sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Mie rakastan koiraani


Tuntuu välillä siltä ettei itse pysy oikein vauhdissa mukana. 2013 on alkanut oikein kivasti, ja ehdinyt tapahtua vaikka mitä! :)

Heti ensimmäisellä viikonloppuna kävimme taas kisaamassa Vantaalla. Paikalle ilmestyi myös Noonan puoli sisko Sabi, oli oikein mukava kisapäivä kun oli seuraa :) Noonan kanssa meillä oli kolme starttia, pari agirataa ja yksi hyppäri. Ensimmäinen rata onnistui taas niin nappiin, mutta tuli yksi keppivirhe. Itse ryntäsin vähän liian aikasin ja Noona jätti viimesen välin tekemättä. Ei mitään palautin koiran rauhallisesti ja otimme kepit uudestaan. Siinä meni vähän aikaa, mutta 4. sija oli meidän vitosella :) Jäi todella hyvä fiilis!
Toinen rata oli sitten vähän enemmän sählä, mutta ihan ok kuitenkin. Yksi rima lensi alas, ja keppien sisäänmeno suoritettiin sellaisella vauhdilla ettei neiti ehtinyt suorittaa toista väliä.
Kolmas rata, eli hyppäri, vasta sählärata olikin... Ihan älyttömän vaikea, ja varsinkin kepit oli ihan kolmosluokan tasoa! Radalla ehti tapahtua sitä sun tätä, ja tulos oli hylky. :D

Omistaja on ylpeä että välivuoden aikana on edes saanut vähän aikaseksi... Kävin Turussa kirjoittamassa syömishäiriö tentin sekä aikuisneuropsykologia tentin ja molemmat meni läpi! Ja loppuviikosta pistin viimeiset psykologia tehävät menemään opettajalle. Olen tyytyväinen koska olen onnistunut saamaan 20 opiskelupistettä kasaan puolen vuoden aikana avoimessa yliopistossa psykologiassa :)

11-14.1 kävin Riikassa työporukan kanssa viettämässä lomaa. Noona oli äidin luona hoidossa. Meillä oli oikein mukava loma yhdessä. Heräsi sitten kova hinku päästä kisamaan ulkomaille kesällä... ja Latvia voisi olla yksi mahdollinen kohde missä voisi käydä vetämässä pari starttia ;)


Lauantaina kävin Noonan kanssa Janakkalassa kisaamassa. Bellan kanssa oli tarkoitus käydä hyppyradalla, mutta neiti oli taas kerran kipeä yöllä joten jätin väliin. Kova pakkanen ei meitä hidastanut... enemmän tuntui siltä että vauhdi senkun kasvoi! Luulen melkein että nämä kisat on meidän tähän asti parhaat kisat, fiiliksen puolesta. Vaikka viimeinen nolla ei tullut, niin oli meidän meno radalla ihan huippu! Kerrankin tuntui siltä että antoi kaikkensa ja Noona oli ihan uskomaton. Harmittaa niin etten saanut radat videolle... :(
Ensimmäisellä radalla päätin ottaa riskin ja kokeilla takaaleikkausta toisella viimeisellä esteellä joka oli putki. Rata oli sujunut kun tanssi kunnes tuli putki, ja Noona syöksyi sinne... mutta kääntyi ja tuli ulos ja hyppäsi maalihyppyä. Siitähän seurasi hylky, taaaas kerran niin lähellä! :D
Toinen rata oli päivän "huonoin rata" meidän puolesta. Alkoi taas pirun hyvin ja vedimme ihan tuhatta ja sataa lasissa. Kepit oli hankalat kun meni ihan päin seinää. Jos muistan oikein niin 4-6 koiraa medien ja minien kesken uskalsi tehdä kepit loppuun ensimmäisellä kerralla. Noona ei uskaltanut vaan tuli ulos keskivaiheessa. Otin uudestaan ja kannustin todella paljon ja Noona suoritti kepit loppuun. Tätä pitää ehdottomasti treenata!! :) ja sitten tuli vielä putki kielto mutta siinä oli taas mun vika vähän luovutin liian aikasin. Muuten meno oli taas hyvä! :)
Viimeinen rata oli kyllä ihan uskomaton, en voin sanoin kuvailla miten hyvä fiilis mulla oli radan jälkeen! Perhana että vedimme lujaa, kaikki esteet onnistui niin nappiin. Kunnes tuli toka vika hyppy, mun persjättö sadasosan myöhässä... Noona livahtaa selän taakse ja kiertää hypyn. Joten hylky, ja taas kerran niin lähellä!! :D Hirveästi tuli porukkaa kehumaan ja kyselemään Noonasta. Yksi jätkä oli jopa seurannut kaikki meidän radat ja tuli kertomaan mitä olisi pitänyt tehdä ettei olisi tullut virheitä ja antoi sikana treenivinkkejä, oli todella mukavaa! :)

Olen ahkerasti käynyt itse hallilla ja mie vaan rakastan tehdä töitä koiraani kanssa. Miten voi joku olento tehdä kaiken niin täysillä AINA?! :) Vaikka tuleekin hylkyjä ja aina on niin lähellä, niin ei haittaa. Se fiilis mikä meillä on radalla on niin huippu että se korvaa kaiken. Nyt olen jopa onnistunut saavuttamaan sen vaiheen että tulos ei enää jännitä, ja ei perjaatteessa edes kiinnosta. Haluan vaan päästä radalle, vetämään täysillä ja tosissaan yhdessä Noonan kanssa <3


Jäällä viihdytään kovasti, ja voi miten kiva on nähdä miten koirat nauttivat kun saavat vetää rallya niin paljon kun huvittaa! Vähän kahvia ja pullaa repussa on kuin piste i:n päällä :)



Ei kai tässä kummempaa, tai ei ainakaan nyt tule mieleen. Lopuksi vielä vähän kuvia Hugo-pojusta! :)
Lauantaina lähdetään Joonaksen ja koirien kanssa Ylläkselle laskettelemaan viikoks. Joten palataan sen jälkeen! :)



1 kommentti:

  1. Parasta, kun oikea koira ja oikea omistaja ovat löytäneet toisensa :)

    ps. tää on tällainen virallinen ruoskanisku kun kerrankin muistan: kiikuta puikkonokka sinne silmätarkkiin! :D

    VastaaPoista