tiistai 1. marraskuuta 2011

Kipeä

... minä olen kipeä. On kuumetta, tarkemmin sanottuna pentukuumetta. Aiiivan älytöntä, tiedän. En vaan voi sille mitään!

(c) Laura Pitkänen

(c) Laura Pitkänen
On ollut jo pidemmän ajan, ja joo tiedän kuulostaa ihan älyttömältä, pentuhan on vasta puolen vuoden ikäinen. Tosia asia on kuitenkin se että Noona on ollut erittäin helppo koira. Muistan silloin kun hankin Bellan niin oli kyllä pari vuotta sellainen tunne että yksi koira riittää, Bella olikin vähän hankalampi tapaus kuin Noona. Wiiman ja Samban hoidon jälkeen tämä kuume alkoi, jotenkin meni niin sulavasti vaikka oli monta koiraa. Olen kyllä aina haaveillut että olisi vähän enemmän koiria eikä ainoastaan yksi. En halua kuulostaa ei-koskaan-tyytyväiseltä ihmiseltä, mutta niin se vaan on että pentukuume on melkein pahentunut Noonan jälkeen eikä hävinnyt.

Olen enemmän ja enemmän alkanut miettiä sitä että kohta lähden opiskelemaan, sehän tarkoittaa sitä että Noona lähtee mun mukaan ja Bella jää kotiin. Miten silloin käy? Noona joka rakastaa sen kun saa riehua muitten koirien kanssa yli kaiken, jääkin yhtäkkiä yksin...

Välillä kun lähden Noonan tai Bellan kanssa kahdestaan lenkille saan taas muistutuksen siitä, miten tylsää se onkaan kävellä yhden koiran kanssa! Yksin ne juoksee jotain pientä, yhdessä ne riehuu ja touhuaa niin että välillä on vaikeuksia pysyä pystyssä kun naurattaa niin paljon. Bellakin on laihtunut yhden kilon ainoastaan sen takia että liikkuu paljon enemmän lenkin aikana, kun riehuu Noonan kanssa. On jopa ollut pakko suurentaa neidin ruoka-annosta muuten Bella on kohta alapainoinen.

Noona on ollut välillä iltaisin masentunut sen jälkeen kun Peppi lähti kotiin. Kävelee ympäri lelun kanssa ja itkee, selvästi kaipaa seuraa ja koiraseuraa. Bella on tarkka nukkumisajan kanssa ja menee jo nukkumaan kahdeksan maissa eikä kaipaa sitä että pentu tulee häiritsemään. Äidin suusta tuli jopa yks ilta "pitäiskö hankkia vielä yhden koiran, samallahan ne siinä menee." Äiti kuitenkin huomasi että ilmeeni yhtäkkiä muuttui aurinkoiseksi ja käänsi äkkiä sen läpäksi "tai nojoo hankitaan kokonainen pentue samalla." :D
Äitikin on täysin myyty, ei ole kyllä valittanut sanaakaan Noonasta!

Olen yhtäkkiä täysin sheltti fani, ennen olin kova bortsu hinku, mutta olen huomannut miten helppoja sheltit onkaan ja olen täysin myyty. Kovasti seurailen vielä pentueita, ja löysin ihanan pentueen missä oli bi-merlejä. Seuraava koira on ehdottomasti bi-merle!

Nojoo en nyt kuitenkaan ole hankkimassa uutta koiraa, tässä vaan haaveilen ja pohdiskelen. Mutta mahdollisesti vuoden tai parin vuoden päästä jos opiskelu budjetti riittää siihen, niin saattaa olla että Noonan seuraksi muuttaa bi-merle. Kunhan nyt ensin saa Noonan koulutettu johonkin kuntoon! ;)

Eräs viisas sheltti henkilö kerran sanoi näin: "Ei ole väliä jos sinulla on yksi tai viisi shelttiä, ne menee siinä samalla, kunhan vaan on rahaa ja aikaa treenata kaikkien kanssa." Totta totta.

1 kommentti:

  1. Hahah! Voi sua!

    En tiedä, onko se kaikkien koirien kohdalla sama juttu, mutta ainakin mulle suositeltiin sitä, että koirien ikäero olisi vähintään kaksi vuotta. Kyllähän mä tunnen moniakin, joilla on pienemmällä ikäerolla koiria, mutta ennen Rillan tuloa sain parilta kasvattajalta pakit ihan vain sen takia, että Fina oli vasta vuoden, ja pienemmällä ikäerolla tulee helpommin koirien keskinäisiä konflikteja. Valitettavasti on pakko myöntää heidän olleen oikeassa, sillä Rillan tullessa Finan identiteetti ei ollut vielä kehittynyt, eikä se uskaltanut sanoa mitään, kun Rilla kiusasi sitä korvista heittelemällä yms. Sitten, kun Fina jossain vaiheessa alkoi uskaltaa sanoa takaisin, tulikin rähinöitä. Toisaalta näin jälkeenpäin ajateltuna ne saattoivat myös johtua Rillan kipuilusta, kuka tietää...

    Itse oon päättänyt, että vaikka kuinka olisi kuumetta, pidän vain yhden treenikoiran kerrallaan. Kun kisasin sekä Saran että Finan kanssa, aina toisen radat olivat sellaista "no kokeillaan nyt...", ja toiseen panosti enemmän. Se nyt tosin oonkin vaan mä :D

    VastaaPoista