perjantai 3. helmikuuta 2012

Ilman koiria elämä ois niin paljon helpompaa- mutta tylsempää

Ikäviä uutisia tiedossa. Ja ainoastaan ei-herkille materiaalia tällä kertaa. Treenit jäi väliin torstaina koska oli niin kylmä, ja hyvä niin. Yöllä heräsin kolmen maissa ja kuulin jotain outoa ääntä, avasin silmät ja tunsin aivan kamalan hajun. Noona oli tehnyt tarpeet sisällä ja söi niitä parhaimillaan. Mentiin takasin nukkumaan kunnes taas heräsin siitä että pentu oksensi sängyssä ja koko sänky oli täynnä oksennuspaskaa... Haju oli aivan järkyttävä ja oli kyllä lähellä ettei omistajakin tehnyt jotain. Rupesin siivoamaan ja pentu ryntäsi huoneen toiselle puolelle ja paskoi uudestaan. Tällä kertaa tuli ulos sama ruoka joka oli mennyt päivällä masuun, ja ihan saman näköisenä... Sen päälle vielä ripulia ja vettä. Koko huone oli niin kamalan hajuinen ja näköinen että en siinä vaiheessa tein päätöksen että suuntaan alakertaan sohvalle nukkumaan. Yön aikana heräsin pariin otteeseen siihen että pentu yski ja oli melkein sen näköinen että meinasi tukehtua. Aamulla meno oli jo parempi kunnes Bella pyysi ulos ja kakkasi, yllätys yllätys, ripulia. :)
Päivällä koirat olivat olleet nätisti mutta Noona alkoi taas tekemään outoja yskimis/tukehtumisääniä. Noona oli pirtee ja leikki ihan normaalisti, mutta selvästi jotain oli kurkussa mikä vaivasi neitiä.
Illalla yskiminen vaan pahentui ja Noona alkoi oksentamaan vielä sen päälle. Eläinlääkärille meno oli jo lähellä kunnes pentu yhtäkkiä yski kunnolla ja ulos lensi isokokoinen tikku... joka Noona oli käynyt poimimassa polttopuun korista. Ja yskiminen loppui saman tien, huh!
En tiedä että johtuiko ripuli tikusta tai onko taas öljy annos väärä, ja liian suuri tällä kertaa. Välillä barffaus on todella hankalaa kun ei oikein osaa annostella oikein... Katsotaan miten tämä yö sujuu.

Pentu on myös aiheuttanut muita sydämmentykytyksiä viikon aikana. Eilen Noona varasti mun runebergin tortun sekunnin sadasosan aikana ja jätti ainoastaan muruset minulle. Noonan mielestä runebergin torttuja voisi olla vähän useammin tarjoilla.
Olen harjoitellut pöydällä olemista olohuoneen ruokailupöydällä. Pöydällä oli kolme tuikkua palaamassa ja mulla oli namit kädessä ja meinasin sammutta tuikut ja siirtää ne pois. Ei tullut mieleen että pentu luuli että annoin käsykyn hypätä pöydälle kun huitosin namikäden kanssa. Vips niin pentu oli hypännyt pöydälle ilman vauhtia ja seisoi suoraan tuikkujen päällä... onneksi reagoin nopeasti ja sain niskasta kiinni napattu ja vedin Noonan pois pöydältä... ja mahakarvat on vielä tallessa. ;)

Ollaanhan me reenattu vähän tokoakin. Seisominen onnistuu jo suhteellisen hyvin ja seuraaminen edistyy ihan kivasti. Noonan mielestä on ihan älyttömän tylsää kun ei pysty treenaamaan eikä käydä lenkillä, mutta kyllä meidän pikku prinsessa aina keksii jotain tekemistä koko perheelle siitä ei tarvitse olla huolissaan. Tylsää meidän talossa ei ole Noonan ansiosta. Niinhän se menee ilman koiria elämä ois niin paljon helpompaa- mutta aivan liian tylsää! :)

Kiitän ja kuittaan, ja pahoittelen ällöttävästä tekstistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti