perjantai 30. joulukuuta 2011

Vuosi 2011 pähkinäkuoressa

Kaikki on mennyt niin nopeasti, vastahan juhlittiin uutta vuotta ja nytkö pitäisi taas!? Vuosi 2011 on ollut täynnä surua, iloa, jännitystä ja odottelua. Kaiken kaikkiaan mahtava vuosi!

Alkuvuodesta kävin Teneriffalla viettämässä lomaa.
Kisasin vielä lapinporokoira Muron ja sekarotuisen Pökön kanssa maxi kolmosissa. Tammikuussa käytiin Porvoossa kisaamassa. Pökön kanssa saimme kasattua vielä yhden nollatuloksen kolmosissa, ja oli se niin huikeeta.
Murolle piti löytää hyvä uros, ja pitkän etsinnän jälkeen löydettiin Kita. Oli muuten mielenkiintoinen projekti!
Huhtikuussa kisasin viimeiset kisat Pökön kanssa Kouvulassa, ja vitosia saatiin kasaan. Aika oli koittanut ja päätin lopettaa dogsitter hommat sekä lainakoirien ohjaamista agilityradalla. Päässä pyöri jo muita isoja suunnitelmia.
Muron ja Pökön kanssa on ollut huippua. Kiitos kaikesta, myös Heidille, olen oppinut ja saavuttanut niin paljon teidän takia!
Muro
Pökö
Nuorten SM-hopeaa 2010 Muron kanssa

Kesäkuussa kävin yllättäen kisaamassa shetlanninlammaskoirien Wiiman ja Samban kanssa Porvoossa. Wiiman kanssa vedettiin aikamoiset rallyt minikolmosten radalla mutta taas Samban kanssa saimme jopa tuloksiakin kasaan. Nollavoitto medikolmosissa, ja elämäni ensimmäinen SM-karsintanolla! Muistan että fiilis oli aivan huikea, ja kotimatkalla en pystynyt edes istua paikoillaan.
Samban ja Wiiman kanssa ollaan myös saavutettu muuta tämän vuoden aikana. Agirodussa juostiin Wiiman kanssa aivan super hieno rata Open Class luokassa, ja voitimme hopeaa. Samban kanssa osallistuin joukkekisoissa ja sieltä saimme toisen nollan kasaan.
Syysskaboissa juostiin hienoja ratoja. Wiiman kanssa kaksi vitosta ja yksi 3.sija. Samban kanssa toinen SM-karsintanolla ja 3.sija tällä kertaa.
Wiiman kanssa osallistuin myös LSK:n seuranmestaruuskisoihin ja liiton agilityleirille, parissa mölleissäkin tuli pyöriteltyä!
Kiitos myös Wiimalle, Samballe ja Annikalle kaikesta!

Wiiman ja Samban voittopotti syysskaboissa
>>Wiiman Open Classrata
>>Samban joukkuerata
>>Wiima 15 vp, Porvoo 5.6.2011
>>Samba nollavoitto, Porvoo 5.6.2011

>>Wiima hyl, Porvoo 5.6.2011
>>Samba hyl, Porvoo 5.6.2011

Bellan kanssa tavoite on ollut että neiti pysyisi suhteellisen terveenä. Melkein onnistuttiin siinä. Tyttö oli vaan kuusi tuntia yhteensä vuoden aikana tiputuksessa ja on oksentanut vain yli 50 kertaa. Mahtava parannus viime vuodelta, ihan oikeasti!
Bellan kanssa olemme enemmän panostanut siihen että meillä on hauskaa tuloksista viis. Bellan suuri kohokohta oli että saimme treenipaikan Kotkassa, ja vihdoin päästiin treenaamaan kunnolla.
Kerran käytiin kisaamassa, ja nollatulos yliajalla neiti onnistui pinkomaan. Möllikisoissa neiti juoksi pari kertaa, LSK:n seuranmestaruuskisoissa ja liiton leirillä rouva pääsi näyttämään itsepäistä puolta taas kerran. Taitaa neiti olla enemmän sohvanvaltaaja kuin totis kisakoira. Hauskaa käydään kuitenkin pitämässä reeneissä!
Bella on Bella ja sille ei voi mitään, meidän pikku prinsessa! :)

Sohvanvaltaaja on joskus osannut olla kisakoira myös!
Ja mitäkön linee olla vuoden kohokohta? 
Muistan sen kun Bella muutti taloon ja äiti muistutti että toista koiraa en saa niin kauan kun asun kotona. Kyllä ihmisetkin väittävät ettei joulupukkia ole olemassa, mutta kuitenkin kaikilla on joka vuosi iso kasa paketteja joulukuusen alla? Outo maailma.
Huhtikuussa täydellinen päivä koitti, ja musta prinsessa saapui maailmaan. Muistan se hetken kun olin itäkeskuksessa shoppailemassa kavereitten kanssa ja puhelin soi. Laurahan se oli joka ilmoitti että hän haluaa antaa yhden pennun minulle. Mitään muuta en muista sen jälkeen koska olin ihan paniikissa, innoissaan, onnellinen ja sekaisin.

Noonan kanssa ollaan jo ehditty tehdä vaikka mitä. Pentu oli mukana liiton agilityleirillä turistina, missä Juha Orenius bongasi intoa täynnä olevaa riiviötä kentän reunalta. Ikää oli ainoastaan kolme ja puoli kuukautta ja ensimmäinen treenikerta oli jo tiedossa Agility Akatemiassa. Pentukurssin jälkeen oli jatkokurssin vuoro. Kotkassa ollaan treenattu kerran viikossa, ja Nina Mannerin agilityvalmennus oli marraskuussa.
Agility puolella pentu on edistynyt aivan mahtavasti. Vauhti on mahtava ja ennen kaikkiaan työinto ja motivaatio on ihan huipullaan. Pentu taistelee lelun kanssa ja on ahne kuin mikä. Loistava tulevaisuus edessä siis!

>>Noonan putki 2kk
>>>Noona treenaa agia 3kk
>>>>Noonan putki 4kk
>>>>>Noona treenaa agia 5kk
>>>>>>Noona treenaa agia 6kk
>>>>>>>Noona liitää 7kk

Tokopuolella ollaan myös aloitettu. Heti heinäkuussa oli ensimmäinen tokovalmennus tiedossa. Sirke Viitasen koulutuksessa ollaan käyty kerran kuukaudessa kesän ja syksyn aikana.
Ollaan myös treenattu pienessä tokoporukassa aina silloin tällöin. Pentu on loistava tokokoira ja todella uskon että treenaamalla Noonasta saisi jopa tokovalion... on ihan ohjaajasta kiinni että riittääkö taito ja into.

>>>>>Noonan perusasento 5kk
>>>>>>Noonan merkki 6kk
>>>>>>Noonan nouto 6kk
>>>>>>Noonan perusasento 6kk

Ensimmäinen näyttelyreissu sattui myös eteen lokakuussa. Oli hieman outoa taas esittää koiraa kehässä viiden vuoden tauon jälkeen, mutta selvittiin hengissä! Paras kommentti mikä tuomari Päivi Eerola kirjoitti Noonasta oli "paljon temperamenttia." Lämmitti oikein sydäntä. En ole mitään muuta toivonutkaan kuin intoa täynnä olevaa koiraa, ja Eerolakin huomasi sen että sellainen olen myös saanut.
Uskon että Noona on oikein hieno koira rakenteltaan ja ulkonäöltään, ainakin on tullut sellaista palautetta sheltti-ihmisiltä, mutta taas on esittäjän vika ettei pentu osaa näyttää parhaat puolensa. Toiveita on vielä että pentu menestyy myös näyttelypuolella koska nyt mun on pakko opettaa sille pöydän tavat että saan sen minikoiraksi, ja sen jälkeen kun koira osaa käyttäytyä niin toinen handleri voi hoitaa muut homma eiks niin? ;)
Kerran käytiin myös kokeilemassa paimennusta. Pikkasen pentu alkoi kiinnostua joten kyllä käydään varmasti jossain vaiheessa uudestaan.

(c) Laura Pitkänen

Ei pentu ole paljon muuttunut sen jälkeen kun syntyi... Laura kirjoitti näin:
9:07 oli pieni, musta tyttö ilmestynyt maailmaan aivan itse pussistaan kuoriutuneena, vielä napanuorastaan Minttuun kiinnittyneenä. Se on pentueen pienin, äänekkäin ja menevin. Saman tien se oli kauhomassa sisarustensa luokse ja laittoi kovasti vastaan, kun otin sen käsiini tutkittavaksi. Tormakka tyttö on sisaruksiaan huomattavasti pienempi, muttei jää kakkoseksi missään vaiheessa.
...vielä ihan samanlainen.

Ja Noonan virallinen nimi sopii niin Noonalle... Lauran kuvaus:
Anyer.
Anyer on itse asiassa kaupunki, mutta se ei ole tämän nimen alkuperä sitten laisinkaan. Eräässä projektissa oli mukana aikoinaan ystäväni kehittelemä susihahmo nimeltään Anyer. Tällöin nimi tarkoitti keksityn kielen mukaan villiruusua, mikä on oikein kaunis merkitys kauniin pennun nimelle. Tämän hahmon nimi on jostain syystä jäänyt varsin voimakkaasti mieleeni, se on niin kauniin kuuloinen ja näköinen nimi. Hahmona Anyer oli muistini mukaan melko lailla black & tan-väritteinen, hyvin iloinen, energinen ja ystävällinen luonne.

Toivottavasti nimi on enne, ja tästä neidistä kasvaa viehkeä ja miellyttävän luontoinen persoona!
... Noona on aina, aina niin iloinen. Ihan sama mitä tehdään, hyvällä mielellä pentu on aina. Energinen, ei kai toi muuta olekaan? No ei ainakaan rauhallinen. Ystävällinen luonne sopii niin hyvin. Noona on aina ystävällinen kaikkia kohtaan, en usko että pentu näyttäisi hampaat vaikka toinen koira yrittäisi tappaa Noonan. Noona ei vaan tunne sanaa ilkeä tai vihainen, tai ei ainakaan osaa olla sellainen. Ei ole ainakaan hampaat näkynyt vielä tähän asti, vaikka toinen vastaan tuleva koira olisi vihainen niin pentu heiluttaa häntäänsä ja haluaisi leikkiä. Muut koirat saa ottaa luut ja syödä Noonan ruoat pentu vaan epätoivoiseti siirtyy sivulle. Vaikka Noona on ystävällinen niin se ei tarkoita ettei se osaisi olla ärsyttävä tai kiustata muita koiria. Sitä se vasta osaa.
Katsoin kaikki pentu videot läpi ja huomasin että pentu käyttäytyy vielä ihan samalla tavalla, mutta ei ole enää yhtä humalan näköinen liikkuessaan kuin kolme viikkoisena.
>>Noona 3 vko (c) Laura Pitkänen
>>Noona 4 vko (c) Laura Pitkänen

Noona 2.7.2011 (c) Laura Pitkänen
Noona 21.10.2011













Kiitos Lauralle, Mintulle, Kristinalle ja Magnukselle tästä ihanasta hirviöstä prinsessasta! :)


Ensi vuoden tavoitteet ilmestyvät vasta ensi vuonna tänne! :)
Kiitos mahtavsta vuodesta, ensi vuonna jatketaan reippaasti taas!
Hyvää Uutta Vuotta 2012! <3

maanantai 26. joulukuuta 2011

Tagapaggia

Joulu meni oikein kivasti ja rauhallisesti! Jotenkin arvostan joulua joka vuosi enemmän ja enemmän. On mukavaa ottaa rauhallisesti päivän ja viettää sen yhdessä sukulaisten kanssa. Pentu oli niin innoissaan kun talo oli täynnä viattomia vieraita jotka pentu pystyi käyttämään hyväkseen. Noonasta on tullut ihan pallo hullu ja pakotti vieraat heittämään pallon uudestaan, uudestaan, uudestaan..... ja uudestaan. Jossain vaiheessa koirat olivat lahjojen kimpussa, mutta jonkun ihmeen takia Bellan lahjat olivat paljon kivempia kuin Noonan? Koirat saivat omat flexit, luut ja lelut. Noonalle ostan Back on track- takin jossain vaiheessa kun löydän sopivan kokoinen takki.

Joulupäivänä lähdimme porukalla treenaamaan Kotkaan. Ensin menin kuitenkin Pyhtään kautta tekemään tunnin metsälenkki Annikan ja shelttien Wiiman ja Samban kanssa. Noona oli ihan höpsö kun näki taas Wiiman ja Samban, ja aikamoiset hepulit shetlantilaiset vetivät yhdessä. Jännäksi menee että onko Noppe mini tai medi... pentu oli ihan saman kokoinen kuin Wiima joka on ihan rajalla minikoira. Annikalla on mitta ja tarkoitus oli mitata Noonan kunnolla, mutta Annika ei muistanut että oli lainannut sen yhdelle toiselle. Saan sen jossain vaiheessa lainaksi että pystyy harjoittelee mittaamista.
Heli Nuorivuori veti treenit ja ensin juoksin Samban kanssa koska meillä on kisat Hyvinkäällä sunnuntaina. Voivoi, ohjaamisesta ei oikein tullut mitään. Olen ihan ruosteessa kun on juossut ainoastaan pennun ja Bellan kanssa. Tökkii ja vien ihan turhan lähelle kun sen sijaan voisi luottaa että koira menee. Kyllä saatiin nolla ratoja mutta en kyllä ole tyytyväinen miten liikun radalla...
Päätin vetää puomin alussa Noonan kanssa. Meinas tulla itku... kontaktit on kuin vieras juttu pennulle. Ei pysähdy kontaktilla vaikka seison vieressä ja suunnilleen huudan, varastaa ennen kuin on saanut lupaa ja kaikkee muuta... Heli huomasi että itse teen pieniä liikkeitä käsillä ja pentu on alkanut reagoimaan siihen.... aaaaah. Takapakkia. Aletaan reenaamaan kontaktit ihan alusta ei tässä muuta auta, onneks on vielä paljon aikaa. Yksi juttu on ainakin varma, mä haluun että pentu osaa kontaktit 100% varmuudella ennen kun lähdetään kisaamaan!
Toinen karu totuus on että pentu ei osaa edetä. Treenattiin sitä ja pentu alkoi ampasemaan putkeen jo aika taitavasti kun Heli oli lopussa palkkaamassa. Pentu tujottaa ja varmistaa koko ajan niin siitä pitää päästä eroon. Annikan kanssa harjoittelin lopussa vielä etenemistä ilman esteitä. Vein vähän matkan päästä namin namialustalle ja tarkoitus oli että pentu saa mennä ottamaan namin kun se katsoo eteenpäin namialustaa kohti ja samalla huudan eteen. No ihan kiva idea mutta... pennun kanssa olen vähän harjoitellut kontaktin pitämistä häiriön kera. Pentu tujotti, tujotti, tujotti.... ja tujotti minua koko ajan. Annika yritti huutaa "noonaa", pitää meteliä ja ääntä, kopisteli namialustaa ja yritti lelun kanssa saada Noonan irottamaan katseen minusta. Itse tujotin suoraan eteenpäin namialustaa kohti. Nojuu eihän pentu irrottanut katsetta edes hetkeksi. Ihan toivotonta, ja perhana pentu pitää hyvin kontaktia. Ollaan treenattu liikaa tokoa ehkä?
Tänään kokeilin kotona namialustan kanssa ja alkoi toimia. Pihalla pentu irtosi hyvin putkeen ja hypyille. On ihan pakko alkaa nyt toden teolla treenaamaan etenemistä ja irtoamista. Päätin että joka päivä kymmenen minuuttia tehdään pihalla pikku etenemistreenit! Olen ollut laiska pihatreenien kanssa, mutta siihen tulee muutos tästä päivästä lähtien. :)

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua!

Tiistaina oli teoriakoe, joka meni läpi. Keskiviikkona oli inssi, joka meni läpi! Ajokortti: CHECK!
On niin ihanaa kun pystyy itse lähteä treeneihin ja vetämään metsälenkkejä, Noona tosin ei vielä ole kovin vakuuttunut mun ajotaidoista... eilen oksensi autoon... Kyyti ei näköjään kelpaa. :D

Torstaina oli Kotkan treenit ja painelin yksin sinne Noonan kanssa. Bellan piti jäädä kotiin juoksun takia. Meinasin alkaa itkemään kun pentu oli niiiiiiiiiiiiiiiiiin mahtava! Ihan kun ois juossut kolmos luokan koiran kanssa. Tiistaina harjoittelin etenemistä pihalla, ja pentu osasi jo paljon paremmin hakea esteitä! Oli kyllä niin mahtavaa nähdä miten pentu on kehittynyt. Kepit olen viimeksi milloin harjoitellut? Vissiin Juhan treeneissä? No nyt pentu veti kepit ainoastaan yhden verkkopalan kanssa, ja haki kepit itse! Lopussa treenit kusi kuitenkin kokonaan... grr. Päätin kokeilla puomia ja Sanna auttoi. Pentu oli jo niin yli kierroksilla että veti puomin iiiihan täysillä, ja "ta"- käsky oli kuin uusi sana pennulle. Herrajumala toi vauhti puomilla... puomin keskiosalla niin hyvä että pentu edes koskee tassuilla eikä vaan lennä siitä yli... Jos lähden yhtä aikaa pennun kanssa suorittamaan puomia niin olen itse ylösmeno kontaktin lopussa ja pentu on jo suorittanut koko puomin. Ihan mahtava juttu toi vauhti, mutta ihan kiva jos pentu viittis pysähtyä myös... :D nojoo puomin harjoittelen aina treenien alussa ettei pentu ehdi kiihtyä liikaa!

Tänään kävin Maritan kanssa Kouvulassa Siili Eläinlääkäriasemalla. Maritan collie Hani on huonossa kunnossa eikä oikein meinaa toipua leikkauksesta... Aika huonolta näyttää tällä hetkellä, mutta pidetään peukkuja että Hani pärjää. Marita pyysi minut mukaan koska hänen mielestä lääkäri on ihan mahtava, ja niin olikin. Tulipa juteltua kaikenlaista, ja Noonan kanssa olemme ainakin menossa kokilemaan akupunktiota. Haluaisin myös alusta alkaen saada joku hyvä vakituinen lääkäri Noonalle, joka sitten tietäisi koiran historia jos joskus sattuu jotain. Pieni kipinä koirauintia kohtaan syttyi myös, ja lääkäri suositteli pentu uintia Noonalle! Katsotaan jos vuoden alussa lähdetään uimaan Noppen kanssa. :) Oli mielenkiintoinen reissu, ja Hanikin oli paljon rauhallisempi kun oli tuttuja ihmisiä mukana.

Meidän Joulutervehdys on tällä kertaa video!
Hyvää Joulua/ God Jul!

Toivottaa,
Bellanmäen tontut
Fanny, Bella & Noona

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Liito-orava

Ollaan kotona taas Noppen kanssa. Ticon luona kaikki meni sujuvasti ja kivasti. Oli todella ihanaa asua yksin välillä... oli niin hiljaista ja rauhallista! Noona ja Tico tulivat todella hyvin toimeen, välillä vähän liiankin hyvin. Noona uskoi olevansa iso kokoinen pelottava belgianpaimenkoira, ja Tico taas meni lankaan ja käyttäytyi kuin pieni sievä sheltti neitokainen. Noona kiusasi Ticoa koko ajan, varasti kaikki Ticon luut ja lelut. Yksi ilta Noona nappasi kaikki luut suoraan Ticon nenän edessä, ja loppu pelissä pennulla oli iso kasa luita ja Tico oli täysin ilman. Noonalla oli ainakin hauskaa koko viikon aikana en tiedä että mitä mieltä Tico on... Tuli kyllä tehtyä sellaisia lenkkejä että huhu! Yritin kävellä paljon pellolla ja metsässä, koska mulla oli usein Bella mukana lenkillä joten kolmen hulivilin kanssa oli aina niin iso show kävellä kaupungissa. Bella oli yhden yön hoidossa ja hyvin kaikki kolme tulivat hyvin toimeen, illalla oli aikamoinen sirkus tarjolla kun kaikki kolme halusivat just saman luun ja lelun.




Torstaina musta tuli vihdoin täysikäinen. Keskiviikko iltana heitin Noonan kotiin hoitoon ja lähdettiin porukalla Porvooseen viettämään synttärit. Seurahovissa vietimme koko yön, portsarin ilme oli mainio kun astuin sisään 00.20, ja kotona olin vasta 5.00 oli kyllä mahtavaa nousta aamulla ja lähteä kouluun.... Opettajat varmaan ihmetteli pikkasen miksi koko porukka oli ihan zombien näköisiä. Perjantaina Ticon omistajat tulivat kotiin.

Torstaina pidettiin leikkimieliset kisat ryhmän kesken, Suklaa Skabat. Piti tuoda tietty määrä suklaata mukaan. Kahta rataa oli tiedossa. Voittaja oli se joka ehti suorittaa eniten esteitä miinutin aikana. Ei saanut suorittaa samaa estettä heti perään vaan piti välissä suorittaa joku muu este. Muuri ja hypyt antoivat viisi pistettä, putki ja a-este kymmenen pistettä ja puomi, keinu ja kepit viisitoista. Kymmenen koiraa osallistui, ja ite juoksin Bellan ja Noonan kanssa.
     Ensin menin Bellan kanssa ja päätin että tänään juostaan täysillä. Juoksin, kiljuin ja Bella pinkoi ihan täysin. Oli niin hauskaa vaan juosta, lopussa ei enää ollut koska henki ei kulkenut enää... En muista milloin Bella on viimeksi juossut niin lujaa. Suosiolla jätin puomin, keinun ja kepit tekemättä. Meidän rata ei kyllä ollut kisan osalta fiksuin veto mutta Bellan kannalta oli hyvä rata. Sannakin totesi että ois pitänyt saada Bellan rata videolle! Bellan kanssa saatiin kerätty 180 pistettä ekalta radalta.
     Noona meni viimesenä, ja yritin miettiä radan joka toisi mahdollisimman paljon pisteitä. Noona ei vielä osaa kontaktit ja kepit jotka antoivat parhaat pisteet... niin piti keksiä joku muu tapa saada pisteitä. Noonan kanssa jouduin juoksemaan täysin koko ajan, ja yritin vetää hyppysuoria ja lähettää pennun itse tekemään. Noona tekee todella pieniä kaarroksia ja siinä saatiin paljon aikaa lisää. Lopussa olin ihan kuollut ja pentu alkoi pikkasen kysellä eikä enää irtonut yhtä hyvin kuin alussa. Yllättävää oli se että pentu jaksoi koko minuutin ja lopussa ois varmaan saanut paljon enemmän pisteitä jos ohjaajan kunto ois riittänyt. Raketin saldo oli 235 pistettä... ja ekan kierroksen paras koira! Ihan hullu toi koira....
      Oli tauon aika, ja tarjosin kaikille kakkua ja koko ryhmä lauloi mulle "paljon onnea!" :)
Rata oli vähän erilainen mutta samat säännöt. Olin ihan poikki vielä ja Bellakin oli vähän hitaampi, joten pisteet laskivat en muista mitä saatiin. Toinen rata oli vähän hankalampi koska ei ollut oikein yhtään suoria pätkiä. Neiti oli kyllä ihan super tänään, ja jos sama meno jatkuu niin saatan maaliskuussa kisata kotikisoissa neidin kanssa. Katsellaan :)
      Noonan kanssa oli kovat paineet, meidän piti puolustaa voittaja paikan... Rata ei yhtään ollut Noonalle sopiva ja en löytänyt missään hyviä kohtia jotka olisin voinut vetää pennelin kanssa. Olin itse ihan poikki joten tiesin että en jaksaisi juosta koko minuutin. Päätin sitten vetää riskillä. Itse seisoin keskellä jä lähetin Noonan putkeen ja muurille ja putkeen ja muurille ja putkeen... koko minuutin. Pentu oli ihan täpinöissään ja veti lujaa, itse olin tyytyväinen kun sain seisoa paikalla ja ainoastaan lähettää Noonan. Kaikki oli ihan ihmeissään miten pentu jaksoi olla niin innokas koko minuutin... joku muukin yritti tehdä saman jutun mutta heidän koirat kyllästyivät heti. Saatiin 240 pistettä joten pieni parannus. Voitte itse laskea kuinka monta kertaa pentu meni putkeen ja teki muurin, kun putkesta sai 10 pistettä ja muurilta viisi.... :D Aija ja Luka ehtivät suorittaa pikkasen enemmän esteitä kuin Noona joten toinen sija oli sitten meidän! Pentu kyllä näytti miten juostaan lujaa ;) Aikamoinen liito-orava!

Liito-orava 7kk
Viikko sitten oli LSK:n talvitreenit Porvoossa taas. Yritin harjoitella irtoamisia ja eteenpäin menemistä. Ihan hyvin sujui mutta kyllä pitää treenata paljon vielä ennen kun on taas Juhan treenit... Jotain pientä sain otettua videolle... mutta sen jälkeen Katin piti heittää lelu Noonalle eikä enää pystynyt toimimaan kamera miehenä. Paljon ehti harjoitella koska olimme kahdestaan Katin kanssa tänään. Video
Jäin myös vetämään treenit ja ryhmässä oli vaan kaksi tänään. Oli oikein tehotreenit ja lopussa ei enää koirat eikä ohjaajat pystynyt juoksemaan. Bella sai vetää pari kierrosta, ja vähän halli oli pelottava neidin mielestä. Hyvin meni mutta vauhti ei ollut paras mahdollinen.

Eilen oli sitten partypartyn vuoro. Oli kyllä niin huippu ilta ja meillä oli ihan älyttömän hauskaa! Loviisassa on kapakka nimeltään Alexia, ja Ticon omistaja John on joku pomo Alexiassa. Eilen illalla tuli sitten viesti Jonilta: "Jos olet menossa Alexiaan tänään niin kysy Tiinaa. Siellä on pikku yllätys sulle." Oli ihan kiva yllätys.... illan baari reissu maksoi yhteensä nolla euroa ja mulle tuotiin iso skumppa pullo hienossa kulhossa! ;)

Ajokorttia mulla ei vielä ole... Tarkoitus oli että ajan inssin torstaina heti kun täytän. Opettaja oli unohtanut viedä paperit poliisiasemalle... ihanaa. Ja en itsekään muistanut muistuttaa. Joten toivottavasti lupa tulee ensi viikolla että sais sen kortin joskus.

torstai 8. joulukuuta 2011

Juha Oreniuksen agilityvalmennus 7.12.2011

Eilen oli taas luvassa Juhan treenit Agility Akatemiassa, ja hauskaa oli! Eli käyn jatkossa kerran kuukaudessa yksityistunnilla, mutta eilen Kati ja Roopekin tulivat mukaan treenaamaan. Tunti on turhan pitkä aika yhdelle koiralle.. ja varsinkin pikku pennulle. Rata oli mukavan lyhyt... ainoastaan 29 esteen rata. Alku meni todella näppärästi Noonan kanssa ja olin todella todella tyytyväinen. Noona haki kepit niin hienosti vaikka en ole koskaan ennen harjoitellut niin että kepit olisivat osaa rataa, ja keppien kanssa ollaan myös pidetty taukoa. Niistot aiheuttivat eniten harmaita hiuksia. Jotenkin sekoilin joka kerta ja pentu ei yhtään tajunnut sitä ideaa. Lopussa sain onnistumisia mutta turhan paljon aikaa meni siihen... Toinen asia mitä aiheutti harmaita hiuksia oli takaaleikkaukset, piti tehdä takaaleikkaus putken jälkeen. Pentu kyllä teki oikein mutta hidasti ja tujotti mua ihan ihmeissään ennen kun irtosi putkeen. Puolet radasta päästiin läpi varsin mallikkaasti kunnes loppui aika :) Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen miten hyvin pentu menee! Heti loppui painajaiset ja on ollut paljon parempi fiilis loppu viikosta. Saatin myös kotiläksyjä, tammikuussa kun on seuraavat treenit niin pennun on osattava:
- irtoa itse ainakin viisi estettä eteenpäin niin että ite seison paikalla
- ohittaa mua suoralla pätkällä ja irtoa itse eteenpäin
- niistoja eri kulmista
- persjättöniistoja eri kulmista
- takaaleikkausta
ei muuta kun ulos reenaamaan taas.... ;)

Tänään oli kotkan treenit Bellan ja Noonan kanssa. Rata oli erittäin hankala! Esteet olivat todella lähekkäin, oli kiire koko ajan ja persjättöjä piti tehdä vähän jokaisessa kohdassa. Bellan kanssa ei oikein sujunut niin hyvin. Tyttö oli innokas ja suorilla lähti pinkomaan täysillä, mutta itse en osaa ohjata Bellaa jos on paljon takaakiertoja jne. Bellan vauhti loppuu heti kun jään seisomaan ja se on todella hankalaa. Bella oli muuten kiva ohjata tyttö on ollut niin pirteä joka viikko ja innokas tekemään!
    Noona oli taas ihan mahtava, aika sopiva rata Noonalle joka osaa hyvin tehdä takaakiertoja ja sen sellaista. Yksi nolla saatiin jopa tehty. Pentu on niin nopea ja kääntyy heti ja tekee todella pieniä kaarroksia. kiva juttu :)
    Toinen rata oli yhtä haastava mutta nyt pystyin itse liikkumaan paremmin ja Bellakin liikkui paremmin silloin. Persjätöt toimii Bellalle todella kivasti ja niillä saa niin paljon enemmän vauhtia neitiin. :)
     Noonan kanssa tuli kiire ja olisin pitänyt luottaa pentuun vähän paremmin. Välillä epäröin pikkasen että kerkeenkö tehdä persjätön, ja silloin myös epäonnistuin. Heti kun olin varma että kerkeen niin saatiin myös onnistumisia. Noonan kanssa saimme taas kotiläksyjä:
- etenemistä pitää harjoitella!
- samoin irtoamista! Kuulema hidastan pentua joka voisi juosta vielä paljon lujempaa sillä että pidän sen niin lähellä. Pitäis saada pentu tekemään enemmän itsenäisesti niin se saisi juosta paljooon lujempaa.
     Positiivista palautetta tuli myöskin. Kaikki kehuvat tota pennun vauhtia, on kuulema todella mainio vauhti. Vielä kun saan Noonan irtoamaan niin vauhti on vielä parempi! Sellaisia ehdotuksia tuli myös että ensi vuonna kun valitaan Topteam- joukkue kasaan, niin Noonan kanssa on ehottomasti pakko mennä sinne yrittämään päästää mukaan joukkueeseen. :)

Agimaailmassa on tullut yksi ihminen vastaan jolla on todennäköisesti jotain minua ja Noonaa vastaan... syy siihen taitaa olla se että olen ruotsinkielinen. En oikeasti ymmärrä sellaisia ihmisiä? Parhaani mukaan yritän puhua suomea, ja tiedän että usein menee väärin mutta so what? Tämä tietty ihminen voi ihan vapaasti itse puhua ruotsia niin katotaan miten hyvin se sitten sujuu! En jaksa edes välittää :) Kieli se vaan on, maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin se että puhutaanko ruotsia tai suomea, eiks niin?

Huomenna muutan Noonan kanssa Ticon luokse, varmasti tullaan vihtymään! Nimittäin talossa on sisä- uimahalli ja muita herkkuja! 8) Katsotaan mitä onnistun tällä kertaa tyrimään... Kaksi vuotta sitten onnistuin saamaan hälytykset päälle, piti soittaa vartiontiliikkeelle ja perua hälytyksen, mutta saldo olikin loppunut... Nolona istuin sitten pihalla ja odotin että vartiontiukko saapui paikalle. Naapurit tujottivat ihan pikkasen vaan... Viime vuonna unohdin avaimet sisälle kun lähdin lenkille, taas kerran jouduin nolona soittamaan yhdelle ukolle että voisiko hän tulla avaamaan oven sunnuntai iltana... :)

Viimeinen viikonloppu alaikäisena, aah! Tää aika on ollut täyttä tuskaa, kun kaikki kaverit täyttivät jo helmi-huhtikuussa, ja itse olen istunut yksin kotona melkein joka viikonloppu. 
Mukavaa viikonloppua kaikille, mä kärsin viimeisen kerran joten aion ottaa siitä kaiken irti ja ainoastaan löhöillä Ticon luona!


tiistai 6. joulukuuta 2011

Positiivista energiaa, kiitos?

Tosiaan kaipaan sitä ja paljon. Sama juttu joka vuosi, iskee pieni masennus kun pimeys saapuu. Pimeys ottaa kaikki voimat, ja väsyttää ihan kauheasti koko ajan. Muutenkin on stressi päässyt iskemään, vaari on ollut todella kipeä, lukion viimeiset koet tuli kirjoitettua ja sen sellaista, viimeisen viikon aikana olen joka yö nähnyt todella pelottavan painajaisen ja herään sitten ihan paniikissa. Yks yö heräsin ja sylissä mulla oli Noona joka tujotti mua ihan ihmeissään. Olin nähnyt painajaisen että tyttö oli hypännyt alas isolta kiveltä ja takajalka murtui ja oli todella ällöttävän näköinen... jees. Suosiolla olen ollut treenaamatta, ei yksinkertaisesti kestä hermot siihen ja turhaan kiukuttelee koirille. Olen sen sijaan tehnyt pitkiä lenkkejä, käynyt uimassa ja nyrkkeilemässä. Lukion viimeinen jakso lähti eilen käyntiin, ja on todella mukava! On noin kaksi tuntia päivässä ja joka aamu saan nukkua pitkään, tiedossa on ainoastaan harjoituskurssit joten kokeitakaan ei enää ole. Vaarikin alkaa olemaan kunnossa ja pääsee mahdollisesti kotiin loppuviikosta, on ollut Mejlahden sairaalassa kohta kolme viikkoa. Viikon päästä minusta tulee täysikäinen ja viikon päästä torstaina on toivottavasti inssi Porvoossa. Joten ehkä alkaa pikku hiljaa helpottaa. :)



Lauantaina kävin tekemässä todella pitkän lenkin, noin kymmenen kilsan lenkki, tyttöjen kanssa. Oli niin rauhallista ja mukavaa. Löysin ihan uusia reittejä jotka olivat naijjss! Kerran iski kyllä paniikki, olin ihan jossain keskellä mettää, ja löysin mukavan ison pellon. Kävelin pellolla ja Noona sai kauheat hepulikohtaukset ja yritin turhaan saada hyvän juoksu kuvan. Yhtäkkiä kuului kova huuto metsästä. Molemmat koirat säikähtivät ja minä mukaan lukien. Lähdin äkkiä kävelemään pellolta pois kohti kaupunkia, ja taas kuului kova huuto. Pysähdyin ja katselin ympärilleni, noin kilsan päästä meistä juoksi ISON ruskean elukan pellolla. En osaa sanoa että oliko hirvi tai karhu koska näin sen ainoastaan noin viisi sekunttia. Jännää! 8)



Hujasin vähäsen, tänään kävin kyllä treenaamassa taas. Kävin Pamelan, bokseri Dexin, Sarin ja pyrry Purnun kanssa treenaamassa tokoa kentällä. Otin molemmat koirat mukaan. Noona oli todella pirteä ja innokas kuten yleensä ;) Omistajakin piristyi kun taas pääsi treenaamaan! Ensin kaikki teki samaan aikaan perusasento harjoituksia ja vähän seuraamista. Yhdessä teimme sitten kontakti treenin, ja yksi käveli koiransa kanssa muitten ohi ja harjoitteli seuraamista ja kontaktin pitämistä muut harjoittelivat sivulla olemista ja kontaktin pitämistä. Aloitin Noonan kanssa seuraamissessiolla. Kuka on käynyt salaa opettamassa penulle seuraamista? On se vähän osannut mutta en tiennyt että osaa niin pitkiä pätkiä miten pentu tänään seurasi... :) Loistavaa! Sivulla olemista ja kontaktin pitämistä olen kotonakin harjoitellut joten sekin meni niin näppärästi :)
   Yhdessä harjoittelimme myös paikalla oloa ryhmässä. Muut ohjaajat menivät piiloon mutta itse jäin vahtimaan koirat ja välipalkkaamaan Noonan. Pentu kyllä odottaa niin tarkasti ja katsoo tarkkailee minua koko ajan. Päätin kokeilla kaksi minuuttia, tottakai kävin välissä palkkaamassa. Puolentoista minuutin päästä pentu yhtäkkiä pomppasi ylös... Vein takasin ja kaksi kertaa pomppasi taas, kunnes pysyi. Ihan kelpo suoritus, yritin vähän liikaa muh. Kotona pitää alkaa treenata paikalla pysymistä että saa lisää varmuutta.
   Päätin kokeilla hyppyä tänään, kerran ennen olen pennun kanssa kokeillut. Ensin jätin pennun odottamaan ja vein lelun toiselle puolelle, ja toistin kahta kertaa. Tein saman jutun mutta nyt taputin ainoastaan maata enkä jättänyt lelua. Toimi hyvin! Muut ehdottivat että kokeilisin myös pysähtymistä, ja että odottaisin sekunnin tai pari ennen kun heitän lelua. Menin taas taputtamaan maata mutta kun palasin niin pentu pomppasi ylös ja alkoi haukkumaan ja pyörimään ympäri. Ja pentu oli jo unohtanut mitä piti tehdä siinä väliin. Taas menin taputtamaan maata ja taas pentu pomppasi ylös ja sekosi. Tultiin sitten siihen tulokseen että pennun hermot ei vielä kestä niin monta toistoa. Käytän viritys sanaa ennen kun lähetän pennun suorittamaan liikettä, ja luulen että pentu sen takia aina pomppasi ylös koska tiesi että kohta tulee viritys sana ja innostuu liikaa. :) No halusin vielä yhden onnistumisen, joten sanoin tiukasti odota samalla kun palasin ja tän kerran pentu pysyi paikalla. Lähetin pennun suorittamaan liikkeen ja pentu jopa pysähtyi ja pysyi paikalla parisen sekunttia kunnes heitin lelun! Hienoa :)
   Lopussa tein vielä luokse tuloja. Kerran pentu luoksetulon, sen jälkeen kokeilin kokonaisen liikkeen, ja taas pentu luoksetulon. Varmaan pennun paras liike, vauhti on mahtava! :)
   Päätin jättää tokoilut siihen ja vedin puomin ulos, ja kokeilin puomia samalla kun muut vielä treenasivat. Pentu vetää puomin vauhdilla ja hakee ylösmenon hienosti... alastulo ei sitten ihan mennyt ihan niin kuin saduissa. Taisi parisen kertaa tulla oikein kunnolla per*ele sana mun suusta, kunnes taas muistin että mulla on viisas pentu joka vielä oppii... Pistin hermot kuriin ja rauhoituin. Kyllä onnistumisia saatin loppujen lopuksi! :D Pentu nimittäin teki sen että välillä ei välittänyt ollenkaan vaikka huusin "ta" ja jätti pysähtymättä. Välillä taas pysähtyi mutta heti kun sanoin jotain tai tein liikkeen niin pentu ampasi lelun luokse ilman vapautus sanaa. höm höm. Hyvä vaan että on intoa ja pentu vetää puomin täysillä, välillä kuitenkin niin täysillä että ei malta pysyähtyä... Puomin olen harjoitellut namipalkalla mutta aloin käyttää lelua, minkä innosti pennun vielä enemmän. :)
   Bellan kanssa tein temppuja, luokse tuloja ja noutoa. Hoya oli innokas lumipallo :) Lopussa käytiin vielä pieni metsä lenkki yhdessä Pamelan ja Dexin kanssa.



Huomenna on luvassa taas Juhan treenit, ja Katin kanssa meillä on yksityistunti varattu. Ehkä Juha saa potkaistua vähän positiivista energiaa muhun! :) Mulla on niiiiin kova hinku päästä treenaamaan, en siis ole ollut treenaamatta innostuksen puutteesta vaan sen takia että suutun helpommin kuin muuten ja en halua että koirat joutuvat kärsimään siitä.

Lopussa pitää vielä kertoa yksi hieno juttu. Naapurin vanha lapinkoira ukko, Isak, on ollut kipeä. Isak on varmaan Noonan yksi lemppari ystävä, ja Noona innostuu aina niin kun näkee Isakin. Pomppii Isakin yli ja saa hepulikohtauksia joka kerta. Yks päivä Isak oli todella huonossa kunnossa, satuimme menemään aamulenkille samaan aikaan, Noona näki Isakin juoksi parisen mertriä Isakia kohtaan kunnes pysähtyi heilutti häntäänsä pikaisesti ja kääntyi pois ja meni tekemään jotain ihan muuta. Ei ole koskaan ennen tapahtunut... Päivällä sama juttu toistui. Noona näki Isakin pihalla mutta ei edes vilkaisut sinnepäin, sanoin Noonalle että "katso siinä on Isak mene nyt moikkaamaan" mutta pentui alkoi haukkumaan ja pyörimään hermostuneesti ympäri eikä sen päivän aikana mennyt edes lähellekään Isakia. Parin päivän päästä Isak alkoi voimaan paremmin ja Noona toimi taas ihan normaalisti kun näki Isakin. Oli jotenkin niin koskettavaa kun näki sen miten hyvin koirat osaavat lukea tosiaan, yksi katse ja Noona tiesi että Isak on kipeä, voi kun ihmisetkin ymmärtäisivät toisaan yhtä hyvin. Välillä ihmiset valittavat että koirat eivät osaa kertoa mikä heitä vaivaa, musta taas tuntuu että koirat osaavat kertoa paremmin kuin ihmiset mikä heitä vaivaa. Ihmiset eivät vaan ymmärrä.

äääh turhaan sykkää tekstiä tänään... Positiivista Itsenäisyyspäivää Kaikille! :D

torstai 1. joulukuuta 2011

Boomchica boom boom!

Ihan mieletön fiilis! Tänään oli taas treenit Kotkassa ja molemmat tytöt olivat ihan intoa täynnä. Pidin viiden päivän tauon ja en tehnyt mitäään, paitsi kävin lenkillä tietysti. Bellaa se ei haitannut yhtään että oli vapaata, toi toinen lapsi oli sitten taas ihan eri mieltä. Joka ilta oli kauheat rumbalit ja virtaa oli niin älyttömästi ettei pentu oikein itsekään tiennyt miten purkaa niin paljon energiaa. Lopputulos oli sitten se että mun kädet oli täynnä verta ku pidettiin joka ilta pienet nyrkkeilyottelut yhdessä. :) Välillä oli pakko antaa tytöille pelilaudat, eli vaari on rakentanut koirille aktivontipelit, ja kovasti koirat tykkää temmeltää niitten kanssa.

   Nojoo niistä treeneistä vielä! Tänään saapui paikalle ainoastaan minä ja yks toinen ryhmästä, mutta molemmat kouluttajat. Oli oikein tehotreenit kun molemmat kouluttajat huusivat ja antoivat käskyjä koko ajan. Ensin menin Bellan kanssa joka alussa oli sellainen pirteä tipu mutta kolmas toisto oli jo liikaa ja tyttö hyyty kokonaan. Pidin pienen tauon ja kokeilin uudestaan mutta vauhtia ei enää ollut yhtään... Kouluttaja oli sitä mieltä että Bella on ihan selvästi sitä mieltä että on tylsää mennä sama rata uudestaan, joten kokeilin menä toinen rata. Heti oli paljon enemmän vauhtia! Toistettiin joku kerta ja kouluttaja oli välillä radan keskellä palkkaamassa. Lopussa kokeilin vielä vetää ihan toi alkuperäinen rata uudestaan, Bella juoksi täysin, minä juoksin täysin ja tulos oli mahtava nollarata! Lopetin siihen ja jäi superifiilikset :)
   Seuraava uhri oli Noona, joka meinasi puhjeta koska oli niin intoa täynnä. Ulkopuolinen olisi varmaan luullut että koira kärsii hypotermiasta, koska koko koira tärisi ihan hullun lailla. Kouluttajakin naureskeli ja sanoi, että toi koira ei yhtään näytä siltä että lähtisi tykittämään täysillä jos päästäisit sen vapaaksi... Päätin vetää riskillä ja kokeilla mennä koko rataa pennun kanssa, paitsi ensimmäiset esteet joka oli hyppy ja puomi. Oli noin 20 esteen rata ja ei mikään helppo rata, vauhdikas ja paljon takaakiertoja. Bomchika boom boom! Kolme kertaa vedin koko radan... ja joka kerta täysin virheetön rata!!! Ihan mieletöntä! Aivan super makea fiilis sen jälkeen! Pentua kehuttiin ihan sairaasti, vauhtia-on, tekee todella pieniä karroksia- jap, irtoaa-kyllä, käntyy ihan tosi nopeasti-jabulis!! Itse joudun kyllä pinkomaan täysillä, ihanaa! Tänään rimat oli jo 10-20 cm ja ei enää haitannut neitiä yhtään.

    Keskusteltiin siitä että mun pitää nyt oikein kunnolla alkaa luottamaan pentuun, ainakin sen irtoamisen suhteen. Vielä haluan kovasti viedä lähellä estettä ja pentu ei todellakaan tarvitse sitä... jos jatkan niin jatkossa se oppii siihen että olen aina lähellä ja ei enää osaakaan irtoa. Eli takaalähetykset ym. pitää alkaa uskaltaa tehdä niin että lähetän ainakin pari kolme metriä ennen ja luottan siihen että se tekee sen vaikka en ole siinä lähellä. Mutta päällejuoksut sujuu kyllä ihan älyttömän hyvin ja olen niiiiiin tyytyväinen :)
    Lähtö on toinen juttu mitä tuli esille. Alussa ajattelin että opetan pennulle sen että on pakko istua vaikka sattuis mikä tahansa. Toimi alussa, mutta ei enää. Pentu on niin intoa täynnä että hermot ei ihan oikeasti kestä sitä että vielä alan kiusata pentua lähdössä. Kouluttaja oli myös sitä mieltä että ihan älytöntä puuhaa että kiusaa koiraa lähdössä kun toinen on ihan sekaisin jo muuten. Olen vähän aikaa jo tehnyt sitä että jätän pennun odottamaan, kävelen sinne minne haluan ja vapautan. Eli en tee mitään turhia liikkeitä tai muuta vastaava. Toimii erittäin hyvin ja pentu pysyy rauhallisena, ja ei ole vielä varastanut kertaakaan! Sitä en kyllä siedä että alkaa varastaa vielä silloin kun kävelen, mutta yritän tehdä lähdöstä mahdollisimman mukavan myös koiralle. Toivottavasti tämä menetelmä onnistuu... Kouluttaja oli ainakin todella tyytyväinen että käytän tämä menetelmää. Pelottaa jo kisalähdöt... kotona pentu on vielä suht rauhallinen, treeneissä kierrokset nousee jo aika korkealle vielä jos on paljon porukkaa ja meteliä, no miten sitten kisatilanteissa?
    Joku ehdotti takapalkkausta... no perkele vieköön ei pentu halua sitä palkkaa, pennulle palkka on se kun saa tehdä töitä radalla. Joten ei toimi meille ainakaan.
    Lopussa kokeilin puomia, ja taas tuli Bomchika boom boom -tilanne. Tehtiin koko puomia ja mahtavalla kontaktilla. Palkaksi käytin lelua. Siihen loppui meidän mahatavat treenit :) Niiiiiin hyvä fiilis!!

Löysin vanhan kuvan, Noona on noin 5 vko vanha, ja otin tän kuvan kännykällä ennen kun menin nukkumaan silloin kun kävin katsomassa pentua Lauran luona. Muistan vielä sen tunteen kun tiesin että tä on MUN ikioma, sanoin pennulle "öitä, olet maailman paras pentu" pelotti ihan kauheasti että onnistun pilaan koko koiran mutta samalla olin niin onnellinen. On tää ollut ihan mieletön matka, ja Noona on ollut ihan mieletön pakkaus- "sitä kaikkea mitä olen aina toivonut!"
Välillä vieläkin pelottaa että pilaan koko koiran, mutta tänään ei pelota tänään olen vaan ihan älyttömän onnellinen. Välillä tekee mieli ottaa pentu syliin ja puristaa niin lujaa ku vaan pystyn, koska niin paljon mä tästä koirasta tykkään :)