maanantai 26. joulukuuta 2011

Tagapaggia

Joulu meni oikein kivasti ja rauhallisesti! Jotenkin arvostan joulua joka vuosi enemmän ja enemmän. On mukavaa ottaa rauhallisesti päivän ja viettää sen yhdessä sukulaisten kanssa. Pentu oli niin innoissaan kun talo oli täynnä viattomia vieraita jotka pentu pystyi käyttämään hyväkseen. Noonasta on tullut ihan pallo hullu ja pakotti vieraat heittämään pallon uudestaan, uudestaan, uudestaan..... ja uudestaan. Jossain vaiheessa koirat olivat lahjojen kimpussa, mutta jonkun ihmeen takia Bellan lahjat olivat paljon kivempia kuin Noonan? Koirat saivat omat flexit, luut ja lelut. Noonalle ostan Back on track- takin jossain vaiheessa kun löydän sopivan kokoinen takki.

Joulupäivänä lähdimme porukalla treenaamaan Kotkaan. Ensin menin kuitenkin Pyhtään kautta tekemään tunnin metsälenkki Annikan ja shelttien Wiiman ja Samban kanssa. Noona oli ihan höpsö kun näki taas Wiiman ja Samban, ja aikamoiset hepulit shetlantilaiset vetivät yhdessä. Jännäksi menee että onko Noppe mini tai medi... pentu oli ihan saman kokoinen kuin Wiima joka on ihan rajalla minikoira. Annikalla on mitta ja tarkoitus oli mitata Noonan kunnolla, mutta Annika ei muistanut että oli lainannut sen yhdelle toiselle. Saan sen jossain vaiheessa lainaksi että pystyy harjoittelee mittaamista.
Heli Nuorivuori veti treenit ja ensin juoksin Samban kanssa koska meillä on kisat Hyvinkäällä sunnuntaina. Voivoi, ohjaamisesta ei oikein tullut mitään. Olen ihan ruosteessa kun on juossut ainoastaan pennun ja Bellan kanssa. Tökkii ja vien ihan turhan lähelle kun sen sijaan voisi luottaa että koira menee. Kyllä saatiin nolla ratoja mutta en kyllä ole tyytyväinen miten liikun radalla...
Päätin vetää puomin alussa Noonan kanssa. Meinas tulla itku... kontaktit on kuin vieras juttu pennulle. Ei pysähdy kontaktilla vaikka seison vieressä ja suunnilleen huudan, varastaa ennen kuin on saanut lupaa ja kaikkee muuta... Heli huomasi että itse teen pieniä liikkeitä käsillä ja pentu on alkanut reagoimaan siihen.... aaaaah. Takapakkia. Aletaan reenaamaan kontaktit ihan alusta ei tässä muuta auta, onneks on vielä paljon aikaa. Yksi juttu on ainakin varma, mä haluun että pentu osaa kontaktit 100% varmuudella ennen kun lähdetään kisaamaan!
Toinen karu totuus on että pentu ei osaa edetä. Treenattiin sitä ja pentu alkoi ampasemaan putkeen jo aika taitavasti kun Heli oli lopussa palkkaamassa. Pentu tujottaa ja varmistaa koko ajan niin siitä pitää päästä eroon. Annikan kanssa harjoittelin lopussa vielä etenemistä ilman esteitä. Vein vähän matkan päästä namin namialustalle ja tarkoitus oli että pentu saa mennä ottamaan namin kun se katsoo eteenpäin namialustaa kohti ja samalla huudan eteen. No ihan kiva idea mutta... pennun kanssa olen vähän harjoitellut kontaktin pitämistä häiriön kera. Pentu tujotti, tujotti, tujotti.... ja tujotti minua koko ajan. Annika yritti huutaa "noonaa", pitää meteliä ja ääntä, kopisteli namialustaa ja yritti lelun kanssa saada Noonan irottamaan katseen minusta. Itse tujotin suoraan eteenpäin namialustaa kohti. Nojuu eihän pentu irrottanut katsetta edes hetkeksi. Ihan toivotonta, ja perhana pentu pitää hyvin kontaktia. Ollaan treenattu liikaa tokoa ehkä?
Tänään kokeilin kotona namialustan kanssa ja alkoi toimia. Pihalla pentu irtosi hyvin putkeen ja hypyille. On ihan pakko alkaa nyt toden teolla treenaamaan etenemistä ja irtoamista. Päätin että joka päivä kymmenen minuuttia tehdään pihalla pikku etenemistreenit! Olen ollut laiska pihatreenien kanssa, mutta siihen tulee muutos tästä päivästä lähtien. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti