Minä vaadin ja sinä teet, piste.

Oli oikein koirarikas viikonloppu! Lauantaina suuntasimme taas Noonan kanssa Sirken tokokolutukseen kymmeneltä aamulla. Paikalle saapui ainoastaan kuusi koirakkoa joten oli runsaasti treeniaikaa koska treenit loppuivat vasta neljältä. Bella sai tulla mukaan seuraamaan treenejä koska ois muuten jäänyt yksin kotiin koko päiväksi.

Tänään halusin treenata sivulle tuloa, tai näyttää miten pentu on edistynyt. Sirke oli vakuuttunut miten hyvin pentu on yhtäkkiä hoksannut idean. Kuulemma pennulla on hyvä paikka, välillä jää pikkasen vinoon ja Sirke antoi sitten vinkkejä miten jatkossa saan sen korjattua. Oli kyllä niin voittaja fiilis että voi että ;)

Toinen asia miten halusin näyttää oli maahanmeno. Välillä pentu ei heitä etutassut nopsasti, ja juuri sitä haluan koska se on nopein tapa mennä maahan. Sirke antoi sitten hyvän vinkin miten voin harjoitella nopeita maahanmenoja. Ensin pyydän pennun istumaan, nostan käden niin korkealle että etutaussut pikkasen nousee ilmaan ja siitä sitten vedän käden alas niin että pentu heittää tassut nopsasti ja tasajalkaisesti maahan. Ei haittaa vaikka peppu jää ilmaan, kuulemma peppu kyllä pikku hiljaa laskee siitä. Taas sai muistutuksen siitä että kaiken pitää palotella pieniksi paloiksi jos tavoittelee täydellisyyttä. Ja eihän meillä ole mitään kiirettä tokon suhteen.

Kokeilin myös seisomista. Pentu joka on äsken oppinut peruuttamaan, pisti heti pakin päälle kun sai tilaisuuden. Sirke neuvoi miten lähden harjoittelemaan ja kokeilen uudestaan kotona kun pentu pystyy keskittymään paremmin.

Harjoittelin seuraamista, voin jo pikkasen nostaa käden ilmaan ja pentu pysyy. Paljon harjoittelua tämä liike kuitenkin vielä vaatii jos haluaa hyvän seuraamisen. ;)

Oli sitten tauon vuoro sillä välin kun muut treenasivat, ja lähdin tyttöjen kanssa pienelle jäähdytys lenkille metsään.
Meillä oli myös keskustelu/ruoka tauko ja siinä tuli sitten keskusteltua ihan kaikesta koirista liittyen. Voi vitsi on Sirke niin taitava, jotenkin saa kaiken kuulostamaan niiiiin helpolta! Sirkellä on ihana tapa treenata koiria, hän on niin johdonmukainen, palkkaa aina oikein mutta osaa myös kertoa koiralle kun se tekee jotain väärin tai ei-toivottua. Pyrin itse siihen että osaisin johdattaa koiraa siihen suntaan mihin haluan, mutta on se vaan niin vaikeeta. Sirkellä on hyvä tapa kertoa koiralle että teki jotain väärin, hän ihan yksinkertaisesti sanoo leikkimielisellä äänensävyllä että "ootpas nolo, vitsi sä oot niin nolo ei noin pidä tehä". En muista mitä harjoittelin Noonan kanssa mutta jotain Noona teki väärin, Sirken suusta sitten tuli "ootpas nolo, noloo nyt kyllä nolottaa", Noonan ilme oli niin makee! Noona hämmentyi täydellisesti ja seuraavan kerran suoritti liikkeen ihan oikein.
Sirkeltä olen oppinut sen että pitää aina kertoa koiralle mitä tehdään seuraavaksi, sen että pitää nostaa vaatimustaso niin että koira joskus epäonnistuu että pääsee kertomaan koiralle sen että noin ei saa tehdä (esim. paikalla olo) ja jos koira joskus epäonnistuu niin pitä heti sen jälkeen tehdä uudestaan ja vähintään tehdä samalla ärsyketasolla niin kauan kunnes koira kestää sen eli ei pidä helpottaa jos koira epäonnistuu.

Toisella kierroksella otin sitte odottamaista koska sen kanssa on ollut pientä ongelmaa. Noona odottaa hienosti mutta saattaa yhtäkkiä nousta jos menee liian pitkäksi tai tylsäksi. Tehtiin sitten ärsyke treeniä, ensin ihan silleen että Sirke heitti kivejä ihan Noonan lähellä. Noona lähti perään katsomaan jos se ois ollut nami, kerroin Noonalle että nyt se teki väärin ja toistettiin. Taas pentu lähti, sama juttu uudestaan. Nyt pentu jo ymmärsi idean ja pysyi vaikka Sirke heitti noutokapulan ja leluja. Sirke sitten sanoi että Noona on erittäin viisas ja todellakin yrittää tehdä oikein. Seuraava askel oli sitten aika, eli pennun oli pysyttävä vähän pidemmän ajan. Sirke neuvoi että jätän koiran ja palaan sitten kun tuntuu siltä että nyt se kohta lähtee, odotin noin puoli minuuttia, palasin ja palkkasin. Nyt piti taas jättää koira mutta odottaa niin kauan kunnes se karkaa, eli tarkoitus oli saada pennun epäonnistumaan. Odotin ja noin minuutin pentu pysyi kunnes karkasi. Kerroin heti että miten nolo pentu onkaan ja vein sen takaisin. Sama juttu uudestaan ja pennun piti nyt pysyä vähintään sen minuutin ennen kun sain palata sen luokse. Kappas vaan pentu pysyi! Alan treenata samalla tavalla agikentällä tästä lähtien. Todellakin toimii!

Treenasin merkkiä ja ensin tein vauhtitreeniä, eli välillä piilotin lelun merkin taakse ja välillä palkkasin lelun heittämällä. Seuraava askel oli sitten että jätin pennun odottamaan noin metrin merkistä ja vein lelun siihen paikkaan missä koiran kuuluu seisoa, ja taputin sitä paikkaa ja kerroin että "tämä on merkki". Sanoin merkki ja koira meni hakemaan lelun. Tein sitten saman jutun mutta en laittanut lelua siihen, taputin ainoastaan maata ja sanoin merkki. Pentu meni heti oikealle paikalle ja heitin lelun palkaksi! Wau!

Oli Sirken viimeinen valmennus tältä vuodelta, ensi vuonna mahdollisesti jatkuu. Olen kyllä tykännyt kovasti ja olen oppinut ihan uuden tavan treenata, ja olen täysin syttynyt tokohan on kivaa!
Noona oli innokas mutta vähän oli itsepäisyyttä ilmassa tänään. Sirkekin mainitsi että tähän asti pentu on saanut tehdä vauhdikkaita ja helppoja juttuja, mutta nyt kun vähän joutui kunnolla keskittymään ja miettimään niin ei ollut ihan neidin mielestä oikein. Omaa tahtoa neidiltä löytyy ja sitä pitää heti saada karsittua pois, jos välillä pentu ei heti saa mitä haluaa tai ei oikein ymmärrä niin alkaa kova komentaminen. Sirke antoi hyviä vinkkejä miten saan hyvän otteen pennusta, kokeilin pari kertaa ja aika nopeasti loppui haukkuminen ja pentu oikein hämmentyi, totteli tuplasti paremmin sen jälkeen. Pikku piru piileskelee sheltissä, mutta senhän tiesin jo! Tästä lähtien seuraa yksi kultainen sääntö: minä vaadin ja sinä teet, piste.

Treenien jälkeen lähdin vielä tekemään pidemmän metsälenkin apinoitten kanssa. Illalla oli sitten Sitz (koulubileet) tiedossa ja kotona olin vasta neljän maissa yöllä. Seuraava aamu oli sitten tiedossa LSK:n talvitreenit Porvoossa Petenkoiratarvike Areenalla, Noonan kanssa. Voi kauheeta, miten paha oli olikaan... Noonan treenit meni kuitenkin superisti, jos ei lasketa mukaan sitä että pentu meni suorittamaan keinun itse... En usko että Noona kauheasti siitä välittänyt, pentu kuin ei ole maailaman herkin otus.
Treenasin lyhyitä radan pätkiä ja pentu suoritti ne kaikki oikein ja vauhdilla, on se vaan niiin taitava!

Treenien jälkeen mun piti vielä vetää yksi ryhmä. Tyhmä minä menin vielä treenien lopussa vetämään Noonan kanssa joka oli ollut tunnin häkissä. No ei siitä tullut mitään... Pitäis lopettaa ajoissa, miksi se on niin vaikeeta aina muistaa!?
Bean kanssa kävimme lenksulla vielä treenien jälkeen, ja Noona oli Finan kimpussa kuten aina. :)

Tulen ehdottomasti käyttämään Petenkoiratarvike Areenaa jatkossakin! Nyt kun on niin lyhyitä päivä niin voisi päivällä vuokrata hallia, maksaa ainoastaan 20 e/tunti. Halli on lämmitetty eli pystyy hupparissa juoksemaan siellä talvisin ja muutenkin se on mukava treenipaikka! Noona ei ollut moksiskaan vaikka oli uusi paikka, pohja ja siellä kaikui. Huippu tyyppi! Huippu tyyppi täytti myös puoli vuotta viime viikolla, onnea! Aika menee ihan liian nopeasti...

Autokoulukin edistyy huimaa vauhtia, teoriatunnit sain hoidettu kolmessa viikossa. On se ihanaa kun on piikkikortti ennestään niin ei tarvitse niin monta tuntia käydä. Torstaina on jo eka ajotunti teidossa, joten Loviisalaiset pitäkää koirat kytkettyinä en voi luvata että ehdin jarruttaa niin nopsasti kuin pitäisi.... ;)