Elämän muutoksia

Suunnitelmat muuttuvat ja aina ei mene niin kuin suunnittelee. Ainakin opin ite viime viikolla sellaisen läksyn. Yli vuoden asuimme Joonaksen kanssa yhdessä, ja kolme päivää kerkesin asua uudessa omakotitalossa kunnes sattui yhtä sun toista. Otin kamat ja meidän juttu oli siinä. En halua sen kummemin kertoa mitä kaikkea pääsi sattumaan, jääköön meidän kesken mutta asun taas kotona vanhempien luona. Tuntuuhan se pikkasen hassulta näin vuoden poissaolon jälkeen. Elämä jatkuu, totta kai olen pettynyt ja ikäväkin on mutta ehkä tämä oli parempi näin. Koko tulevaisuus edessä ja nyt voi rauhassa lähteä opiskelemaan. Synkän alkutekstin jälkeen tulee sitten ilonuutiset.

Ensin pitää hehkuttaa että Noonan OptiGen sekä Mrd1 tulokset tulivat Saksasta. Noona on genettisesti terve  CEA:n suhteen, eikä siis voi koskaan saada sairaita pentuja! :) Myöskin Mrd1 tulokset olivat normaalit, mikä ei nyt ollut kovin yllättävää... :D laskua vielä odottelen innolla...

Käytiin piiitkästä aikaa Juha Oreniuksen reeneissä yhdessä Marjutin ja Judyn kanssa. Rata oli ihan riittävän haastava, mutta oli ilo huomata että ne asiat mitkä Juha meille opetti pentukurssilla on todellakin jäänyt Noonan päähän. Noona loisti päällejuoksuissa, takaakierroissa ja kontaktit olivat ihan super mahtavat. Vahvistusta kaipaa takaaleikkaukset sekä lukitseminen esteisiin. Uutta oli vastakäden käyttöä, ja Noonalle tämä ohjaustapa toimi erittäin hyvin, varsinkin keppien sisäänmenossa. Ehdottomasti ensi kuussa uudestaan :)

Sunnuntaina oli kisat Vantaalla. Aivan mahtava asenne oli sekä minulla että Noonalla. Ensimmäinen rata joka oli agilityrata onnistui niin nappiin. Oma ohjaaminen oli kerrankin hyvä. Harmi kyllä niin pari rimaa tippui kun olin pikkasen myöhässä... Vauhti oli ihan mieletön, Noona oli jopa sekunnin nopeampi kuin nopein bortsu ;)
Hyppyratakin onnistui ihan jees, vähän jätin koiran selän taakse ja Noona hyppäsi yhden ylimääräisen hypyn... :D Hyvä kisapäivä!

Maanantaina taas alkoi ensimmäiset tokotreenit. Koiria oli ihan kivasti paikalla ja vähän jännitti miten neiti reagoi pitkän tauon jälkeen. Alussa muistutin heti että nyt oli taas se laji missä haukkuminen on kiellettyä, ja toimi heti. Noona oli vähän liiankin innokas, heti jos vauhti hidastui niin heittäytyi maahan ja sellaista. Hyvin oli kaikki liikkeet muistissa. Kymmenen minuutin jälkeen alkoi kierrokset nousemaan, mutta hyvin malttoi kuitenkin tehdä töitä vaikka pikkusen ärsytti pikku shelttilasta kun piti keskittyä :/ On se maailma välillä julma paikka kun ei saa koko ajan riehua ja vetää täysillä... Paikalla makuu oli suurin jännitysaihe. Ihan turhaan, hiiren hiljaa Noona pysyi paikallaan ja toimi ihan kuten ennen vanhaa! Mahtavaa :)
Kokeilin myös ruutua, ja ihan jees meni. Ei nyt ihan halunnut ensin lähteä irtoamaan. Hyppy taas toimi, joten tauko oli hyvä juttu meille. Uudella innostuksella ja kohti uusia haasteita jatketaan tokoilua :)

Eilen illalla oli sitten kotikisat kolmen startin verran. Ensimmäinen rata oli taas ihan mahtava. Meillä oli huippurata alla kunnes oli neljä hyppyä jäljellä. Oma valssi valui niin että koira hyppäsi kolmannetta viimeistä hyppyä väärinpäin... Hmmmmfp. Arvatkaa jos ärsytti?
Toinen rata taas oli ihan toista luokkaa. Jätin Noonan remmiä niin tyhmästi että se oli jotenkin Noonan jalan ympäri, ja siitä seurasi sitten varaslähtö. Itse menin ihan lukkoon ja lähdin vaan ohjaamaan, no toinen rima jo lenteli kun olin myöhässä. Kontaktitkin neiti tuli ilman lupaa, enkä niitäkään tajunnut korjata. Loppurata, joka oli se vaikea osuus sentään onnistui ihan nappiin 8)
Hyppyrata oli taas ihan hieno, onnistui meidän ensimmäinen putkitakaaleikkaus kisoissa ja siitä olen erittäin ylpeä! Taas oma valssi aiheutti sen että tuli rima alas, ja myös seuraava valssi oli myöhässä joten yksi kielto siitä. Muuten sujuva rata... Nyt oikeasti mun pitää saada ne valssit kuntoon, niin monta rataa mennyt pieleen niitten takia!!

Tänään oli vuorossa luento koirien raakaruokinnasta. Luennon veti TV:stä tuttu Heidi Rubin, joka on raakaruokinnan asiantuntija. Erittäin mielenkiintoinen luento ja suosittelen kaikille. Noona on syönyt raakaruokaa ihan pennusta asti, ja olen ruokkinut ihan oman mielen mukaan. Halusin mennä kuuntelemaan mitä kaikkea olen tehnyt väärin, koska en ole koskaan mitannut tai tarkistanut mitkä aineet Noona tarvitsee vaan ainoastaan kulkenut omien ajatuksien mukaan. Tarkoitus olisi myös rupea ruokkimaan Noonan pentuja alusta alkaen raakaruualla joten siihenkin kaipasin vinkkejä. Olin ihan varma että luento koostuu miten monta grammaa sitä ja tätä pitää syöttää koiralle, mutta ei! Paljastuikin että meillä oli Heidin kanssa ihan samanlainen ajatus koirien ruokinnasta! :) Koiran ruokinta on nykyään aivan liian vakavaa, vaihtelevaisuus ja maalaisjärki riittää. Koirasta kyllä näkee jos ruoka on oikeanlaista. Vaihtelevaisuus on tärkeetä mutta ei ne sudetkaan aina syö tasan 100 g sianlihaa ja 132 g naudanlihaa, eli siis maalaisjärki on sallittua. Kaikki ylimääräiset purkit ja tölkit voi jäättää väliin, kyllä siinä lihassa ja luissa on sitä mitä koira tarvitsee... Tuli paljon todella hyviä ajatuksia, ja ihan oikeasti raakaruokinta on leppoisaa hommaa! Enemmän hirvitti miten paljon ihmiset luottavat kuivamuonoihin, ja luulevat että niissä on kaikki tarvittavat aineet. Asia on juuri päinvastoin. Koira ja ihminen ei ole sama eläin ja niitten ei kuulu syödä samalla tavalla. Hyvin mielin voin jatkaa samalla linjalla miten olen tähänkin asti toiminut. Pieniä muutoksia meinaan tehdä, mutta perusajattelu raakaruokinnasta pysyy samanlaisena kuten ennenkin. Koiran mukaan mennään ja maalaisjärjellä ;)

Tässä pieni näyte miten suurin piirtein meinaan jatkossa ruokkia Noonan:

maanantai: valmispötkö noin 250 g (jonka sisältö aina vaihtelee esim. sian-, naudan-, hevos-, poron-, hirvenlihaa, sisäelimiä tai lohta), yksi kananmuna, turkkilaista yogurttia, lohiöljyä, kookosöljyä sekä D-vitamiinia
tiistai: samanlainen annos
keskiviikko: lihaisia luita, yhden kananmunan ja vähän kasvismömmöä
torstai: valmispötkö noin 250 g (jonka sisältö aina vaihtelee), yksi kananmuna, turkkilaista yogurttia, lohiöljyä, kookosöljyä sekä D-vitamiinia
perjantai: samanlainen annos
lauantai: lihaisia luita, yhden kanamunan ja vähän kasvismömmöä
sunnuntai: samanlainen annos

Lopuksi vielä vähän Inkan ottamia kuvia A-teamistä :)

Pääsiäinen vietetty hyvässä seurassa

Tapahtuu ja sattuu jotain koko ajan ja tuntuu etten oikein kerkee mukaan. Joonas osti omakotitalon ja viikonloppuna ois muutto edessä. Hirveästi on mennyt aikaa remppaamiseen ja onneksi se on kohta ohi! Töitä olen paiskinut kun hullu, välillä kuusi päivää viikossa... Vähän olen yrittänyt käydä itse reenaamassa, ja tällä hetkellä tuntuu että olen ihan jäässä ohjaamisen kanssa. Oma liikkuminen tökkii, olen koko ajan myöhässä ja muutenkin tuntuma on hukassa. Noona joka on nopea voisi olla paljon nopeampi jos itsekin liikuisin paremmin. Kevään tavoite on enemmän treeniä ja vähemmän kisaamista. Pitäisi jaksata raahata perse huippuvalmentajien luokse ja saada jotain aikaseks. Noonalle halauisin enemmän irtoamista ja radanlukutaitoa, ja itse haluan oppia liikkumaan sujuvasti. ;)

Kolme viikkoa sitten kisasimme Vantaalla parin startin verran Noonan kanssa. Radat olivat meille sopivia, mutta taas onnistuin söhlimään jotain. Agilityradalta keppivirhe sisäänmenon kohadalla, itse jarrutin liikaa niin koira hämmentyi ja haki väärin. Tuli myös yksi hypyn ohitus kun ohjaaja oli myöhässä, ja ennen kun kerkesin reagoida niin Noppe oli jo putkessa joten hieno hylky.
Hyppyradalta 25 virhepistettä... Rimat. Viisi rimaa lensi hienosti, pari kertaa ihan oma syy koska jarrutin ihan liian myöhässä. Kolme rimaa lensi ihan sen takia että Noona ei vaan malttanut, veti tuhatta ja sataa lasissa ja samalla tuli rimat alas. Hyvä rata muuten :)
Sattumasta rupesin juttelemaan toisen shelttiohjaajan, Lauran, kanssa niitä ja näitä. Keskustelun lopussa oli päätetty että lähdetään kimpassa Joensuuhun kisaamaan pääsiäisenä! Sukutaulujakin vähän vertailtiin ja selvisi että Viekas on Noonan täti :)

Pari viikkoa sitten suuntasin nokka kohti Sastamalaa, ja Kasvattajan peruskurssia. Kurssi oli todella antoisa ja mielenkiintoinen. Kohta mullakin on oma kennelnimi... :)

Torstaina tein aamuvuoron ja sen jälkeen käytin koirat. Kamat autoon ja nokka kohti Kotkaa, missä Laura ja Viekas odotteli meitä. Matka jatkui kohti Joensuuta ja oli todella mukavaa kun oli hyvää matkaseuraa! :) Noonan kanssa majoituimme vakiopaikassa eli Lauran ja Annan luona. Noona sai taas nähdä äitinsä, siskonsa ja sikopuolensa.
Perjantaina oli kaksi starttia luvassa. Ensimmäinen rata oli HELPPO, ja oma jännittäminen pilasi kaiken. Taisin olla ainut joka onnistui pinkomaan hylyn sillä radalla, hmm. Toinen rata alkoi hyvin, kunnes taas oma huolimattomuus kostaantui kohtaloksi. Noona varasti kontaktin aa:lta joten sen sain sentään korjattu.
Iltapäivällä kävimme vetämässä pienen lenkin jäällä.

Lauantaina otin sitten rennosti ja päätin pitää hauskaa radalla. Ensimmäiseltä radalta hylky, kun väärä putkenpää tuli eteen mutta tuli siinä paljon muita virheitä kans. Toiselta radalta kymppi, hypyn ohitus ja putkikielto. Nyt pitää vähän taas muistuttaa kontaktit, neiti vähän tulee ilman lupaa... JA ANNAN SEN TULLA?

Ensimmäinen rata
Toinen rata

Illalla vietettiin peli-ilta ja käytiin pyörimässä baarissakin, kaikki oli siinä vaiheessa niin loppu sluut että teki vaan mieli mennä kotiin nukkumaan :D
Sunnuntaina oli aika palata kotiin. Huippu reissu taas kerran, vaikka ei ihan tuloksia tullutkaan! Aina yhtä kiva nähdä kaikki tutut ihmiset ja koirat :)
Isot kiitokset Lauralle ja Annalle majoituksesta, ja toiselle Lauralle matkaseurasta! :)

Tässä vielä Lauran ottamia kuvia:

Puolisisko Myrn ja Noona

Puolisisko Myrn, sisko Meela, Knut, äippä Minttu, täti Viekas ja Noona

Asennetta peliin

Taas kerran tuntuu että on sattunut yhtä sun toista enkä ole millään jaksanut päivittää blogia. Lempäälän kisat jäi väliin, makasin taas vaihteeks kotona kipeenä ja tällä kertaa keuhkokuumeessa. Kati kävi juoksemassa yhdet möllit Noonan kanssa. Oli todella mahtavaa nähdä miten paljon mun työmyyrä rakastaa agilitya. Vaikka on muuten niin mun perään, niin radalle lähtee ihan kenen kanssa vaan. Ainoastaan yksi rima tuli alas kun Kati oli vähän myöhässä, muuten neiti toimi niin hyvin... Otti kontaktit ja kaikki, ja käskyt tulivat suomenkielellä mutta se ei menoa hidastunut! <3

Viime viikolla kävin tekemässä lenkin yhdessä Ninan ja australianpaimenkoira Sunnyn kanssa, ja hyvin tytöt tulivat toimeen. On niin ihanaa kun on lenkkiseuraa välillä :)
Bean kera koirineen käytiin heittämässä yhden metsälenkin auringossa. Kiitos seurasta, kohta uudestaan :)

Torstaina oli taas pitkästä aikaa treenit, ja vitsi miten hyvin meni! Vedimme pari kolmosluokan rataa nollina läpi, ja jäi todella hyvä fiilis :)

Viikonloppuna kisattiin sitten urakalla. Lauantaina oli kisat Riihimäellä, ja Kati lähti mukaan kisaamaan. Päivä meni nopeasti kun oli hyvää seuraa! Luvassa oli meidän ensimmäinen kakkosluokan startti, ja muuten olisi nolla irtonut mutta itse mietin pikkasen liian aikasin seuraavaa estettä niin neiti jätti viimesen kepin tekemättä. Jatkoin matkaa ja siitä seurasi hylky. Radalta jäi hyvä fiilis, ja olin ylpeä kun pari hankalaa kohtaa meni hyvin.
Toinen rata oli sitten agilityrata ja siinä oli sitten tekemistä, huhu. Pari kertaa olin niin myöhässä että neiti juoksi esteen ohi, mutta korjasin. Ja yksi rima tuli alas. Ei tullut yhtään puhtaita ratoja joten kolmas sija oli meidän :) palkintona oli muumimuki niin ei sentään ollut ihan turha reissu ;) Kotimatkalla rupes nälkä iskemään ja Katin kanssa käytiin vetämässä pitakebabit naamaan... samalla alkoi pieni puhe siitä että voisi käydä yhellä illalla. Niin siinä sitten kävi että mentiin yhdelle, ja minä kuskina. Ei kestänyt kauan kunnes joku äijä tuli ja rupesi tarjoamaan, ojoj saatiin jätskiannokset, minttukaakot ja kaikkea muuta hyvää. Ilta sitten pikkasen venähti, ja kotona olin vasta puol neljän maissa. Aivan super ilta... aamulla ei vaan ollut niin pirteä fiilis lähteä kisoihin ;)

Eli sunnuntaina oli vuorossa kotikisat ja olin luvannut tehdä töitä toimistossa aamupäivällä. Silmät ristissä tein sitten toimisto hommia aamulla, ja oli kiva oppia uutta. Katin ja Eijan kanssa käytiin tekemässä verryttely lenkin ja silloin oli vielä hyvä fiilis. En tiedä että johtuko se siitä että oli kotikisat, että jänntti enemmän, tai mistä mutta paskin kisapäivä ikinä. En edes muista että mitä radoilla tapahtui, koska siinä sattui kaikenlaista. Pari todella huonoa rataa käytiin vetämässä, ja meidän meno ei ollut YHTÄÄN normaalia. Kaiken kruunasi vielä sen että pari ihmistä tuli "haukkumaan ja syyttelemään" mut pystyyn. Kuulema yritän liikaa metsästää nollia ja ynnä muuta.... Selvä, en kyllä sitten tajua miksi käy kisoissa jos ei pyri juoksemaan puhtaita ratoja, mutta joo kaikilla on omat ajatukset kisaamisesta. Hyvä ettei tullut yhtä hienoja vastauksia mun suusta takasin. Kyllä huomasin itsekin että meni huonosti, ja kieltämättä harmitti oma ohjaaminen. En mitenkään syyttänyt koiraa tai ollut surullinen, enemmän totesin että jaahas tälläinen kisapäivä tällä kertaa... Ensi kerralla vedetään paremmin ja vielä hyvällä asenteella. En siis todellakaan kaipaan mitään syyttelyä  ja huutamista päin naamaa miten paska ohjaaja olen, tajusin sen ihan itsekin, kiitos vaan. Ensimmäinen kerta kun oli paska fiilis kisoista. En todellakaan välitä jos menee huonosti, sellaista sattuu, mitä sitten elämä jatkuu!? Mutta että jotkut pitää tulla kertomaan omat mielipiteet päin naamaa niin ei todellakaan piristä päivää millään lailla, ja varsinkaan ku ei ole yhtään varaa siihen. Omasta mielestä on todella kiva kun ihmiset tulevat juttelemaan radan jälkeen, ja neuvomaan mitä olisi voinut tehdä paremmin... mutta haukut ja syyttelyt jätän mielellään väliin :)

Sunnuntain kisapäivän jälkeen jäi todella paska fiilis, ja se ei ihan heti lähtenyt menemään. Paljon mietin että mitä meni väärin ja miten olisin voinut ohjata paremmin. Päätin sitten laatia listan missä kirjoitin kaikki meidän ongelmat ylös:
- medi muurin neiti tiputtaa erittäin herkästi ja usein kisoissa muuri on just sellaisissa kohdissa missä tehdään valssi tai muuta että palikat varmasti lentää kun ohjaaja on myöhässä.
- rengas on paha jos itse juoksen oikealla puolella ja renkaan toisella puolella ei ole mitään joka vetäis koiran sinnepäin, silloin saattaa tulla välistä.
- omat valssit valuu, ja noona jää helposti selän taakse
- en vielä luota omiin persjättöihin, ja varsinkin kun on rimaherkkä koira niin pelottaa tehdä niitä kisoissa. Ajoitus on usein hukassa.
- takaaleikkaukset on meidän heikkous. Treeneissä usein onnistuu kun joku neuvoo miten mun pitää liikkua, mutta kisoissa jännitän liikaa näitä kohtia ja koira huomaa sen. Ei muuta kun enemmän varmuutta.
- jos esteen jälkeen ei ole muuta estettä niin noona jättää välillä tekemättä. Eli enemmän rohkeutta peliin, että neiti lähtee tekemään vaikka siellä ei ole muuta vetämässä.
- enemmän irtoamista ja sitä että neiti lukitsee ja lukee rataa itse pitäis harjoitella. Luulen että tämä tule myös iän ja kokemuksen myötä.
- usein kisoissa on sellainen fiilis etten kerkeä millään, rupeen hosumaan ja kaikki menee pieleen. Mun pitää oppia tekemään rauhassa ja maltilla.

Tässä meidän suurimmat ongelmat mitä pitää treenata. Olen innostumaan käymään hallilla vakiotreenien jälkeen, eli joskus yhdeksän maissa illalla. Lopetan usein työt seitsemältä illalla, niin se on juuri sopiva aika meille. Saa olla rauhassa ja todellakin treenata sitä mitä tarvii ja haluaa. Kävin eilen illalla treenaamassa ja meni niin nappiin. Paska fiilis karkoitettu ja voi taas hyvällä mielin lähteä kisaamaan. Päätin treenata juttuja listalta, ja eniten harjoittelin takaaleikkauksia. Meni niin hyvin <3 harjoittelin myös valsseja ja persjättöjä, sekä irtoamista. Pitää vaan löytää se oikea tapa tehdä niitä niin se lähtee pelaamaan :)

Asennetta peliin, on meidän motto tällä hetkellä. Rakastan kisaamista, ja niin tekee mun koirakin. Tai ainakin toivon niin... Kisaamisessa tärkein asia ei ole menestyminen. Omasta mielestä on väärin sanoa ettei tavoittele menestystä, jos kerran kisaa niin se on itsestään selvää että on jonkinlainen ajatus mielessä että haluaa pärjätä. Muuten ei kyllä kisaiskaan, jos ei tavoittele virheettömiä ratoja. Rakastan sitä tunnetta, kun saa lähteä aamulla ajamaan kohti uusia haasteita ja pettymyksiä, olla yhdessä koiran kanssa, huomata mitä osaa ja mitä kaikkea ei ihan vielä hanskaa, kun jännittää ihan pirusti, kun saa nähdä kaikki tutut ihmiset ja välillä epäonnistua ja myös hyvin harvoin tuntea sen onnistumisen ilon. Itse haluan panostaa omaan asenteeseen. Koiralla on kyllä asenne kohdillaan, välillä liiankin hyvin. Kun lähden radalle niin haluan ohjata tosissaan ja asenteella, mun koira ansaitsee sen että annan kaikkeni. Haluan pitää hauskaa, oppia uutta ja nauttia hienosta kisapäivästä. Muistakaa että vaikka rata menee huonosti, niin aina on joku kohta mennyt hyvin vaikka kontaktit, kepit tai jotain muuta. Poimikaa ne parhaat jutut ja olkaa ylpeitä, mutta muistakaa myös ne huonot kohdat ja menkää kotiin treenaamaan ne opettavat eniten :)

Tänään aamulla kävin Katin ja russelipoikien Roopen ja Frodon kanssa aamulenkillä, itse sain kokeilla työntää lastenrattaat koko lenkin aikana! :) Koirat tulivat niin hyvin toimeen, ja Frodo ei yleensä tule kenenkään kanssa toimeen mutta Noona hoiti homman hienosti! Noona on kyllä niin super epävarmojen koirien kanssa, ei yhtään ahdistava eikä päälle käyvä vaan rauhallinen ja ystävällinen. Noona osasi myös olla tosi nätisti lapsien ja rattaiden kanssa, ei mitään ärsyttävää paimennusta lainkaan!
Aamulenkin jälkeen vedimme pikkasen henkeä kunnes taas kävimme tekemässä kymmenen kilsan lenkin mun ystävän kanssa. Voin hyvin mielein jättää koirat kotiin kun lähden iltavuoroon... :)

LUVAllinen siirto kakkosiin

Noona asui kotona ensimmäisen viikon juoksuajasta, kunnes rupesi meno muuttua sellaseksi että neidin sai muuttaa mammalle vähäks aikaa. Hugolta lähtee pallit vähän ajan päästä niin ei tarvitse aina viedä Noonan hoitoon. Kävin päivittäin lenkittämässä Noonan ja samalla otin sitten mummeli Bella mukaan :) Oli kauhea ikävä koko ajan, ja oli ihanaa nukkua taas kun Noona muutti takasin kotiin keskiviikkona! 

Eilen kävin sitten Pakilan eläinlääkäriasemalla Tikissä silmätarkissa Noonan kanssa. Innostuin pikkasen siinä samalla ja otin kaiken maailman näytteet. Ensin herra tohtori Jerker Mårtenson tutki silmät, ja muuten oli kaikki kunnossa paitsi että vasemmassa silmässä löytyi yksi ylimääräinen ripsi. Kuulema ripsi oli todella pehmeä ja todennäköisesti tippuu sieltä pois... mutta pakko myöntää että olin aika pettynyt alussa. Jälkeenpäin rauhotuin ja tajusin ettei koko maailma siihen kaadu. Ripsihän ei mitenkään haittaa tota neitiä, eikä se nyt varmaan tosta pahene. Mutta totta kai aina toivoo että koira ois täysin terve... :)
Silmätarkin jälkeen tohtori otti verinäytteet. Päätin ottaa OptiGen sekä MDR 1 näyte, ja ne lähti Saksaan tutkittavaksi joten jännityksellä odotan millaisia tuloksia sieltä tulee! Ja mitä kaikki tämä tulee maksamaan niin siitä mulla ei ole hajun hajuakaan... joten innolla odotan laskua myös, heheehe.
Samalla Mårtenson tutki Noonan hampaat, omasta sekä kasvattajan mielestä ne on vähän "oudot". Mårtensonin mukaan hampaat on hyvässä kunnossa eikä löytänyt mitään vikaa niissä. Kai on pakko uskoa, kun tohtori niin sanoo. Kuitenkin haluaisin että joku hammastietävä katsois ne läpi vielä ihan vaan varmuuden vuoksi.

Miksi nähdä niin paljon vaivaa koiran terveyden eteen? No kai tässä vähän uskaltaa jo paljastaa jotain. Eli tarkoitus olisi astuttaa Noonan tulevana syksynä jos oma elämäntilanne on sellainen että pystyn hoitamaan pennut. Katsotaan katsotaan :)
Onnistuin varaamaan paikan kasvattajan peruskurssille joka pidetään 23-24.3 Sastamalassa.

SITTEN PÄÄUUTINEN! Tänään oli kisat Hyvinkäällä, ja kolmen viikon treeni- sekä kisatauon jälkeen niin voin sanoa että jännitti! Ensimmäinen startti oli hyppyrata ja ihan sika vaikea. Ohjaaja ihan kujalla varustettuna huonolla asenteella. Kaikki kohdat töksähti ja omasta suusta tuli vaan "oho" joka kohdassa kun olin myöhässä. Noona toimi ihan normaalisti, teki töitä tosissaan ja täysillä! Ohjaaja ei vaan pysynyt vauhdissa mukana. Virheitä tuli roppakaupalla, ja lopputulos oli hylky. Voi että kun hävetti oma ohjaaminen...

Toinen rata mentiin vähän samalla tyylillä. Oma valssi myöhässä, muurin palikat lensi varmaan kymmenen kilsaa, keinulta neiti lensi kun pikku apina... ja mitäs muuta vielä. Hylky taas. Taas teki vaan mieli vetää pussi pään yli ja mennä piiloon... :D 

Hävetti niin ensimmäiset radat etten edes halunnut viimestä rataa videolle. Parin startin jälkeen Noona oli jo pikkusen saanut vetää pahimmat höyryt. Menin radalle ja siinä päätin sitten että PERKELE nyt ois korkea aika yrittää kunnolla ja olla koiran arvoinen ohjaaja. Ja mentiin ja mentiin lujaa, täydellisesti ja puhtaasti! Eli siis mentiin ASENTEELLA kerrankin! Aivan uskomattoman hieno rata, ja wau mikä fiilis! :) Se oli sitten siinä... virheetön rata, 2.sija, luva, serti ja siirto kakkosiin!! :)
Eniten olin iloinen siitä että rata oli niin sujuva ja kuitenkin virheetön, usein käyn niin että luvalliset radat on aika tökkiviä ja niin tekemällä puhtaita, ja taas hylyt hienoja mutta yhden virheen takia hylky :) Rimat oli 45cm tänään ja kuitenkin mun pikku sheltti onnistui päihittämään paljon isompia koiria joten sekin ilahdutti kovasti :) Olen oikein tyytyväinen tämän nousun kanssa, omasta mielestä on hyvä vähän aikaa kisata ylkkösissä. Silloin on vielä hauskat radat, tulee kokemusta ja mitä siellä kolmosissa tekee jos koira ei vielä osaa ykkösradat kunnolla...? :) Ei muuta kun kohti uusia haasteita!

Tänään ilmotin meidät taas mukaan tokokisaryhmään, niin lähtee taas se harrastus käytiin :) Meillä on myös paikka varattu Korrien tokovalmennukseen joka on vasta elokuun lopussa. Tavoitteena on saada ykköstulos ennen valmennusta, että voi siellä sitten kysyä neuvoja AVO-liikkeitä varten... ;)

Neitokaset lenkillä

Ylläs 2013

Pakko myöntää että alkoi jo ottaa voimilleen tämä jatkuva matkustaminen. Joten jospa jaksais vähän aikaa pysyä kotona... ;) Meillä oli ihana matka, vaikka kaikki oli vielä epäselvää viimesen illan aikana. Joonaksen auto hajosi päivää ennen lähtöä, ja mun autolla emme olisi mitenkään kaikki mahtuneet mukaan. Ei auttanut muuta kun vuokrata autoa ja lainata suksiboksia. Auton ja suksiboksin saimme kymmenen aikaa perjantai iltana ja seuraavana aamuna oli lähtö viideltä.... joten aika tiukaksi meni! :D Automatka meni hyvin vaikka istuimme noin 2000 km autossa.

Lapissa oli niin ihanan valkoista, ja lunta oli tuplasti enemmän kuin etelässä ja paljon kivempi lumi. Koirat olivat ihan riemuissaan, ja varsinkin Noonan touhuilut olivat aika päättömiä.... niinkuin usein. Joka päivä tein noin kymmenen kilsan lenkin aamulla koirien kanssa, sen jälkeen kävimme laskettelemassa ja illalla Joonas teki taas sellasen kymmenen kilsan lenkki. Sauna maistui oikein kivasti ja samoin hyvä ruoka.
Kävimme yhden päivän vierailemassa lumihotellissa ja löhöiltiin loppupäivän. Ihan mahtavaa miten jotkut vaan osaa keksiä kaikenlaista... :) Todella mukava ja onnistunut loma, jospa olisi taas työmotiovaatioa vähäks aikaa! :)

Viikon lomailun jälkeen palasimme suoraan kisakentälle Noonan kanssa. Sunnuntaina oli kisat Vantaalla ja Eija kiltisti tarjosi kimppakyydin kisoihin. Nimittäin sain oman auton pois myytyä ihan sattumalta, kun työkaveri rakastu siihen. Passatti ei oikein ollut sopiva koira-auto joten oli ihan hyvä vaan että lähti uuteen kotiin. Tilalle hommasin golf farmarin, tosiaan tuntuu vähän "vanhalta" passatin jälkeen mutta ihan sama nyt saan koirat kunnolla kuljetettu takapaksissa! :)

Oli mukava kisapäivä ja varsinkin kun oli hyvää seuraa, sekä minulla että Noonalla. Noonan siskopuoli Sabi viihdytti Noonan. Kisat ei ihan mennyt putkeen tänään meidän osalta. Eija ja Sabi taas tykitti nollavoiton, ja sai viimesen luvan kasaan ja siirtyi kakkosiin. Hurjasti onnea! :)
Ensimmäinen rata oli oikein mukava, Noonalla oli ihan älytön vauhti... Yleisö meinasi saada sydärin kun Noona veti a-esteen sellaisella vauhdilla ettei mitään tolkkua. Kontaktin neiti kuitenkin otti todella hienosti mutta oli kyllä siinä ja siinä että ehti pysähtyä. Videolle en saanut tämä rata, koska Eijalla oli pikkasen ongelmia tekniikan kanssa ;) Muurin palikka ja yksi kielto, ihan ohjaaja virhe taas. Muuri on vähän epävarma este kyllä, varsinkin mediesteenä. Helposti tulee palikat alas... Treenilistalle siis.
Toinen rata meni vähän samaan tyliin. Kielto ja muurinpalikka tuli alas, vauhtia oli taas ihan kivasti.
Hyppyrata oli vaikea, ja sieltä tyhmä hylky. Itse luotin että Noona hyppäisi yhtä hyppyä, mutta neiti lukitsi pussin ja oli menossa sinne. Kerkesin reagoida mutta liian myöhässä ja neiti kiersi yhden hypyn väärinpäin joka oli matkalla... sen jälkeen sählättiin jotain kunnes sain taas otteen ja loppu rata sujui hyvin. :)
Taas tuli todella kivasti palautetta ja ihmisiä kyselemään Noonasta!

Noona päätti sitten aloittaa juoksut, noin pari kuukautta liian aikasin. Tällä hetkellä neidillä on juoksut joka neljäs kuukaus... Onneksi ainoastaan yhdet kisat jää väliin ja helmikuun lopussa on vielä yhdet kisat Hyvinkäällä.

Tänään kävin aamulla Bean ja bortsu Hoinan sekä cava Finan kanssa vähän yli tunnin lenkillä metsässä. Mulla oli Noona ainoastaan mukana. Hoina ja Noona tuli oikein kivasti toimeen, ja veti vähän juoksukilpailua keskenään :)

Hugon kanssa suuntasin sitten koirapuistoon ja seuraksi liittyi Joonaksen äidin koira, Maiju. Tunnin koirat vetivät rallya puistossa. Ja sen jälkeen roikkui kielet oikein kivasti.
Noonan kanssa innostuin vielä tokoilemaan, ja voi vitsi miten täydellisesti liikkeestä maahan, luoksetulo ja seuraamiset meni! :) Ainut liike joka oli pikkasen päässyt unohtumaan talven aikana oli liikkeestä seisominen. Jospa nyt jaksais alkaa taas tokoilla kunnolla niin että neiti olisi taas kisakunnossa kesällä!? ;)

Mie rakastan koiraani

Tuntuu välillä siltä ettei itse pysy oikein vauhdissa mukana. 2013 on alkanut oikein kivasti, ja ehdinyt tapahtua vaikka mitä! :)

Heti ensimmäisellä viikonloppuna kävimme taas kisaamassa Vantaalla. Paikalle ilmestyi myös Noonan puoli sisko Sabi, oli oikein mukava kisapäivä kun oli seuraa :) Noonan kanssa meillä oli kolme starttia, pari agirataa ja yksi hyppäri. Ensimmäinen rata onnistui taas niin nappiin, mutta tuli yksi keppivirhe. Itse ryntäsin vähän liian aikasin ja Noona jätti viimesen välin tekemättä. Ei mitään palautin koiran rauhallisesti ja otimme kepit uudestaan. Siinä meni vähän aikaa, mutta 4. sija oli meidän vitosella :) Jäi todella hyvä fiilis!
Toinen rata oli sitten vähän enemmän sählä, mutta ihan ok kuitenkin. Yksi rima lensi alas, ja keppien sisäänmeno suoritettiin sellaisella vauhdilla ettei neiti ehtinyt suorittaa toista väliä.
Kolmas rata, eli hyppäri, vasta sählärata olikin... Ihan älyttömän vaikea, ja varsinkin kepit oli ihan kolmosluokan tasoa! Radalla ehti tapahtua sitä sun tätä, ja tulos oli hylky. :D

Omistaja on ylpeä että välivuoden aikana on edes saanut vähän aikaseksi... Kävin Turussa kirjoittamassa syömishäiriö tentin sekä aikuisneuropsykologia tentin ja molemmat meni läpi! Ja loppuviikosta pistin viimeiset psykologia tehävät menemään opettajalle. Olen tyytyväinen koska olen onnistunut saamaan 20 opiskelupistettä kasaan puolen vuoden aikana avoimessa yliopistossa psykologiassa :)

11-14.1 kävin Riikassa työporukan kanssa viettämässä lomaa. Noona oli äidin luona hoidossa. Meillä oli oikein mukava loma yhdessä. Heräsi sitten kova hinku päästä kisamaan ulkomaille kesällä... ja Latvia voisi olla yksi mahdollinen kohde missä voisi käydä vetämässä pari starttia ;)

Lauantaina kävin Noonan kanssa Janakkalassa kisaamassa. Bellan kanssa oli tarkoitus käydä hyppyradalla, mutta neiti oli taas kerran kipeä yöllä joten jätin väliin. Kova pakkanen ei meitä hidastanut... enemmän tuntui siltä että vauhdi senkun kasvoi! Luulen melkein että nämä kisat on meidän tähän asti parhaat kisat, fiiliksen puolesta. Vaikka viimeinen nolla ei tullut, niin oli meidän meno radalla ihan huippu! Kerrankin tuntui siltä että antoi kaikkensa ja Noona oli ihan uskomaton. Harmittaa niin etten saanut radat videolle... :(

Ensimmäisellä radalla päätin ottaa riskin ja kokeilla takaaleikkausta toisella viimeisellä esteellä joka oli putki. Rata oli sujunut kun tanssi kunnes tuli putki, ja Noona syöksyi sinne... mutta kääntyi ja tuli ulos ja hyppäsi maalihyppyä. Siitähän seurasi hylky, taaaas kerran niin lähellä! :D
Toinen rata oli päivän "huonoin rata" meidän puolesta. Alkoi taas pirun hyvin ja vedimme ihan tuhatta ja sataa lasissa. Kepit oli hankalat kun meni ihan päin seinää. Jos muistan oikein niin 4-6 koiraa medien ja minien kesken uskalsi tehdä kepit loppuun ensimmäisellä kerralla. Noona ei uskaltanut vaan tuli ulos keskivaiheessa. Otin uudestaan ja kannustin todella paljon ja Noona suoritti kepit loppuun. Tätä pitää ehdottomasti treenata!! :) ja sitten tuli vielä putki kielto mutta siinä oli taas mun vika vähän luovutin liian aikasin. Muuten meno oli taas hyvä! :)
Viimeinen rata oli kyllä ihan uskomaton, en voin sanoin kuvailla miten hyvä fiilis mulla oli radan jälkeen! Perhana että vedimme lujaa, kaikki esteet onnistui niin nappiin. Kunnes tuli toka vika hyppy, mun persjättö sadasosan myöhässä... Noona livahtaa selän taakse ja kiertää hypyn. Joten hylky, ja taas kerran niin lähellä!! :D Hirveästi tuli porukkaa kehumaan ja kyselemään Noonasta. Yksi jätkä oli jopa seurannut kaikki meidän radat ja tuli kertomaan mitä olisi pitänyt tehdä ettei olisi tullut virheitä ja antoi sikana treenivinkkejä, oli todella mukavaa! :)

Olen ahkerasti käynyt itse hallilla ja mie vaan rakastan tehdä töitä koiraani kanssa. Miten voi joku olento tehdä kaiken niin täysillä AINA?! :) Vaikka tuleekin hylkyjä ja aina on niin lähellä, niin ei haittaa. Se fiilis mikä meillä on radalla on niin huippu että se korvaa kaiken. Nyt olen jopa onnistunut saavuttamaan sen vaiheen että tulos ei enää jännitä, ja ei perjaatteessa edes kiinnosta. Haluan vaan päästä radalle, vetämään täysillä ja tosissaan yhdessä Noonan kanssa <3

Jäällä viihdytään kovasti, ja voi miten kiva on nähdä miten koirat nauttivat kun saavat vetää rallya niin paljon kun huvittaa! Vähän kahvia ja pullaa repussa on kuin piste i:n päällä :)

Ei kai tässä kummempaa, tai ei ainakaan nyt tule mieleen. Lopuksi vielä vähän kuvia Hugo-pojusta! :)

Lauantaina lähdetään Joonaksen ja koirien kanssa Ylläkselle laskettelemaan viikoks. Joten palataan sen jälkeen! :)

kisareissuja, matkailua ja 2013

Kuvat: (c) Laura Pitkänen

Tällänen tuli homattua- Happiness is a choice

On taas sattunut niin paljon ettei riitä aika päivittää kaikki tapahtumat. Huomenna on taas herätys puol viideltä joten tulee nyt pikapäivitys kaikesta! :)

5.12 olin aamuvuorossa ja heti sen jälkeen kävin tekemässä pitkän lenkin koirien kanssa ja pakkasin kamat autoon ja suuntasin nokka kohti Joensuuta. Otin Hugon mukaan kytiin ja puolessa välissä suunnilleen pidin tunnin tauon, käytin koirat ja odotin että Joonas saapui Joensuusta paikalle. Joonas nimittäin ajaa rekkaa Joensuuhun ja oli matkalla kotiinpäin joten otettiin treffit keskellä matkaa, ja Hugo sitten hyppäs rekan kytiin ja lähti takasin kotiin Loviisaan. Noonan kanssa matka jatkui toiseen suntaan ja illalla saavuimme perille Lauran ja Annan luokse. Siellä Noonan sukulaiset odottivat innolla, pikkusisko Myrn, sisko Meela ja mamma Minttu. Myrn ja Noona innostuivat leikkimään mutta Meela ei oikein syttynyt... :D
Aamulla oli sitten kisat tiedossa Joensuussa, ja Noonan toinen sisko Isla saapui paikalle. Oli oikein kiva nähdä! :)
Kisat ei oikein onnistunut niin kuin olisi pitänyt... Radat olivat Noonalle sopivia, mutta siitä huolimatta viimeinen nolla ei irronut. Ensimmäiseltä radalta lentokeinu taas. Ja toiselta radalta tyhmä kielto, kun ohjaajan liike pysähtyi pikkasen liian aikaisin ja sitten tuli myös muurin palikka alas. Oli todella kiva juosta ja jäi hyvä fiilis vaikka harmitti :) Päivä oli pulkassa ja Noonan kanssa lähdimme ajamaan kohti Loviisaa, ja tämän vuoden aikana niin tulemme ehdottomasti tekemään paljon samankaltaisia kisareissuja! :) Kiitos Laura ja Anna yöpaikasta ja seurasta! :)

Lauantaina oli sitten aikainen herätys ja Noonalla oli aika heiroojalle. Hierooja kehui neidin lihakset, mutta sanoi myös että Noonalla on vielä kehitysvaiheessa oleva kroppa. Mitään erikoista ei löytynyt, pikku jumi ala selästä mutta ei muuta. :) Noonalla on kuulema todella hyvät syvälihakset!
Hieroojareissun jälkeen oli aika pakata laukut ja kääntää nokka kohti lentokenttää! Ystäväni kanssa kävin kiertämässä paikkoja Thaimaassa parisen viikkoa, ja oli kyllä aivan mahtava matka. :) Ensimmäisen viikon aikana olimme Phuketissa Karonissa, Katalla ja Patongilla. Otimme rennosti, kävimme ulkona ja tapasimme aivan super ihania ihmisiä! Toisen viikon aikana kävimme Koh Lantassa ja Krabilla, missä vietin synttärit ja oli kyllä paras synttäri bileet ikinä! Ikimuistoinen reissu, todellakin! <3

29.12 oli sitten vuoden viimeiset kisat Vantaalla, ja yritin metsästää viimeistä nollaa. Taas oli niin pirun lähellä! Ensimmäiseltä radalta vitonen ja 4.sija kun toisella viimesellä esteellä tuli kielto kun oma valssi oli niin myöhässä ja jumissa. Muuten aivan super rata! :)
Toiselta radalta hylky, kun neiti alitti yhden riman (ihan ohjaajan virhe, olin taas myöhässä) ja jatkoi matkaa putkeen. Ei muuta auta ensi vuonna sitten, Noonalle löysin kuitenkin hyvän fleecetakin! :) Video tulossa...!

Sunnuntaina kävin Annikan kanssa parin tunnin lenkillä. Annikalla oli sheltit Wiima, Samba ja kolme kuinen Ida pentu mukana, ja että Noona nautti seurasta! :)

Uuden vuoden aatto vietimme maalla ystävien kanssa, ja oli todella mukava ilta! Koirat ei välittänyt yhtään vaan otti ihan rennosti :) Joulu taas vietin duunissa...
Vähän myöhässä mutta kuitenkin,
Hyvää Joulua & Onnellista Uutta Vuotta! :)

Laitan jotain tavoitteita tälle vuodelle. Haluan että on jotain tavoitteita koska se motivoi jatkamaan eteenpäin, mutta muuten edetään rennolla otteella, pidämme hauskaa ja pyritään pysymään terveenä!

Noonan tavoitteet:

- Nousta kolmosiin
- tekemään enemmän säännöllisiä omatoimi treenejä, niin että Noona oppii enemmän tekniikkaa ja irtoamista
- kisata ympäri suomea ja ulkomailla

- Saavuttamaan TK1 tuloksen

- aloittamaan etsijäkoiratoimintaa

Tulemme panostamaan eniten agin puolella mutta yritän myös muistaa tokopuolen! :)
ps. pahoittelen että kuvat vähän on sekaisin en vaan jaksanut riidellä koneen kanssa...