Asennetta peliin

Taas kerran tuntuu että on sattunut yhtä sun toista enkä ole millään jaksanut päivittää blogia. Lempäälän kisat jäi väliin, makasin taas vaihteeks kotona kipeenä ja tällä kertaa keuhkokuumeessa. Kati kävi juoksemassa yhdet möllit Noonan kanssa. Oli todella mahtavaa nähdä miten paljon mun työmyyrä rakastaa agilitya. Vaikka on muuten niin mun perään, niin radalle lähtee ihan kenen kanssa vaan. Ainoastaan yksi rima tuli alas kun Kati oli vähän myöhässä, muuten neiti toimi niin hyvin... Otti kontaktit ja kaikki, ja käskyt tulivat suomenkielellä mutta se ei menoa hidastunut! <3

Viime viikolla kävin tekemässä lenkin yhdessä Ninan ja australianpaimenkoira Sunnyn kanssa, ja hyvin tytöt tulivat toimeen. On niin ihanaa kun on lenkkiseuraa välillä :)
Bean kera koirineen käytiin heittämässä yhden metsälenkin auringossa. Kiitos seurasta, kohta uudestaan :)

Torstaina oli taas pitkästä aikaa treenit, ja vitsi miten hyvin meni! Vedimme pari kolmosluokan rataa nollina läpi, ja jäi todella hyvä fiilis :)

Viikonloppuna kisattiin sitten urakalla. Lauantaina oli kisat Riihimäellä, ja Kati lähti mukaan kisaamaan. Päivä meni nopeasti kun oli hyvää seuraa! Luvassa oli meidän ensimmäinen kakkosluokan startti, ja muuten olisi nolla irtonut mutta itse mietin pikkasen liian aikasin seuraavaa estettä niin neiti jätti viimesen kepin tekemättä. Jatkoin matkaa ja siitä seurasi hylky. Radalta jäi hyvä fiilis, ja olin ylpeä kun pari hankalaa kohtaa meni hyvin.
Toinen rata oli sitten agilityrata ja siinä oli sitten tekemistä, huhu. Pari kertaa olin niin myöhässä että neiti juoksi esteen ohi, mutta korjasin. Ja yksi rima tuli alas. Ei tullut yhtään puhtaita ratoja joten kolmas sija oli meidän :) palkintona oli muumimuki niin ei sentään ollut ihan turha reissu ;) Kotimatkalla rupes nälkä iskemään ja Katin kanssa käytiin vetämässä pitakebabit naamaan... samalla alkoi pieni puhe siitä että voisi käydä yhellä illalla. Niin siinä sitten kävi että mentiin yhdelle, ja minä kuskina. Ei kestänyt kauan kunnes joku äijä tuli ja rupesi tarjoamaan, ojoj saatiin jätskiannokset, minttukaakot ja kaikkea muuta hyvää. Ilta sitten pikkasen venähti, ja kotona olin vasta puol neljän maissa. Aivan super ilta... aamulla ei vaan ollut niin pirteä fiilis lähteä kisoihin ;)

Eli sunnuntaina oli vuorossa kotikisat ja olin luvannut tehdä töitä toimistossa aamupäivällä. Silmät ristissä tein sitten toimisto hommia aamulla, ja oli kiva oppia uutta. Katin ja Eijan kanssa käytiin tekemässä verryttely lenkin ja silloin oli vielä hyvä fiilis. En tiedä että johtuko se siitä että oli kotikisat, että jänntti enemmän, tai mistä mutta paskin kisapäivä ikinä. En edes muista että mitä radoilla tapahtui, koska siinä sattui kaikenlaista. Pari todella huonoa rataa käytiin vetämässä, ja meidän meno ei ollut YHTÄÄN normaalia. Kaiken kruunasi vielä sen että pari ihmistä tuli "haukkumaan ja syyttelemään" mut pystyyn. Kuulema yritän liikaa metsästää nollia ja ynnä muuta.... Selvä, en kyllä sitten tajua miksi käy kisoissa jos ei pyri juoksemaan puhtaita ratoja, mutta joo kaikilla on omat ajatukset kisaamisesta. Hyvä ettei tullut yhtä hienoja vastauksia mun suusta takasin. Kyllä huomasin itsekin että meni huonosti, ja kieltämättä harmitti oma ohjaaminen. En mitenkään syyttänyt koiraa tai ollut surullinen, enemmän totesin että jaahas tälläinen kisapäivä tällä kertaa... Ensi kerralla vedetään paremmin ja vielä hyvällä asenteella. En siis todellakaan kaipaan mitään syyttelyä  ja huutamista päin naamaa miten paska ohjaaja olen, tajusin sen ihan itsekin, kiitos vaan. Ensimmäinen kerta kun oli paska fiilis kisoista. En todellakaan välitä jos menee huonosti, sellaista sattuu, mitä sitten elämä jatkuu!? Mutta että jotkut pitää tulla kertomaan omat mielipiteet päin naamaa niin ei todellakaan piristä päivää millään lailla, ja varsinkaan ku ei ole yhtään varaa siihen. Omasta mielestä on todella kiva kun ihmiset tulevat juttelemaan radan jälkeen, ja neuvomaan mitä olisi voinut tehdä paremmin... mutta haukut ja syyttelyt jätän mielellään väliin :)

Sunnuntain kisapäivän jälkeen jäi todella paska fiilis, ja se ei ihan heti lähtenyt menemään. Paljon mietin että mitä meni väärin ja miten olisin voinut ohjata paremmin. Päätin sitten laatia listan missä kirjoitin kaikki meidän ongelmat ylös:
- medi muurin neiti tiputtaa erittäin herkästi ja usein kisoissa muuri on just sellaisissa kohdissa missä tehdään valssi tai muuta että palikat varmasti lentää kun ohjaaja on myöhässä.
- rengas on paha jos itse juoksen oikealla puolella ja renkaan toisella puolella ei ole mitään joka vetäis koiran sinnepäin, silloin saattaa tulla välistä.
- omat valssit valuu, ja noona jää helposti selän taakse
- en vielä luota omiin persjättöihin, ja varsinkin kun on rimaherkkä koira niin pelottaa tehdä niitä kisoissa. Ajoitus on usein hukassa.
- takaaleikkaukset on meidän heikkous. Treeneissä usein onnistuu kun joku neuvoo miten mun pitää liikkua, mutta kisoissa jännitän liikaa näitä kohtia ja koira huomaa sen. Ei muuta kun enemmän varmuutta.
- jos esteen jälkeen ei ole muuta estettä niin noona jättää välillä tekemättä. Eli enemmän rohkeutta peliin, että neiti lähtee tekemään vaikka siellä ei ole muuta vetämässä.
- enemmän irtoamista ja sitä että neiti lukitsee ja lukee rataa itse pitäis harjoitella. Luulen että tämä tule myös iän ja kokemuksen myötä.
- usein kisoissa on sellainen fiilis etten kerkeä millään, rupeen hosumaan ja kaikki menee pieleen. Mun pitää oppia tekemään rauhassa ja maltilla.

Tässä meidän suurimmat ongelmat mitä pitää treenata. Olen innostumaan käymään hallilla vakiotreenien jälkeen, eli joskus yhdeksän maissa illalla. Lopetan usein työt seitsemältä illalla, niin se on juuri sopiva aika meille. Saa olla rauhassa ja todellakin treenata sitä mitä tarvii ja haluaa. Kävin eilen illalla treenaamassa ja meni niin nappiin. Paska fiilis karkoitettu ja voi taas hyvällä mielin lähteä kisaamaan. Päätin treenata juttuja listalta, ja eniten harjoittelin takaaleikkauksia. Meni niin hyvin <3 harjoittelin myös valsseja ja persjättöjä, sekä irtoamista. Pitää vaan löytää se oikea tapa tehdä niitä niin se lähtee pelaamaan :)

Asennetta peliin, on meidän motto tällä hetkellä. Rakastan kisaamista, ja niin tekee mun koirakin. Tai ainakin toivon niin... Kisaamisessa tärkein asia ei ole menestyminen. Omasta mielestä on väärin sanoa ettei tavoittele menestystä, jos kerran kisaa niin se on itsestään selvää että on jonkinlainen ajatus mielessä että haluaa pärjätä. Muuten ei kyllä kisaiskaan, jos ei tavoittele virheettömiä ratoja. Rakastan sitä tunnetta, kun saa lähteä aamulla ajamaan kohti uusia haasteita ja pettymyksiä, olla yhdessä koiran kanssa, huomata mitä osaa ja mitä kaikkea ei ihan vielä hanskaa, kun jännittää ihan pirusti, kun saa nähdä kaikki tutut ihmiset ja välillä epäonnistua ja myös hyvin harvoin tuntea sen onnistumisen ilon. Itse haluan panostaa omaan asenteeseen. Koiralla on kyllä asenne kohdillaan, välillä liiankin hyvin. Kun lähden radalle niin haluan ohjata tosissaan ja asenteella, mun koira ansaitsee sen että annan kaikkeni. Haluan pitää hauskaa, oppia uutta ja nauttia hienosta kisapäivästä. Muistakaa että vaikka rata menee huonosti, niin aina on joku kohta mennyt hyvin vaikka kontaktit, kepit tai jotain muuta. Poimikaa ne parhaat jutut ja olkaa ylpeitä, mutta muistakaa myös ne huonot kohdat ja menkää kotiin treenaamaan ne opettavat eniten :)

Tänään aamulla kävin Katin ja russelipoikien Roopen ja Frodon kanssa aamulenkillä, itse sain kokeilla työntää lastenrattaat koko lenkin aikana! :) Koirat tulivat niin hyvin toimeen, ja Frodo ei yleensä tule kenenkään kanssa toimeen mutta Noona hoiti homman hienosti! Noona on kyllä niin super epävarmojen koirien kanssa, ei yhtään ahdistava eikä päälle käyvä vaan rauhallinen ja ystävällinen. Noona osasi myös olla tosi nätisti lapsien ja rattaiden kanssa, ei mitään ärsyttävää paimennusta lainkaan!
Aamulenkin jälkeen vedimme pikkasen henkeä kunnes taas kävimme tekemässä kymmenen kilsan lenkin mun ystävän kanssa. Voin hyvin mielein jättää koirat kotiin kun lähden iltavuoroon... :)