Positiivista energiaa, kiitos?

Tosiaan kaipaan sitä ja paljon. Sama juttu joka vuosi, iskee pieni masennus kun pimeys saapuu. Pimeys ottaa kaikki voimat, ja väsyttää ihan kauheasti koko ajan. Muutenkin on stressi päässyt iskemään, vaari on ollut todella kipeä, lukion viimeiset koet tuli kirjoitettua ja sen sellaista, viimeisen viikon aikana olen joka yö nähnyt todella pelottavan painajaisen ja herään sitten ihan paniikissa. Yks yö heräsin ja sylissä mulla oli Noona joka tujotti mua ihan ihmeissään. Olin nähnyt painajaisen että tyttö oli hypännyt alas isolta kiveltä ja takajalka murtui ja oli todella ällöttävän näköinen... jees. Suosiolla olen ollut treenaamatta, ei yksinkertaisesti kestä hermot siihen ja turhaan kiukuttelee koirille. Olen sen sijaan tehnyt pitkiä lenkkejä, käynyt uimassa ja nyrkkeilemässä. Lukion viimeinen jakso lähti eilen käyntiin, ja on todella mukava! On noin kaksi tuntia päivässä ja joka aamu saan nukkua pitkään, tiedossa on ainoastaan harjoituskurssit joten kokeitakaan ei enää ole. Vaarikin alkaa olemaan kunnossa ja pääsee mahdollisesti kotiin loppuviikosta, on ollut Mejlahden sairaalassa kohta kolme viikkoa. Viikon päästä minusta tulee täysikäinen ja viikon päästä torstaina on toivottavasti inssi Porvoossa. Joten ehkä alkaa pikku hiljaa helpottaa. :)

Lauantaina kävin tekemässä todella pitkän lenkin, noin kymmenen kilsan lenkki, tyttöjen kanssa. Oli niin rauhallista ja mukavaa. Löysin ihan uusia reittejä jotka olivat naijjss! Kerran iski kyllä paniikki, olin ihan jossain keskellä mettää, ja löysin mukavan ison pellon. Kävelin pellolla ja Noona sai kauheat hepulikohtaukset ja yritin turhaan saada hyvän juoksu kuvan. Yhtäkkiä kuului kova huuto metsästä. Molemmat koirat säikähtivät ja minä mukaan lukien. Lähdin äkkiä kävelemään pellolta pois kohti kaupunkia, ja taas kuului kova huuto. Pysähdyin ja katselin ympärilleni, noin kilsan päästä meistä juoksi ISON ruskean elukan pellolla. En osaa sanoa että oliko hirvi tai karhu koska näin sen ainoastaan noin viisi sekunttia. Jännää! 8)

Hujasin vähäsen, tänään kävin kyllä treenaamassa taas. Kävin Pamelan, bokseri Dexin, Sarin ja pyrry Purnun kanssa treenaamassa tokoa kentällä. Otin molemmat koirat mukaan. Noona oli todella pirteä ja innokas kuten yleensä ;) Omistajakin piristyi kun taas pääsi treenaamaan! Ensin kaikki teki samaan aikaan perusasento harjoituksia ja vähän seuraamista. Yhdessä teimme sitten kontakti treenin, ja yksi käveli koiransa kanssa muitten ohi ja harjoitteli seuraamista ja kontaktin pitämistä muut harjoittelivat sivulla olemista ja kontaktin pitämistä. Aloitin Noonan kanssa seuraamissessiolla. Kuka on käynyt salaa opettamassa penulle seuraamista? On se vähän osannut mutta en tiennyt että osaa niin pitkiä pätkiä miten pentu tänään seurasi... :) Loistavaa! Sivulla olemista ja kontaktin pitämistä olen kotonakin harjoitellut joten sekin meni niin näppärästi :)
   Yhdessä harjoittelimme myös paikalla oloa ryhmässä. Muut ohjaajat menivät piiloon mutta itse jäin vahtimaan koirat ja välipalkkaamaan Noonan. Pentu kyllä odottaa niin tarkasti ja katsoo tarkkailee minua koko ajan. Päätin kokeilla kaksi minuuttia, tottakai kävin välissä palkkaamassa. Puolentoista minuutin päästä pentu yhtäkkiä pomppasi ylös... Vein takasin ja kaksi kertaa pomppasi taas, kunnes pysyi. Ihan kelpo suoritus, yritin vähän liikaa muh. Kotona pitää alkaa treenata paikalla pysymistä että saa lisää varmuutta.
   Päätin kokeilla hyppyä tänään, kerran ennen olen pennun kanssa kokeillut. Ensin jätin pennun odottamaan ja vein lelun toiselle puolelle, ja toistin kahta kertaa. Tein saman jutun mutta nyt taputin ainoastaan maata enkä jättänyt lelua. Toimi hyvin! Muut ehdottivat että kokeilisin myös pysähtymistä, ja että odottaisin sekunnin tai pari ennen kun heitän lelua. Menin taas taputtamaan maata mutta kun palasin niin pentu pomppasi ylös ja alkoi haukkumaan ja pyörimään ympäri. Ja pentu oli jo unohtanut mitä piti tehdä siinä väliin. Taas menin taputtamaan maata ja taas pentu pomppasi ylös ja sekosi. Tultiin sitten siihen tulokseen että pennun hermot ei vielä kestä niin monta toistoa. Käytän viritys sanaa ennen kun lähetän pennun suorittamaan liikettä, ja luulen että pentu sen takia aina pomppasi ylös koska tiesi että kohta tulee viritys sana ja innostuu liikaa. :) No halusin vielä yhden onnistumisen, joten sanoin tiukasti odota samalla kun palasin ja tän kerran pentu pysyi paikalla. Lähetin pennun suorittamaan liikkeen ja pentu jopa pysähtyi ja pysyi paikalla parisen sekunttia kunnes heitin lelun! Hienoa :)
   Lopussa tein vielä luokse tuloja. Kerran pentu luoksetulon, sen jälkeen kokeilin kokonaisen liikkeen, ja taas pentu luoksetulon. Varmaan pennun paras liike, vauhti on mahtava! :)
   Päätin jättää tokoilut siihen ja vedin puomin ulos, ja kokeilin puomia samalla kun muut vielä treenasivat. Pentu vetää puomin vauhdilla ja hakee ylösmenon hienosti... alastulo ei sitten ihan mennyt ihan niin kuin saduissa. Taisi parisen kertaa tulla oikein kunnolla per*ele sana mun suusta, kunnes taas muistin että mulla on viisas pentu joka vielä oppii... Pistin hermot kuriin ja rauhoituin. Kyllä onnistumisia saatin loppujen lopuksi! :D Pentu nimittäin teki sen että välillä ei välittänyt ollenkaan vaikka huusin "ta" ja jätti pysähtymättä. Välillä taas pysähtyi mutta heti kun sanoin jotain tai tein liikkeen niin pentu ampasi lelun luokse ilman vapautus sanaa. höm höm. Hyvä vaan että on intoa ja pentu vetää puomin täysillä, välillä kuitenkin niin täysillä että ei malta pysyähtyä... Puomin olen harjoitellut namipalkalla mutta aloin käyttää lelua, minkä innosti pennun vielä enemmän. :)
   Bellan kanssa tein temppuja, luokse tuloja ja noutoa. Hoya oli innokas lumipallo :) Lopussa käytiin vielä pieni metsä lenkki yhdessä Pamelan ja Dexin kanssa.

Huomenna on luvassa taas Juhan treenit, ja Katin kanssa meillä on yksityistunti varattu. Ehkä Juha saa potkaistua vähän positiivista energiaa muhun! :) Mulla on niiiiin kova hinku päästä treenaamaan, en siis ole ollut treenaamatta innostuksen puutteesta vaan sen takia että suutun helpommin kuin muuten ja en halua että koirat joutuvat kärsimään siitä.

Lopussa pitää vielä kertoa yksi hieno juttu. Naapurin vanha lapinkoira ukko, Isak, on ollut kipeä. Isak on varmaan Noonan yksi lemppari ystävä, ja Noona innostuu aina niin kun näkee Isakin. Pomppii Isakin yli ja saa hepulikohtauksia joka kerta. Yks päivä Isak oli todella huonossa kunnossa, satuimme menemään aamulenkille samaan aikaan, Noona näki Isakin juoksi parisen mertriä Isakia kohtaan kunnes pysähtyi heilutti häntäänsä pikaisesti ja kääntyi pois ja meni tekemään jotain ihan muuta. Ei ole koskaan ennen tapahtunut... Päivällä sama juttu toistui. Noona näki Isakin pihalla mutta ei edes vilkaisut sinnepäin, sanoin Noonalle että "katso siinä on Isak mene nyt moikkaamaan" mutta pentui alkoi haukkumaan ja pyörimään hermostuneesti ympäri eikä sen päivän aikana mennyt edes lähellekään Isakia. Parin päivän päästä Isak alkoi voimaan paremmin ja Noona toimi taas ihan normaalisti kun näki Isakin. Oli jotenkin niin koskettavaa kun näki sen miten hyvin koirat osaavat lukea tosiaan, yksi katse ja Noona tiesi että Isak on kipeä, voi kun ihmisetkin ymmärtäisivät toisaan yhtä hyvin. Välillä ihmiset valittavat että koirat eivät osaa kertoa mikä heitä vaivaa, musta taas tuntuu että koirat osaavat kertoa paremmin kuin ihmiset mikä heitä vaivaa. Ihmiset eivät vaan ymmärrä.

äääh turhaan sykkää tekstiä tänään... Positiivista Itsenäisyyspäivää Kaikille! :D