10.7.2011

Ainoa vapaapäivä, minkäs teet kun agirotu kutsuu? Oli aikainen herätys ja kello soi jo viideltä, kahden tunnin yöunet ehdin vetää joten tuntui todella vaikealta nousta ylös... Kannatti kuitenkin nousta sillä oli aivan huippu päivä!

Saavuimme perille aikaisin aamulla ja oli vähän väkeä paikalla vielä silloin. Wiima ja Samba olivat jo kisapaikalla odottamassa. Ei muuta kuin koirat lenkille ja sitten oli jo ensimmäinen rataantutustuminen tiedossa. Wiiman kanssa osallistuin Open Class-radalla. Tiistaina reenattiin rata ja silloin ei mennyt aivan putkeen joten pikkasen jännitti. Oli ainoastaan minuutti aikaa tutustua rataan ja kerran ehdin käydä rata läpi. Kepit olivat vähän eri paikassa mitä oltiin reenattu, joten se kohta vähän jännitti. Muuten oli todella varma fiilis kuin lähdin radalle Wiiman kanssa, jotenkin tuntui siltä että nolla sieltä ropsahtaa. Niin tekikin! Aivan sairaan hieno rata teimme yhdessä Wiiman kanssa. Kerrankin onnistui niin nappiin ja radan jälkeen oli upea tunne. Wiimalla oli mahtava vauhti mutta keskittyi todella hienosti siitä huolimatta. Wiima oli ylivoimaisesti kisan nopein koira. Oli kuitenkin aikatasoituskilpailu ja ykkösluokan koira veti myöskin nollaradan suhteellisen nopealla ajalla, joten saimme Open Class- hopeaa Wiiman kanssa! <3

Wiiman kanssa olen saanut enemmän varmuutta, leirin jälkeen uskallan viedä rohkeammin ja luotan siihen että ehdin ennen koiraa jos vaan ohjaan oikein (höm, loppusuoralla en oikein ehtinyt...). Leirin jälkeen opin myös ohjaamaan paremmin kaarrokset ja Wiima ei enää vedä turhia kaarroksia. En tiedä että onko se vauhti joka saa minut keskittymään paremmin, todellakin tuntuu siltä että ohjaan koko ajan tulevaa estettä ja keskityn siihen ja todellakin vien koiraa sinne. Oli vaan niin huippu kivaa juosta tänään sekä Wiiman että Samban kanssa. Palkintopallilla tuomari kommentoi että meidän rata oli loistavan näköinen ja meillä oli upea vauhti päällä koko ajan, Wiimakin oli sitä mieltä että hän oli selvästi voittaja. Hyppäsi ykköspallille ja mulla oli oikein vaikeuksia saada koira pois sieltä ja takaisin kakkospallille... ;)

Samban kanssa osallistuin medi joukkueessa. Meidän joukkueen nimi oli Herkkutrio, koska alun perin oli tarkoitettu että joukkueessa on kolme eri värillisiä shelttejä. Alkoi sitten juoksu kahdelle koiralle joten jouduttiin etsimään kahta uutta vara koiraa. Se ei meidän menoa haitannut yhtään, kaikki juoksivat todella upeasti! Kaikki muut saivat vitosen ja Samban kanssa juoksimme nolla radan! Joukkueemme sijoitus oli sitten kuudes sija, aivan mahtavaa! Hyvä me! :) Kiitoksia koko joukkueelle!
Samban kanssa olen reenannut kerran ja juossut kolme kisarataa, kuitenkin tuntuu siltä että olen ohjannut Samba monta kertaa. Yhteistyö pelaa hyvin ja Samban kanssa on aina varma fiilis kuin lähtee radalle.

Noona ja Bella jäivät kotiin lepäämään. Oli niin järkyttävän kuuma niin en halunnut ottaa koirat mukaan Lappeenrantaan. Noonalle tarttui mukaan kisapaikalta vaaleanpunainen froteetakkia. Noona nimittäin meinaa todella helposti saada lämpöhalvauksen, kaksi kertaa on jo ollut lähellä. Riittää että pentu on kymmenen minuuttia auringossa niin sen jälkeen se on aivan voimaton. Heti kun tulin kotiin lähdin sitten tyttöjen kaa lenkille ja pistin takin päälle. Toimi todella hyvin, pentu ei edes valittanut vaikka takki oli päällä koko lenkin aikana. Noona jaksoi hyvin olla auringossa ja vielä sen lisäksi riehua. Oli todella hyvä löytö! Vastaan tulevat ihmiset taas kattoi vähän siihen malliin että saatanan hullu, on näin lämmin keli ja tyttö on pistänyt koiralle takin päälle... No ei voi mitään!

noonankakkaleikit.com

Hei! Olen Noona, shetlanninkanikoira, ja kymmenen viikkoa tuli just täyteen. Ajattelin kertoa teille muille että miten voitte aktivoida teidän omistajia. Eli minä kirjoitan tätä blogia tänään koska emäntä oli sitä mieltä että osaan itse parhaiten kuvailla nää mun vinkit. Tervetuloa lukemaan kaikki karvakuonot!

Dodiin, eli olen tässä aina välillä vähän aktivoinut emäntää koska huomaan että hän välillä tarttee vähän piristystä. Käytän raaka aineena paskaa. Toimii todella hyvin eli kannattaa kokeilla, todellakin suosittelen! Kakka on outo tuote, sitä saa ilmaiseksi ja se todellakin saa mun emäntä toimimaan hyvällä tempolla. Jees, eli olen keksinyt kolme erillaista aktivointi tapaa. Lisää yritän koko ajan keksiä, joten jos teillä on vinkkejä niin niitä saa kertoa!

1. Joo eli yksi päivä emäntä meni suihkuun. Kesti taas jonkun aikaa siiiiiiiiiiiiiiiiiiiikaaa kauan joten aloin pikkasen hermostua siitä. Olisin voinut pidättää mutta päätin kuitenkin että järjestän pikku yllärin, nimittäin tein kakkajäljen.
a) ensin kannattaa tehdä helppo jälki, ei saa tehdä liian vaikeaksi alussa. Eli päätin että "piilotan" se mun kakka kasa keskellä olohuoneen lattiaa, niin emäntä löytää sen heti (eli näin tehdään vaan alussa!).
b) kun olet piilottanut kasan niin ota siitä pieni haukka (pitää olla joku hajutunniste!)
c) sen jälkeen astu siihen kasaan (alussa ainoastaan, sen takia että olisi vähän helpompi löytää perille)
d) mene odottamaan että emäntä saapuu suihkusta (suihku on hyvä silloin emäntä toimii erityisen hyvin!)
e) ole niin söpö ja iloinen kuin vaan pystyt olla ja odota että emäntä nostaa sinut ylös. Silloin kannattaa antaa hajutunniste. Pure nenästä kiinni, silloin emäntä aika nopsasti tajuaa että mistä on kyse!
f) pikku hiljaa voi sitten vaikeuttaa, mutta muista että alussa emäntä pitää aina onnistua! :)

2. Oukkidoukki, eli toinen leikki on nimeltään kakkaetsintä. Erittäin hauska leikki!
a) ensin tee tarpeet lattialle kun omistaja nukkuu (esim. yöllä toimii hyvin)
b) itse pilkoin paskakasan neljään osaan (voit itse päättää miten monta osaa haluat)
c) ensimmäinen pala jätin lattialle, että emäntä heti huomaa että nyt on jotain jännää sattunut yöllä.
d) toinen pala piilotin sängyssä, ainakin emäntä oli pirteä nopeasti.
e) kolmas pala piilotin omaan petiin, silloin alkoi jo omistajan herätyskellot soimaan ja hän tajusi että nyt on todellakin jotain jännää sattunut yöllä! eh ehe.
f) sitten paras osuus, eli neljäs pala! Omistaja oli jättänyt aamutakin lattialle joten se oli mainio tilaisuus minulle. Neljäs pala piilotin sitten sinne. Olisittepa nähneet akan ilme kun hän tunsi että jotain valui selkää pitkin alas lattialle...!! 
g) siis voitte ihan itse päättää minne piilotatte kaikki palat, mutta viimeinen pala kannattaa piilottaa johonkin jännään paikkaan. ;)

3. Kolmas leikki olen vielä keksinyt, sitä voisi vaikka kutsua "löydä kaikki paska osat"-leikiksi.
a) syö niin paljon hienoa hiekkaa kuin mahdollista.
b) tee tarpeet jossain missä on paljon ihmisiä, niin että omistajan on pakko kerätä paskat poies.
c) tee tarpeet
d) naura vieressä kun emäntä yrittää saada kasa kerättyä... ;)

Toivottavasti saitte jotain irti tästä jutusta. Mukavaa treenihetkiä kaikille!

Ps. Emäntä käski kirjoittaa vielä että Bella oli aivan huippu torstaina reeneissä! Juoksi lujaa (itse olisin ollut vielä nopeampi) ja oli todella innokas (itse kiljuin tuhat kertaa enemmän mutta en kuitenkaan päässyt radalle?). Oli hyvät treenit (aivan paskat reenit, siis oli aivan järkyttävän tylsät...) ja Bella oli aivan mahtava (ihan sairaan huono, olisin ollut tuhat kertaa parempi!)! Pakastan sua isosisko, mutta asia on nyt niin että agility on vain ja ainoastaan mun juttu, sä voit vaikka jäädä kotiin nukkumaan samoin kaikki muut agilitykoirat. Agility on mun laji. <3

 

Agilityliiton leiri 1-3.7.2011

Perjantaina heräsin aamulla ja pakkasin kamat, ei taas kerran ollut yhtään ylimääräisiä tavaroita mukana... ;) Annika tuli hakemaan ja pakattiin kaikki tavarat sekä Noona ja Bella autoon. Sen jälkeen mentiin hakemaan Annikan tavarat ja sheltit Wiima ja Samba mukaan kyytiin, ja matka jatkui kohti Haminaa ja siellä odotti Riitta, sheltti Inkki sekä asuntovaunut. Auto täynnä shelttejä ja Bella, eil ei sitten muuta kuin suunta kohti Kuopiota ja agilityliiton leiriä!
    Noona nukkui melkein koko matkan, kerran heräsi ja silloin yritti saada muut lajitoverit riehumaan mutta ketään ei oikein kiinnostanut joten riiviö nukahti uudestaan.
    Perillä oltiin vasta illalla ja silloin oli vastassa pieni yllätys. Annika ja Riitta nukkuivat asuntovaunussa ja itse olin varannut mökin treenikaverini Bean kanssa. Mökki oli kuuden neliömetrin mökki ja mökissä oli aivan järkyttävän kuuma. Sinne piti sitten tunkea kaikki tavarat ja kolme koiraa, nice. Yöllä pidettiin ovi auki niin kyllä se siitä sitten, ei se mökki sitten ollutkaan niin paha kuin siihen tottui.
    Perjantaina ei vielä ollut reenejä joten käytiin pienellä lenksulla ja käytiin Bean kanssa uimassa koirarannalla. Koirat juoksentelivat siinä vapaan ja yhtäkkiä kuului *pläsk*, kun seisoimme vedessä ja puhuttiin Bean kanssa niitä ja näitä, katsoin sivulle ja Noonahan se oli joka oli ryntännyt veteen eikä tajunnut että vedessä joutuu uimaan jos menee tarpeeksi syvälle... No lapsi kävi sitten ensimmäistä kertaa uimassa, pikkasen säikähti siitä eikä kyllä heti tullut veden lähelle sen jälkeen, no Noona om muutenkin niin rohkea pentu ettei se kauan jaksannut pelätä ja sitten oltiin ja kahlaamassa uudestaan vedessä sen jälkeen.
     Yöllä nukuttiin kaikki hyvin ja aamulla oli jo ensimmäiset reenit tiedossa! Juha Orenius piti ensimmäiset reenit ja osallistuin Wiiman kanssa. Rata oli pitkä ja vaikea ja joka kohdassa oli jotakin häikkää. Wiima oli oma itsensä ja juoksi lujaa... Itse jäin kyllä pahasti jälkeen aika montakin kertaa. Treenattiin kauan ja oli niin rankkaa että hiki valui, jalat melkein petti ja oli kyllä oksennus ja veri maku suussa ja kunnolla. Pidettiin paussi ja muut koirakot menivät välillä. Sitten oli taas meidän vuoro mennä, nyt oli sitten koko rata ja sai jatkaa niin kauan kunnes teki virheen sitten piti lähteä radalta pois. Wiiman kanssa mentiin ja aivan super loistavasti, kunnes ohjaaja unohti radan, oli ehkä viisi estettä jäljellä mutta riittää kuin unohtaa radan sekunniks niin peli on jo menetetty Wiiman kanssa. Rata oli muuten aiiivan loistava, kerrankin olin niin ylpeä omasta ohjaamisesta ja siitä miten liikuin. Harmittaa aivan vimmatusti että unohdin radan ja että en saanut rataa videolle! Wiiman vauhti on aivan mieletön ja ei kyllä joka ohjaaja pysy siinä vauhdissa mukana, joten ylpeä olin!
Pidettiin taas tauko koska emme päässeet rataa läpi.
No menin uudestaan, ja siinä vaiheessa alkoi jo koirakin väsyä ja samoin ohjaaja. Wiiman vauhti ei hidastu mutta meno menee sähläämiseksi. Sählättiin vähän joka kohdassa ja piti vaan ottaa loppu osuus vielä, siis se osuus minkä unohdin ensimmäisellä kierroksella. Olisi vaan pitänyt jättää menemättä... Jäin pikkasen jälkeen ja tein vekin liian myöhään, koira tuli vauhdilla ja hyppäsi ja osui suoraan mun jalkaan. Itse pysyin pystyssä mutta Wiima lensi aika kunnolla, koira jäi makaamaan selälleen ja piti etutassu ihan oudosti ja kiljui hullun lailla. Kauhuissani katsoi että koiran jalka on ihan varmasti mennyt sijoiltaan, niin pahalta se kyllä näytti... No Wiima nousi pystyyn eikä siinä sitten ollutkaan enää mitään, koira vaan säikähti ja varmaan sattuikin vähän mutta aina pitää vähän yli-reagoida jos on Wiima. Lopetettiin sitten siihen.
Vaikka loppu ei ihan onnistunut niin se ei haitannut, oli aivan meieltön tunne treenien jälkeen, teki vaan mieli hymyillä koko ajan. Otin sitten Noonan esille ja pikku riiviö oli myöskin oma itsensä ja katsoi innokkaasti kuin muut menivät radalla. Noona ihasteltiin vähän joka suunnasta, ja lapsi oli vaan innoissaan siitä. Noona haluaisi leikki kaikkien kanssa, sekä ihmisten että koirien kanssa. Juha näki sitten Noonan ja innostui täysin. Kävi monta kertaa rapsuttamassa ja ihasteli miten rohkea ja reipas Noona on, Juha jopa sanoi Noonalle että "susta tulee vielä huipputrikki sen näkee jo!". Juhan kanssa sitten päätettiin että aletaan käydä Noona kanssa Juhan pentuagility ryhmässä noin kerran kuukaudessa. Joten elokuussa alkaa Noonan agilitytreenit kunnolla agilityakatemiassa.
      Bean kanssa istuttiin ja seurattin muitten menoa kunnes yhtäkkiä paikalle saapuivat Noonan kasvattaja Laura, Noonan äiti Minttu ja sisko Meela sekä toinen sisko Isla omistajansa Inkan kanssa. Siinä oli sitten koko A-team kasassa Musti&Mirri areenalla Kuopiossa! Lähdettiin sitten koko porukka takaisin lerintä alueelle ja siellä sai sitten siskokset ja emä riehua yhdässä koirauimarannalla. Oli mukava nähdä!
Kuvat (c) Laura Pitkänen

Illalla oli taas treenit ja nyt oli Bellan vuoro mennä radalla. Julia Kärnä veti iltareenit ja harjoittelimme ainoastaan lyhyitä ratoja ja ohjaus tekniikoita. Sopi oikein hyvin koska Bella oli väsynyt ja sitä mieltä että agility ei nyt kovasti kiinnosta... Kyllä me jotain kuitenkin saatiin irti reeneistä koska nyt osataan tehdä saksalainen Bellan kanssa! ;)
       Sunnuntaina oli sitten jo vähän surullinen mieli koska piti lähteä ja palauttaa kääpiö mökin avaimet. Lähdettiin sitten Bean ja koirien kanssa Musti&Mirri areenalle ja siellä hengattiin koko päivän melkein. Aamutreenit piti tänään Anna Ström, ja treenasin taas Wiiman kanssa. Rata oli oikein mukavan haastava ja vauhdikas. Anna osasi antaa paljon vinkkejä minulle ja Wiimalle, esim. miten saan koiran tekemään pieniä kaarroksia ja sellaista, ja alkoi jopa tuntua siltä että sain jo paremmin tuntumaa Wiiman kanssa. Kerran päästiin maaliin asti, ehjänä tällä kertaa ja Wiiman vauhti oli aivan mieletön taas kerran. Myöskin Anna kehui Noonaa siitä että se on niin rohkea ja reipas pentu.
       Käytiin shoppailemassa vähän koira kamoja Musti&Mirristä, ja Noonalle ostin uuden lelun, joka on vain ja ainoastaan treenilelu. Noona innostui ja alkoi jopa pommia niin korkealle että rupesi jo vähän pelottaa että miten Noonan jalat kestää. Noona on muutenkin ihan täys pomppukone, pomppii koko ajan tasajalkaa niin korkealle kuin vain on mahdollista. Bellalle tarttui mukaan vinkupossu, netit oli aivan riemuissaan uudesta lelustaan. Käytän sitä myöskin vain ja ainoastaan treenileluna Bellalle. Ostin myös yhteislelun sekä vesikipon tytöille.
      Noona oli mukana koko päivän ja osasi nätisit nukka häkissä yhdessä Bellan kanssa. Välillä otin lapsen ulos ja Noona sai seurata kun muut juoksivat radalla. Lapsi innostui vähän liikaa ja satutti tassunsa, hetken tassu oli arka mutta meni sitten ohi. On se aika hullua että pentu on 9 vko ja sitä joutuu jo viemään pois radan reunalta välillä koska menee yli-kierroksille siitä kuin näkee että muut saavat juosta radalla. Kauhea huuto ja kiljuminen koko ajan.
      Illalla oli sitten reenit toisessa paikassa ja jouduttiin siirtymään sinne. Taas oli Bellan vuoro päästää tekemään ja Anna Stöm veti myös meidän iltareenit. Rata oli oikein kiva ja vauhdikas. Bellaa ei taaskaan ollut sen enempää kiinnostunut agilitystä. Oli kyllä parempi vauhti kun lauantaina mutta selkeesti huomasi että Bellaa väsytti. Lopussa otin ainoastaan vauhtiradan ja jätettiin reenit siihen. Noona taas oli ihan hyperaktiivinen ja olisi mielellään lähtenyt mukaan radalle. Pentu alkoi jo käydä yli-kierroksilla ja aika pahasti, riehui koko ajan ja veti semmoinen show radan reunalla että huhei. Voitte vaan kuvitella miten suloisesti se nukkui koko automatkan? Mahtava leiri oli kyllä, ja oli jo kolmas vuosi kuin osallistuin, ja ehdottomasti otetaan ensi vuonna uudestaan todennäköisesti jo Noonan kanssa!?  ;)

Nojoo otetaan sitten vähän muuta samalla, kaikki jo varmaan on nukahatanut tässä vaiheessa mutta kirjoittelen kuitenkin!
Torstaina oli kotkan reenit ja Noona oli ensimmäsitä kertaa mukana. Kaikki kehuivat että miten peloton ja vilkas Noona on. Lapsi matkusi kaikkien sylissä ja olisi mielellään riehunnut kaikkien koirien kanssa, paitsi Sannan kääpiövillakoira Remon kanssa. Remo oli vähän liian innokas Noonan mielestä. Kerran pääsi lapsi livahtamaan radalle kun toinen koira juoksi ratadalla... Täysillä painoi sinne ja huusi niin paljon kuin vaan ehti, no toinen koira menasi antaa kunnon kyytiä Noonalle joten yhtä nopeasti lapsi juoksi radalta poiskin, toisin tällä kertaa kiljuen.
     Paikalle saapui myös Eija ja Noonan puolisisko Sabi. Olin juuri menossa radalle Bellan kanssa kun Eija saapui joten heitin Noonan Eijalle ja lähdin juoksemaan Bellan kanssa.
      Bella oli ensin hidas mutta jatkoin matkaa ilman koiraa niin kappas vaan kyllä Bellakin osaa juosta jos on pakko. ;)
       Eija otti Sabin ulos ja yhtäkkiä Noonalle iski mörkövaihe. Sabi oli niin pelottava Noonan mielestä että sinne ei voinut mennä. No kyllä se mörkövaihe meni ohi vähän ajan päästä ja Noona uskalsi jo mennä moikkamaan. :) Mukavat reenit!

Eilen kävin sitten Wiiman kanssa Kotkassa reenaamassa ja otin Noonan mukaan. Ensin käytiin Annikan luona ja käytiin pieni metsälenkki Noonan, Wiiman ja Samban kanssa. Sen jälkeen lähdettiin vasta reenaamaan. Harjoiteltiin Open-Class rataa, jota tulen juoksemaan Wiiman kanssa sunnuntaina Agirodussa. Ensin en meinannut millään saada Wiima menemään oikein. Tajusin sitten että miten pitää viedä ja rata onnistui loistavasti!
    Annika lainasi Juha Oreniuksen treenivideo mulle ja sitä katselin sitä tänään, siitä sai hyviä vinkkejä että miten lähden reenaamaan esteet Noonan kanssa. Annika lainasi myöskin piippausalustan, sillä saa opetettua kontaktit hyvin ja varmasti. Aloitin jo tänään reenaamisen Noonan kanssa ja nopeasti lapsi tajusi idean, hih! :)

On myös käynyt ilmi että Noona ei ole shetlanninlammaskoira rodultaan, uskon enemmän että Noona taitaa olla shetlanninkanikoira. Paimentaa meidän kania niin hienosti... Pakko alkaa heti kieltää sellaiset tohut muuten ollaan kyllä lirissä vähän ajan päästä. Ainakin sen perusteella miten se paimentaa meidän kania niin uskon että Noona voisi olla ihan hyvä lammaskoira, pitää ehdottomasti mennä kokeilemaan! Miten ois sukumiitti ja lähdettäis yhdessä joku päivä katselemaan lampaita? :)
    Noona on myös keksinyt sen että vesikulhon voi kääntää ylösalas ja silleen saa kaikki vedet lattialle, on se niin hauskaa olla lapsi... ja lapsen omistaja. On se niin ihana pentu <3