torstai 28. heinäkuuta 2011

Kotkan möllikisat 21.7.2011

Meno on niin kova koko ajan etten meinaa ehtiä tänne kirjoittamaan ollenkaan.
Olen melkein joka ilta viihtynyt mökillä kavereitten ja koirien kera. Noona on ihan riemuissaan, kaksi kertaa on jo lapsi onnistunut tippumaan veteen ja juoksemaan päin seinää. Kerran Noona lähti pienelle tutkimusreissulle ja ei kestänyt kauan kunnes kuului plumps-ääni. Noona raukka ei tajunnut että kivet voivat olla melko liukkaita... Toinen kerta kävi niin hassusti että Noona oli laiturilla ja yritti kalastaa kepin järvestä, tasapaino ei ole vielä ihan parhaimillaan joten taas kuului plumps-ääni ja Noona oli vedessä. Ehdin jo pelästyä että lapsi olisi pelästynyt, kesti minuutin ja ehdin juuri ja juuri pelastaa Noonan tippumasta uudestaan laiturilta veteen. Joten ingen panik.


Lapsi kasvaa hurjaa vauhtia ja ikää on jo kolme kuukautta ja viikon! Multa kysytään kovasti jo että jos pentuhankinta on alkanut kaduttaa... Ei tosissaan ole! Tässä jo suunnittelen että miten mä järkkään sen ettei Noonan tarvii olla yksin kun lähden opiskelemaan, hehe. ;) Pakko myöntää että on koko ajan pentukuumetta koska Noona on niin ihana pentu. Olen todella tyytyväinen että päätin ottaa sheltin, Noona on niin täydellinen ja helppo. Kävelee nätisti hihnassa, viikon ollut jo yöllä sisäsiisti, leikki ja on ahne ja tuhoja ei ole ainakaan vielä saanut aikaiseksi. Bella ja Noona tulee aivan loistavasti toimeen, lenkillä on meno jo niin kova että välillä oikein mietityttää että mitä noi koirat oikein tekee. On niin ihana huomata että miten paljon koiratkin nauttii kun on lajitoveriseuraa. :)


Viikko sitten oli myös ekat rokotukset. Bellaa piti myös rokottaa joten molemmat koirat saivat tulla mukaan. Penska käpytteli rohkeasti sisään ja punnitsin koirat nopsasti. Bellan paino oli 5,45 kg ja Noona painoi tasan kolme kiloa. Bella joutui ensin pöydälle. Neitiä vähän jänskätti ja sen ymmärtää hyvin koska kokemusket ei kyllä ole parhaat mahdolliset. Hyvin kuitenkin meni ja lääkäri sai koskea likkaa ihan miten vaan.
Noona oli sitä mieltä että lääkäri on maailman paras keksintö, siis agilityn jälkeen tottakain! Pena riehui huoneessa koko ajan kun Bella oli pöydällä, olin myös ottanut lelun mukaan joten riehuttiin myös sen kaa. Noona ei edes huomannut että häntä pistettiin oli nimittäin niin kiire ahmia nameja. Hyvin meni ja Noona sai hyvää palutetta on kuulema reipas (sitä en ole huomannut ennen?) ja sitten on kuulema hyvät ja vahvat tassut. :) Lääkäri tutki samalla Bellan selkää koska olen vähän ollut huolissaan että siinä saattaisi olla jotain. Lääkärin mukaan Bellan selkä vaikuttaa terveeltä ja hän oli sitä mieltä ettei tarvii tutkia selkää sen enempää. Mittasin Noonan eilen ja tulin siihen tulokseen että pena ois noin 25cm korkea.


 - Pystykorva Noona 12,5 vko (kauhea asento ja kuvalaatu...)-

Oli myös möllikisat Kotkassa ja osallistuin Bellan kanssa. Bella oli sitä mieltä että tänään ei huvita tehdä mitään... Kahta ensimmäsitä hyppyä hyppäsi hitaasti ja jäi sen jälkeen seisomaan puomin alaskontaktilla. Päätin sitten ottaa lelu esiin ja voi vitsi että mentiin sen jälkeen! Nolla ratavirheitä mutta hylkyhän siitä tuli kuitenkin.
Noonakin pääsi lopussa juoksemaan putkeen. ;) Ainiin Noona oli myös todella taitava boksin kanssa. Olin kentällä rakentamassa rataa ja koirat olivat boksissa odottelemassa. Yhtäkkiä joku huutaa että kenen pentu juoksee vapaana? Niin kenenköhän pentu se mahtaisi olla? Ei ainakaan mun. Kutsuin pena luokse ja kovalla vauhdilla tuli. Oli sitten niin ylpeä kun sai olla mukana rakentamassa rataa, Bella taas oli hieno tyttö ja istui vielä nätisti boksissa. Noonan puolisisko Sabi oli myöskin paikalla ja siskokset saivat sitten leikkiä yhdessä, vaikka Sabi on Noonan mielestä vähän mörkön näköinen vieläkin.

-Noona käyttäytyy kun epätoivoinen teini joka yrittää päästää kapakkaan vaikka ei oo vielä ikää-

Launataina oli ensimmäiset tokotreenit valmennusryhmässä ja vetäjänä toimi Sirke Viitanen. Saavuimme kentälle ja Noonalla oli häntä pystyssä ja saapui paikalle kuten olisi koko kentän kuningas. Muut koirat eivät olleet kovin vakuuttuineita. Olen niin tyytyväinen että päätin osallistua Noonan kanssa, olin jo ehtinyt opettaa pari liikkettä väärin. Liikkeet on vielä niin alussa että pena ei vielä tajua mitään mutta tulevaisuutta ajatellen oli onni että saatin liikkeet korjattua nyt jo eikä sitten myöhemmin... Oli aivan älyttömän kuuma päivä ja Noonasta huomasi sen, ei ollut yhtä pirteä kuten aina (siis oli pirteä mutta ei silleen kuin on parhimillaan..). Noonan mielestä se oli niin tylsää olla paikoillaan kun kaksi jalkaiset keskustelivat niitä ja näitä, ja yritti saada kaikki muut leikkimään, muut koirat olivat jo kokeineita tokokoiria ja katsoi penaa sillä silmällä että alas nyt vetää täältä. Ensimmäinen osuus oli sitten kentälle meno tuomarin kautta. Sirke otti namipalan ja Noona ryntäsi sinne täysillä, otti namin ja yritti samalla napata Sirken nenää. Hieno aloitus meidän osalta. :)
Seuraava liike oli sitten paikalla oloa ryhmässä. Noonan kanssa reenasin vähän perusasentoa ja puolen askeleen paikalla oloa. Noona keskittyi todella taitavasti ja olen oikein ylpeä mussukasta! :)
Sen jälkeen otettiin yksi kerrallaan kahdessa osassa. Noonan kanssa en reenannut paljon vaan Sirke enemmän näytti erillaisia tapoja miten voi liikkeitä lähteä reenaamaan.
Sirke painosti sitä että pennulle pitää opettaa oikeanlaista työnintoa ja sitä saa opetettua leikkimällä kentällä. Sirke ei kauan tarvinnut katsoa miten Noonalle opetetaan oikeanlaista työnintoa, kunnes Sirke yhtäkkiä alkoikin miettiä että Noonalle kyllä kannattaisi opettaa rauhoitu-käsky. Omasta mielestäni Noona oli niin rauhallinen kuumuden takia, jään innolla odottamaan että mitä Sirke sanoo sitten kun on vähän viileempi päivä... Sirke opetti mulle miten lähden reenaamaan rauhoitu-käskyä, mutta ensin pitää maahanmeno olla hanskassa ennen kun pystyy alkaa reenaamaan sitä.
Seuraava juttu oli sitten perusasento, ja tässä olin jo väärällä tiellä. Noona on jo liian edessä, onneksi saadan tää juttu nyt korjattua ajoissa. :) Sitten Sirke opetti mulle uuden jutun, joka oli omasta mielestäni, outo juttu. Nimittäin hän kertoi ettei Noonalta kannata vaatia silmäkontaktia seuraamisen suhteen. Kannattaa enemmän lähteä reenaamaan silleen että Noona tujottaa mun taskua (siis treeniliivin taskua), idea oli se että Noona on niin pieni ja sen perusasento menisi pilalle jos vaatisin silmäkontaktia ja näin koiran ei tarvitse tujottaa silmiin vaan namitaskua. Koiran motivaatio tujottaa ylöspäin säilyy paljon paremmin koska ei tarvitse tujottaa uhkaavasti silmiin ja koira odottaa koko ajan että "milloin saan sen namin sieltä taskusta". Myöhemmin kun koira kasvaa sen voi opettaa katsomaan silmiin mutta ei oo pakko. Kuulema sitä ei edes huomaa vaikka koira tujottaa taskua silmien sijaan. Sirke pystyi sitten todistamaan sen omilla tending-bortsuilla, ja kokemuksesta tiedän että Pököllä on sama tapa seurata, kappas vaan Pökön kontaktia on kehuttu moneen otteeseen. Joten miksi ei voisi kokeilla tämä tapaa jos kerran toimii?! :)
Otettiin myös maahanmenoa ja seisomista. Maahanmenoa olin jo lähtenyt reenaamaan väärin, Noonan maahanmenosta olisi tullut hidas mutta onneksi sain taas korjattua ajoissa! Seisominen oli uusi juttu meille joten Sirke opetti miten lähden opettamaan sitä Noonalle.
Lopuksi otettiin vielä luoksetuloa ihan normitavalla. Sirke piti Noonasta kii ja lähdin kävelemään eteenpäin. Käännyin Noonaa kohti ja kutsuin luokse, sen jälkeen lähdin sitten juoksemaan pakoon lelun kaa. Noona tuli kun tykki ja Sirke kehui että tää on ehdottomasti Noonan paras liike. Ainut muutos mikä tehtiin oli sanan vaihto, olen käyttänyt sanaa tänne mutta vaihdoin sen sanaan ipaa. Toimi paljon paremmin! :D
Tän jälkeen otettiin paussi ja apina sammui boksissa.
Seuraavalla kierroksella otettiin noutoreeniä ja luoksetuloa taas. Noutotreeni meni silleen että riehuin tunnustuskapulan kaa, heti kun Noona kiinnostui siitä heitin sen menemään. Siinä hetkessä kun Noona nappasi kiinni kapulasta huusin jess ja otin Noonan lelu esille ja riehuttiin sillä. Näin Noona oppii että kapula on ainoastaan noutoesine eikä lelu, ja palkka on sitten oma lelu. Nyt tehtiin jo vaikeampi luoksetulo, jäin vähän pidemmäksi aikaa odottamaan kunnes lähdin pakoon. Bläääh oliko vielä jotain... muisti pätkii? Kai se oli siinä sitten, koira oli ainakin ihan loppu treenien jälkeen. ;)


Ukkonen vähän pamahti äsken, Bella pelkää joten Noonakin alkoi hermostua pikkasen. Otin sitten pienen riskin ja lähdin ulos Noonan kanssa. Pamahti koko ajan mutta otin rauhallisesti esteen pihalle ja lelun käteen... kappas vaan sen jälkeen Noona ei oo edes reagoinut siihen että on pamahatanut. Agility voittaa kaiken ja sellainen sana kuten pelko ei ole edes olemassa Noonan mielestä kun treenaa agilityä. Oikein mukavat pienet agitreenit keskellä ukkosta, ja kuinka moni joutuu pakottamaan koiransa sisään kun on ukkosta? ;)
Joo siis tosiaan kotona reenataan aina jotain pientä joka päivä. Pena menee jo eteen aika hienosti sekä putken että hyppyjen kaa. Ollaan myös treenannut takaakiertoja ja lähellä siivekkeen olemista sekä takaaleikkauksia, ja päivittäin tehdään ohjaus kuvioita pelkästään käden kanssa. Kontaktit reenataan ja terassilla että saadaan oikea asento. Hah, pentu-rengaskin on hallussa jo! :) Odottamista treenataan aina ruokakupin kaa ja Noona malttaa jo niin hyvin odottaa että voi pyytää molemmat koirat odottamaan ja katsekontaktia ennen kun saa syöksyä kohti ruokakuppia.

Huomenna tulee sitten Kristina ja Noonan isä Manu käymään. Illalla lähdetään ehkä tekemään Noonan ensimmäinen pelastusjälki jos aika vaan riittää ja kouluttaja ehtii paikalle. Olen jo sovinnut treffit lampaanomistajan kaa että tullaan sinne Noonan kaa käymään, mutta tarkkaa päivämäärää en vielä tiedä. Pidän peukkuja että Noona tajuaisi sen että EI ole shetlanninkanikoira ja että se on shetlanninlammaskoira. 17.8 alkaa Noonan agitreenit Agility Akatemiassa ja vetäjänä toimii Juha Orenius, innolla odettelen! :)
Naapuristoon on myös muuttaneet russeliurokset, puolivuotias Dido ja kahdeksan viikkoinen Bono ja kävelymatka heidän pihalle on reilut kymmenen metriä joten siellä yritän käyä niin usein kuin mahdollista. Lähistöllä asuu myöskin kahdeksan viikkoinen westiepentu joten sielläkin voisi käydä aina välillä.

Pakko vielä kertoa että kävin katsomassa Kita&Muron pentuja, aivan syötävän suloisia viisi viikkoisia otuksia <3 voivoi... ^^,

1 kommentti:

  1. Heii loistavaa kun kirjoitat tokotreeneistä! Tietää sit, miten treenata, kun oma penska tulee :-) ...joskus. Onks teillä Bellan kanssa kisasuunnitelmia?

    VastaaPoista