maanantai 31. lokakuuta 2011

Minä vaadin ja sinä teet, piste.

Oli oikein koirarikas viikonloppu! Lauantaina suuntasimme taas Noonan kanssa Sirken tokokolutukseen kymmeneltä aamulla. Paikalle saapui ainoastaan kuusi koirakkoa joten oli runsaasti treeniaikaa koska treenit loppuivat vasta neljältä. Bella sai tulla mukaan seuraamaan treenejä koska ois muuten jäänyt yksin kotiin koko päiväksi.

Tänään halusin treenata sivulle tuloa, tai näyttää miten pentu on edistynyt. Sirke oli vakuuttunut miten hyvin pentu on yhtäkkiä hoksannut idean. Kuulemma pennulla on hyvä paikka, välillä jää pikkasen vinoon ja Sirke antoi sitten vinkkejä miten jatkossa saan sen korjattua. Oli kyllä niin voittaja fiilis että voi että ;)

Toinen asia miten halusin näyttää oli maahanmeno. Välillä pentu ei heitä etutassut nopsasti, ja juuri sitä haluan koska se on nopein tapa mennä maahan. Sirke antoi sitten hyvän vinkin miten voin harjoitella nopeita maahanmenoja. Ensin pyydän pennun istumaan, nostan käden niin korkealle että etutaussut pikkasen nousee ilmaan ja siitä sitten vedän käden alas niin että pentu heittää tassut nopsasti ja tasajalkaisesti maahan. Ei haittaa vaikka peppu jää ilmaan, kuulemma peppu kyllä pikku hiljaa laskee siitä. Taas sai muistutuksen siitä että kaiken pitää palotella pieniksi paloiksi jos tavoittelee täydellisyyttä. Ja eihän meillä ole mitään kiirettä tokon suhteen.

Kokeilin myös seisomista. Pentu joka on äsken oppinut peruuttamaan, pisti heti pakin päälle kun sai tilaisuuden. Sirke neuvoi miten lähden harjoittelemaan ja kokeilen uudestaan kotona kun pentu pystyy keskittymään paremmin.

Harjoittelin seuraamista, voin jo pikkasen nostaa käden ilmaan ja pentu pysyy. Paljon harjoittelua tämä liike kuitenkin vielä vaatii jos haluaa hyvän seuraamisen. ;)

Oli sitten tauon vuoro sillä välin kun muut treenasivat, ja lähdin tyttöjen kanssa pienelle jäähdytys lenkille metsään.
Meillä oli myös keskustelu/ruoka tauko ja siinä tuli sitten keskusteltua ihan kaikesta koirista liittyen. Voi vitsi on Sirke niin taitava, jotenkin saa kaiken kuulostamaan niiiiin helpolta! Sirkellä on ihana tapa treenata koiria, hän on niin johdonmukainen, palkkaa aina oikein mutta osaa myös kertoa koiralle kun se tekee jotain väärin tai ei-toivottua. Pyrin itse siihen että osaisin johdattaa koiraa siihen suntaan mihin haluan, mutta on se vaan niin vaikeeta. Sirkellä on hyvä tapa kertoa koiralle että teki jotain väärin, hän ihan yksinkertaisesti sanoo leikkimielisellä äänensävyllä että "ootpas nolo, vitsi sä oot niin nolo ei noin pidä tehä". En muista mitä harjoittelin Noonan kanssa mutta jotain Noona teki väärin, Sirken suusta sitten tuli "ootpas nolo, noloo nyt kyllä nolottaa", Noonan ilme oli niin makee! Noona hämmentyi täydellisesti ja seuraavan kerran suoritti liikkeen ihan oikein.
Sirkeltä olen oppinut sen että pitää aina kertoa koiralle mitä tehdään seuraavaksi, sen että pitää nostaa vaatimustaso niin että koira joskus epäonnistuu että pääsee kertomaan koiralle sen että noin ei saa tehdä (esim. paikalla olo) ja jos koira joskus epäonnistuu niin pitä heti sen jälkeen tehdä uudestaan ja vähintään tehdä samalla ärsyketasolla niin kauan kunnes koira kestää sen eli ei pidä helpottaa jos koira epäonnistuu.

Toisella kierroksella otin sitte odottamaista koska sen kanssa on ollut pientä ongelmaa. Noona odottaa hienosti mutta saattaa yhtäkkiä nousta jos menee liian pitkäksi tai tylsäksi. Tehtiin sitten ärsyke treeniä, ensin ihan silleen että Sirke heitti kivejä ihan Noonan lähellä. Noona lähti perään katsomaan jos se ois ollut nami, kerroin Noonalle että nyt se teki väärin ja toistettiin. Taas pentu lähti, sama juttu uudestaan. Nyt pentu jo ymmärsi idean ja pysyi vaikka Sirke heitti noutokapulan ja leluja. Sirke sitten sanoi että Noona on erittäin viisas ja todellakin yrittää tehdä oikein. Seuraava askel oli sitten aika, eli pennun oli pysyttävä vähän pidemmän ajan. Sirke neuvoi että jätän koiran ja palaan sitten kun tuntuu siltä että nyt se kohta lähtee, odotin noin puoli minuuttia, palasin ja palkkasin. Nyt piti taas jättää koira mutta odottaa niin kauan kunnes se karkaa, eli tarkoitus oli saada pennun epäonnistumaan. Odotin ja noin minuutin pentu pysyi kunnes karkasi. Kerroin heti että miten nolo pentu onkaan ja vein sen takaisin. Sama juttu uudestaan ja pennun piti nyt pysyä vähintään sen minuutin ennen kun sain palata sen luokse. Kappas vaan pentu pysyi! Alan treenata samalla tavalla agikentällä tästä lähtien. Todellakin toimii!

Treenasin merkkiä ja ensin tein vauhtitreeniä, eli välillä piilotin lelun merkin taakse ja välillä palkkasin lelun heittämällä. Seuraava askel oli sitten että jätin pennun odottamaan noin metrin merkistä ja vein lelun siihen paikkaan missä koiran kuuluu seisoa, ja taputin sitä paikkaa ja kerroin että "tämä on merkki". Sanoin merkki ja koira meni hakemaan lelun. Tein sitten saman jutun mutta en laittanut lelua siihen, taputin ainoastaan maata ja sanoin merkki. Pentu meni heti oikealle paikalle ja heitin lelun palkaksi! Wau!

Oli Sirken viimeinen valmennus tältä vuodelta, ensi vuonna mahdollisesti jatkuu. Olen kyllä tykännyt kovasti ja olen oppinut ihan uuden tavan treenata, ja olen täysin syttynyt tokohan on kivaa!
Noona oli innokas mutta vähän oli itsepäisyyttä ilmassa tänään. Sirkekin mainitsi että tähän asti pentu on saanut tehdä vauhdikkaita ja helppoja juttuja, mutta nyt kun vähän joutui kunnolla keskittymään ja miettimään niin ei ollut ihan neidin mielestä oikein. Omaa tahtoa neidiltä löytyy ja sitä pitää heti saada karsittua pois, jos välillä pentu ei heti saa mitä haluaa tai ei oikein ymmärrä niin alkaa kova komentaminen. Sirke antoi hyviä vinkkejä miten saan hyvän otteen pennusta, kokeilin pari kertaa ja aika nopeasti loppui haukkuminen ja pentu oikein hämmentyi, totteli tuplasti paremmin sen jälkeen. Pikku piru piileskelee sheltissä, mutta senhän tiesin jo! Tästä lähtien seuraa yksi kultainen sääntö: minä vaadin ja sinä teet, piste.

Treenien jälkeen lähdin vielä tekemään pidemmän metsälenkin apinoitten kanssa. Illalla oli sitten Sitz (koulubileet) tiedossa ja kotona olin vasta neljän maissa yöllä. Seuraava aamu oli sitten tiedossa LSK:n talvitreenit Porvoossa Petenkoiratarvike Areenalla, Noonan kanssa. Voi kauheeta, miten paha oli olikaan... Noonan treenit meni kuitenkin superisti, jos ei lasketa mukaan sitä että pentu meni suorittamaan keinun itse... En usko että Noona kauheasti siitä välittänyt, pentu kuin ei ole maailaman herkin otus.
Treenasin lyhyitä radan pätkiä ja pentu suoritti ne kaikki oikein ja vauhdilla, on se vaan niiin taitava!

Treenien jälkeen mun piti vielä vetää yksi ryhmä. Tyhmä minä menin vielä treenien lopussa vetämään Noonan kanssa joka oli ollut tunnin häkissä. No ei siitä tullut mitään... Pitäis lopettaa ajoissa, miksi se on niin vaikeeta aina muistaa!?
Bean kanssa kävimme lenksulla vielä treenien jälkeen, ja Noona oli Finan kimpussa kuten aina. :)

Tulen ehdottomasti käyttämään Petenkoiratarvike Areenaa jatkossakin! Nyt kun on niin lyhyitä päivä niin voisi päivällä vuokrata hallia, maksaa ainoastaan 20 e/tunti. Halli on lämmitetty eli pystyy hupparissa juoksemaan siellä talvisin ja muutenkin se on mukava treenipaikka! Noona ei ollut moksiskaan vaikka oli uusi paikka, pohja ja siellä kaikui. Huippu tyyppi! Huippu tyyppi täytti myös puoli vuotta viime viikolla, onnea! Aika menee ihan liian nopeasti...

Autokoulukin edistyy huimaa vauhtia, teoriatunnit sain hoidettu kolmessa viikossa. On se ihanaa kun on piikkikortti ennestään niin ei tarvitse niin monta tuntia käydä. Torstaina on jo eka ajotunti teidossa, joten Loviisalaiset pitäkää koirat kytkettyinä en voi luvata että ehdin jarruttaa niin nopsasti kuin pitäisi.... ;)

perjantai 28. lokakuuta 2011

Noona Agility Akatemiassa- osa 11

(c) Bea Snellman
(c) Bea Snellman
Viime viikon torstaina alkoi syysloma joka loppui vasta maanantaina. Lauantaina kävin vetämässä metsälenkin Bean kanssa, ja sai taas purkaa kaikki huolet, kiitos siitä Bea ;) Oli mukava lenkki ja koiratkin innostuivat leikkimään.

Jaja, tiistaina kävin vetämässä omatoimi treenit tyttöjen kanssa. Harjoittelin irtoamista ja etenemistä. Hyvin meni, ja molemmat olivat niin innoissaan.

Keskiviikkona oli taas akatemia treenit ja Jouni Orenius veti tänään meidän treenit. Ihan yhtä huippu hyvä kouluttaja kuten Juhakin. Saimme tänään taas tehdä sama alkupätkä kuten kaikki muutkin. Noonalla oli super vauhti ja irtosi todella hyvin, neljäs este tuotti meille vähän vaikeuksia. Piti tehdä pakko valssin neljännen esteen yhteydessä ja Noona joka on äsken oppinut irtoamaan niin hyppäsi koko ajan väärästä suunnasta ja oli oikein hämmentenyt kun ei saanut palkkaa siitä. Nauratti kyllä kun pentu yritti niin tehdä oikein. Treenasin sitten sivulla vähän pakkovalssia ja sen jälkeen pentu ymmärsi idean ja loppu rata sujui oikein mallikaasti. :) Noonan vauhtia kehuttiin kovasti. ;) Itse treenasin kontakteja, ja saimme hyvät kehut miten hyvin pentu pysyy. Kepit treenasin myös ja kohta Noona osaa kepit jo ilman verkkoja! Tunti meni niin nopeasti mutta hyvät treenit taas kerran. On niin synkkä fiilis kun on ainoastaan kerran enää ja sen jälkeen on jo jatkokurssi suoritettu, jatkan kuitenkin sen jälkeen kerran kuukaudessa yksityistunnilla.
Helmikuussa meillä on myös tiedossa Niina-Liina Linnan yksityisvalmennus ja mahdollisesti muitakin valmennuksia. ;)

Torstaina oli sitten taas kahden viikon tauon jälkeen Kotkan reenit. Sekä Sanna että Merita veti treenit tänään joten oli luvassa kahta rataa. Sannan puolella saimme harjoitella päällejuoksua. Bellan kanssa meni niin loistavasti, tyttö veti sellaisella vauhdilla että alussa jopa ihmettelin kenen koira olin ottanut vahingossa mukaan. Aivan mieletön vauhti ja into!! Juoksin radan neljä kertaa putkeen ja joka kerta osui nappiin, Bella on niin mukava ja varma ohjata silloin kun liikkuu. Lopussa naurettiin että Bellaa vaivaa mielialahäiriö, välillä neiti ainoastaan näyttää keskaria tai taas välillä on kuin aurinko.
Kokeilin myös juosta sama rata Noonan kanssa.... DAMN pentu on nopea! En meinannut millään ehtiä ohjata, ja varisinkaan kun pentu on vielä vähän epävarma ja joutuu varmistelemaan välillä. Jep, olin pahasti myöhässä joka kohdassa. :) Huippua!
Oli sitten Meritan rata vuorossa. Aika haastava mutta samalla koirille vauhdikas ja kivan oloinen. Tykkäsin kovasti ja niin teki Bellakin, sama into säilyi ja olin välillä niin myöhässä etten ehtinyt ohjata tyttöä!! :o
Noonan kanssa vedin ainoastaan putkesta putkeen harjoituksen lopussa.
Kivat treenit ja jäi niiiiin hyvä fiilis Bellan ansiosta!

Pentu on vihdoin VIHDOIN, oppinut tulemaan sivulle. Tiedän välillä se on vähän vinossa, liian edessä ja oma käsi liikkuu vielä pikkasen.... mutta Noona vihdoin ymmärtää mistä on kyse!! Ihanaa :) Video todistus aineeksi!

Video

Mun viisas söpö lapsi hymyilee.
Pentu oppi myös peruttamaan :)

Video

Löysin myös vanhan videon siitä kun kävin Katin kanssa treenaamassa. Säälin pentua että joutuu treenaamaan mun kanssa.... Jos joku vapaaehtoinen parempi ohjaaja haluaa alkaa treenaamaan pennun kanssa niin ihan vapaasti?

Video

En tiedä muista shelteistä mutta mun sheltti on ainakin kova tekemään ilmeitä. Välillä kyllä naurattaa niin. Usein pennun huulet jää jotenkin oudosti niin että hampaat näkyvät. Pentu sitten kävelee ympäri eikä tajua yhtään miten todella tyhmän näköinen se on. Löysin vanhoja "piilokamera" kuvia, olen joskus onnistunut puhelimen kaa ottamaan ne joten laatu on top 10.

Puhelimesta puheen olleen... pentu onnistui vihdoin rikkoamaan jotain. Jätin mun iPohnen yöpöydällä ja menin nopeasti alakertaan. Yhtäkkiä kuului kova pamaus. Voin kertoa että mun yöpöytä on aika matala. Menin ylös katsomaan ja löysin Noonan jolla oli piru ilme päällä. Lattialta löysin puhelimen. Nostin sen ylös ja voin kertoa että näyttö on aika lailla entinen. Kiitos rakas koira, nyt ainakin tiedän mitä toivon synttäri lahjaksi.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Haaste vastaanotettu

Tuli yllättäen kova hinku kirjoittaa. Päätin sitten ottaa hasteen vastaan. Bea lähetti hasteen kaikille halukaille, joten paljastan kahdeksan asiaa mitä ette ehkä tiedä minusta. Samalla lailla kuten Bea niin en lähetä haaste eteenpäin vaan kaikki halukaat saavat itse paljastaa jotain jos haluaa. :)

1. Koko mun suku on täysin ruotsinkielinen. Kolmannella luokalla osasin suurin piirtein noin sata sanaa suomeksi ja lausua lauseita kuten "Minä olen pallo". Yläasteen alussa en vielä uskaltanut puhua suomea julkisesti tai tuntemattomalle. Bella saapui taloon ja koiraharrastus alkoi ja siitä se sitten lähti, oli vaan pakko alkaa puhua.

2. Minulla on kuuro veli joka pelaa jääkiekkoa suomen kuurojen maajoukkueessa. Hän on muun muassa pelannut lätkää jenkeissä ja Kanadassa, olympialaisissa ja voittanut MM-kultaa. Osaan viittomakieltä paremmin kuin englantia.

3. Osaan lukea koiria hyvin, erityisesti rauhoittavat signaalit. Tarkkailen koiria koko ajan ilman että kukaan huomaa sitä. Kävin katsomassa agilityn MM-kisoja kun ne pidettiin suomessa. Seurasin pelkästään lähtötilannetta. Koirat muun muassa rauhoittivat omistajaansa lipasemalla kuonoaan nopeasti, lopetin laskemisen tuhannen lipasun jälkeen... Kuinka moni huomasi edes yhden lipasun?
Voitte vaan kuvitella miten paljon koirat antavat rauhoittavia signaaleja näyttelypöydällä... En usein pysty katsomaan kunnolla kun koira on pöydällä, huomaan liikaa signaaleja mihin kukaan ei reagoi tai vastaa.
On ihanaa seurata koiria joka kulkee vapaana ja saavat kommunikoida rauhassa keskenään.

4. Annan usein vaikutelman että olisin tyhmä tai että en tajua. En tiedä miksi teen niin se tapahtuu niin automaattisesti, en tee sitä tarkoituksella. Samalla lailla seuraan ihmisiä kuten koiriakin. Huomaan pieniä eleitä ja luen ihmisiä hyvin. Psykologi on sanonut minulle että huomaan pelottavan paljon, koska huomaan hyvinkin pieniä asioita, mietin paljon, osaan lukea rivien välistä ja ymmärrän paljon vaikka annan ihan toisenlaisen vaikutelman, ja että minun pitäisi ryhtyä psykologiksi.

5. Kateellisia ihmisiä ällöttävät minua. En ymmärrä miksi ei voi olla iloinen jonkun toisen puolesta. Jos joku on tehnyt paljon töitä ja ansainut jotain, niin miksi pitää olla kateellinen? Kaikkea ei voi aina saada. Jos itse joskus tunnen kateutta niin käytän sitä voimavarana, kateus saa minut tekemään vielä kovemmin töitä jonkun asian eteen. Unohdan kateuden ja voin aidosti olla iloinen, paljon kivempaa niinpäin. Jos tiedän että joku tuntee kateutta minua kohden niin käännän sitäkin toisinpäin, säälin sitä ihmistä koska ei osaa olla iloinen jonkun toisen puolesta.

6. Arvostan rehellisiä ja aitoja ihmisiä. Rehellisiä ja aitoja ihmisiä saavat minut iloiseksi, ihminen joka yrittää esittää rehellistä tekevät enemmän haittaa kuin se että sanoisi suoraan joitain mikä myöskin satuttaisi. Jos joku on iloinen puolestani niin haluan että hän on aidosti iloinen, ihminen joka esittää että olisi iloinen on pelkkä paska mulle. The truth hurts and lies worse.

7. Hyvällä itseluottamuksella varustettuja ihmisiä ihailen. Ihminen joka osaa ja uskaltaa olla oma itsensä ja tietää mitä haluaa on usein myöskin hyvä tyyppi. Itse en ole kovin itsevarma ihminen ja usein annan itselleni huonon arvosanan kaikesta mitä teen, ja usein olen aika vaativa itseäni kohtaan. Viime aikoina olen kuitenkin vähän päässyt eroon tästä ja yhä useammin uskallan myöntää itselleni että olen tyytyväinen. Koiraharrastuksen myötä olen oppinut olemaan ylpeä itsestäni useammin ja pystyn rehellisesti sanomaan välillä että olen tyytyväinen omaan suoritukseeni. Noonan suhteen olen ollut erittäin ylpeä siitä miten meidän agility treenit ovat menneet tähän asti, ja todellakin tuntuu hyvältä treenata tytön kanssa, ja osaan paremmin ja paremmin sanoa sitä suoraan. Välillä alkaa tuntua siltä että olen liian ylpeä!

8. Tavoite on että juostaan agility MM-radalla Noonan kanssa.

Koirapuistossa

Kohta jo 6 kk, aika menee niin nopeasti


Kaunis kuten aina

Torstaina alkoi syysloma ja tein pitkän metsälenkin Pepin, Noonan ja Bellan kanssa. Oli kyllä niin kaunis syksyinen päivä. :) Lenkin jälkeen Peppi lähti takaisin kotiin. Illalla huomasi selvästi että Noonalla oli ikävä, etsi Peppiä ja oli vähän levoton. ): Peppi ja Noona kyllä sopi niin hyvin yhteen.

Tänään aamupäivällä uskalsin taas mennä pihalle vähän reenaamaan. Harjoittelin keinua ja annoin keinun vähän liikkua, noin 5 cm. Noona ei reagoinut yhtään mutta Bella alkoi heti vähän hidastelemaan taas. Jonkun toiston jälkeen jopa Bella uskalsi juosta vauhdilla vaikka keinu vähän liikkuikin. :)
Noonan kanssa harjoittelin vähän eteenmenoa niin että itse en liikkunut paljonkaan, vähän varovasti pitää vielä ottaa. Heitin Noonan sisään ja lähdin tekemään lenkin Bellan kanssa kahestaan. :)

Päivällä päätin sitten lähteä koiratreffeille, Noonan kanssa, jotka pidettiin koirapuistossa. Pakko myöntää että oli ensimmäinen kerta kuin olin koirapuistossa oman koiran kanssa. En ole kova koirapuisto-fani, onhan se hyvä paikka jos ei pysty koiraa pitämään vapaana muualla, mutta omat koirat kun pystyy metsässä kulkemaan vapaana niin pysyn mielummin siellä. :) Paikalla oli ainoastaan isoja koiria kuten ajo-, metsästys- ja lintukoiria. Pari pentuakin saapui paikalle, mutta nekin oli jo aika isonkokoisia pentuja. Noona ei innostunut yhtään kaikki ryntäsi Noonan yli ja pentu alkoi jopa murisemaan muille koirille, joten olin siellä noin kymmenen minuuttia ja lähdin pois. Turha pelotella pentua joka muuten on sosiaalinen ja leikkii mielellään. Puiston vieressä oli iso jalkapallokenttä, joten treenasin tokoa noin kymmenen minuuttia. Oli kivasti häiriötä siinä vieressä kun muut koirat riehuivat. Pentu oli niin taitava taas kerran. Otin maahanmenoa, seuraamista, sivulle tuloa, pentu luoksetuloa ja vähän paikalla oloa. Kivasti toimii :)
Treenien jälkeen lähdin sitten kävelemään kotiin ja oli kiva tehdä lenkki kahdestaan Noonan kanssa. Yksi huono asia kuitenkin sattui kotimatkan varrella... Kävelin lähellä autotietä ja ihan yhtäkkiä pentu lähti oikein kunnolla paimentamaan autoa joka ajoi ohi, oikein rähjäsi ja kaikki. Voisi sanoa että onneksi itse säikähdin niin että ihan automaattisesti nappasin pennun niskasta kii ja ärisin oikein kunnolla samalla kuin pentu rähjäsi autolle. Myönnän että reagoin vähän liian voimakkaasti mutta pentu pelästyi niin että kotimatkan aikana ei edes uskaltanut katsoa ohi ajavia autoja vaan katsoi ihan toiseen suuntaan, ja hyvä niin. Mielummin niitä saa pelätä kuin jäädä alle. Möh! Jos joskus tekee sen uudestaan niin meinaan kyllä reagoida ihan samalla tavalla, koska sellaisia touhuja en siedä ja piste.

Voi vitsi mä olen ihan kujalla mitä mä meinaan tehdä lukion jälkeen. Olen pitkään haaveillut että lähtisin Ruotsiin opiskelemaan. Kaikki asiat oli niin hyvin suunniteltu mutta sitten... Äiti oli jo ihan messissä ja olin jo siinä vaiheessa että katselin asuntoja, olin yhteydessä yhden koulun kanssa ja olin ihan rakastunut yhteen ammattiin. Olin katsellut agility seuroja ja ihan kaikkea, yksi asia kuitenkin missassin. Ruotsissahan ei ole YO-kirjoitukset vaan päättötodistukset antavat pisteitä riippuen millainen keskiarvio sinulla on ja sitten pitää käydä tietty määrä kursseja riippuen ammatista. Toi viimeinen asia jäi minulta huomiomatta... Jos haluan opiskella "analytisk biomedicin" (sori en tiedä mitä se on suomeksi, ja sitä ei voi opiskella missään suomessa ruotsin kielellä) niin minun on pakko käydä kuusi fysiikan kurssia. Olen käynyt ainoastaan kaksi kurssia... lopetin koska olin sitä mieltä että saan paljon enemmän irti psykologiasta. Pääsykokeet on jo huhtikuussa, joten en mitenkään ehdi käydä neljä kurssia siinä ajassa. Haluan opiskella jotain liittyen biologiaa ja lääketiedettä, joten olen vähän katsellut että apteekkari voisi olla yksi mahdollisuus. Ja vaikka sen jälkeen voisi lähteä Ruotsiin ja toteuttaa unelmat...? Nyt ainakin on vahva tunne että voisin lähteä Turkuun opiskelemaan apteekkariksi ja sen jälkeen lähteä Ruotsiin. Helsinkiin en nyt haluaisi lähteä, en tiedä jotenkin ei miellytä. Liian lähellä kotoa, Turussa on niin paljon halvempaa että siellä on edes mahdollisuus saada kämppä missä saa ottaa koiran mukaan ja sitäpaitsi siellä on se oma kieli. Nojoo suunitelmat ehtivät vielä vaihtua tuhat kertaa ;)

Matka suunitelmat alkavat kans vähän selvitä, tai ainakin tiedän millaisen matkan haluaisin tehdä. Yritän vielä saada joku lähtemään matkaseuraksi. Haluaisin lähteä interreilaamaan eurooppaan. Mitä olen ajatellut niin reitti olisi suunnilleen tämä Espanja- Malaga- Madrid- Barcelona- Ranska- Marseille- Nice- Italia- Genua- Florens- Rooma- Bologna- Milano- Sveitsi- Zurich- joku pikkukylä missä sukulaiset asuvat- Bern- Ranska- Paris- Englanti- Lontoo. Katsellaan jos onnistun toteuttamaan suunnitelman ;)

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Noona Agility Akatemiassa- osa 10

Jees eli maanantaina ja tiistaina osasin vielä olla kunnolla, ja otin rauhallisesti ja pysyin kotona. Äiti käytti koirat metsässä ja muuten Noona ja Peppi riehui ihan täysillä ihan koko ajan... En ymmärrä miten ne jaksaa, Peppi on niin poikki että kirjaimellisesti välillä jalat pettää ja se katuu selälleen. Ei se mitään meno jatkuu samanlaisena mutta Peppi makaa ja terroristi hyökkää Pepin kimppuun. Noonan STOP- nappula on koko ajan off tilassa, paitsi yöllä silloin molemmat kakarat nukkuvat kuin enkeleitä. Noominator on puoliksi kone ja puoliksi koira (myönnän olen kattonut liikaa telkkaria kun olen ollut kotona kaikki päivät), mutta ihan oikeasti pennulla ei kyllä ole ihan kaikki oikein pääkopassa... Olen aina ollut sitä mieltä että on ihanaa kun koirat leikkivät, mutta nyt tuli kyllä raja vastaan. Viiden miinuutin tauko edes välillä, pliiiiis tytöt? :)
Huomenna Peppi lähtee kotiin ja mulla on vähän sellainen tunne että pentu on ihan loppu sluut sen jälkeen... Tai nojoo ei pidä toivoa liikaa.

Korjaan pikkasen, maanantaina en kyllä ihan ollut kunnolla koko päivän vaan kävin kyllä teoriatunnilla... Pakkohan on joskus päästää aloittamaan autokoulun eiks niin? ;)

Olen 90% varma että pentu on aloittanut juoksunsa. Lisää verta en kyllä ole löytänyt mistään mutta pentu putsaa enemmän kuin normaalisti, leikkii vähän sellaisia leikkejä välillä ja sekä Bella että Peppi on osoittanut kiinnostusta. Joku uros pitäisi vielä varmistaa asian.

Tänään en enää jaksanut olla kotona joten lähdin kouluun, ja äiti suostui siihen että lähden seuraamaan akatemia treenejä ja treenaamaan jotain pientä. Fanny + seuraamaan treenejä = Fanny treenaamassa täysillä.
Ensin treenasin kepit Noonan kanssa ja vaikka ollaan pidetty pieni tauko keppien suhteen niin pentu kuitenkin osasi mennä kepit niin hienosti! :)
Tänään treenit jatkuivat päällejuoksu teemalla. Vedimme saman alkupätkän kuten kaikki muutkin treeniryhmät. En tiedä miten pentu on niin mahtava mutta on se vaan niin mahtava.... Veti kaikki kerrat radan nollana. Juha sanoi että pentu menee paremmin kun kolmosluokan koirat ja että se osaa päällejuoksun paremmin kuin monet kolmosluokan koirat. Jee kerrankin onnistuin itse ja kuulema ohjasin täydellisesti ja meidän suoritus oli viikon paras! :) Noona oli niin innoissaan pienen treenitauon jälkeen että kiljui koko ajan silloin kun ei itse päässyt radalle juoksemaan. Ukkonen jyrisi ja vettä tuli niin että kuulosti siltä että katto kohta romahataa. Noona innostui äänestä ja pisti pinkomaan vielä lujempaa... Kaikki kehuivat Noonaa siitä että ei ole ollenkaan ääniherkkä koira (agility voittaa kaiken...). Juha kommentoi että pentu ainoastaan kiihtyy lisää siitä että on meteliä, ja että meillä on mahtava etu MM-kisoissa koska Noona pistää menemään vielä lujempaa kun kaikki huutavat ja kannustavat! Kysyin sitten Juhalta että ollaanko jo menossa MM-kisoihin...? Juhan vastaus - "Kyllä ehdottomasti!" :D
Oli taas ihan huippu treenit ja oli kiva mennä vähän kunnon rataa jo! Noona osaa niin hienosti hakea esteet mutta lukee myöskin ohjaukset niin hyvin. On mulla taitavin pentu! :)
Selvisin hengissä ja toivottavasti selviän myös jälkitaudeilta....

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Peppi Pitkätossu

Eilen illalla lapinkoira Peppi saapui meille hoitoon. Ei voi muuta sanoa että Noona ja Peppi on täydellinen pari, käyttäytyy ihan samalla tavalla. Molemmat jaksavat riehua tunti toisensa jälkeen ja muutenkin tytöt on aika saman luonteisia. Käytiin tänään päivällä vetämässä metsälenkin kaikkien koirien kaa ja lenkin lopussa alkoi oma keho sanoa sopimuksensa irti. Yhtäkkiä alkoi heikottaa oikein kunnolla ja oli hankalaa hengittää. Illalla suuntasimme äidin kanssa kohti Porvoon sairaalaa ja siellä sain sitten kuulla "ihanat" uutiset. Tiesin kyllä että olen kipeä mutta luulin että mulla on ihan perus flunssa, enkä uskonut että tilanne oli niin vakava. Sain sitten tietää että mulla on korvatulehdus, poskiontelotulehdus ja lievä keuhkokuume meneillään... Tyypillinen minä, en koskaan ota mitään vakavasti. Kymmenen päivän antibiottika kuuri, sairaslomaa ja treenitaukoa. Skit kul!

Sattuipa sopivasti kun pitäisi päästää ulkoiluttamaan kaikki koirat... Onneksi äiti on ihana ja lupasi että voi ainakin nytten pari päivää viedä koirat metsään juoksemaan. Noona ja Peppi riehuvat niin paljon että eivät kyllä paljon muutakaan jaksa tehdä, Bella on jo ihan poikki kun joutuu seuraamaan kakaroitten menoa. Tänään illalla Noona ja Peppi riehuivat neljä tuntia putkeen ja vasta äsken alkoivat rauhoittumaan... Illan aikana on mennyt pari kupillista vettä ja kielet roikkuvat polveen asti. Mutta kuitenkin The Show Must Go On vaikka molemmat on ihan rättiväsyneitä. Noona on niin täynnä kuolaa että korvaliima-pakkaukset aukesivat, ja aika hyvin on molemmat korvat asettuneet. Jokunen kuukausi vielä kun pitää ne liimattuna niin ehkä niistä tulee normaalit vielä jossain vaiheessa!

Edetään päivä kerrallaan ja toivon että oma kunto lähtee pikku hiljaa paranemaan, taitaa ainoastaan sisä-toko treenit onnistua seuraavan viikon aikana... Onneksi Peppi asuu meidän luona torstaihin asti joten Noonalla on tekemistä ja itse voin ottaa rauhallisesti ;)
Haha, molemmat kakarat sammuivat yhtäkkiä ja ovat ihan kuolleen näköisiä. Taitaa olla rauhallinen yö!

Peppi Pitkätossu ja Karate Kid, hetken paikoillaan...

Latasin vähän treenivideoita eilen joten pistän ne samalla tänne. En ehtinyt ladata meidän keinuvideoa vielä mutta tulossa on.


Noona treenaa agia- 4
Noona treenaa agia- 5
Noona treenaa agia- 6
Noona treenaa agia- 7

Videot 4-6 ovat lyhitä ykkösluokan ratapätkiä ja yritin saada niin aidot välit kuin mahdollista, valitettavasti meidän piha ei ole saman kokoinen kuin agikentät joten välillä joudin tinkimään.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Noona Agility Akatemiassa- osa 9

Keskiviikkona olin vielä huonossa kunnossa mutta päätin kuitenkin lähteä treenaamaan. Kannatti, ihan super ehdottomasti kannatti. Noona oli ihan tehoturboADHDhulluseko ja teki kaiken niin täysillä. Lähdin treenaamaan ehjän vetolelun kaa mutta tunnin lopussa lelu oli entinen, ja ainoastaan jokunen osa oli vielä tallessa ja niitä heitin suoraan roskikseen. Juha sanoi silloin kun aloitin että usein kunnon taistelutahto alkaa vasta näkymään sitten kun pentu on noin puolen vuoden ikäinen. Noonan kanssa tais käydä näin, koska pennun tapa taistella on muuttunut yhtäkkiä täysin. Noona tekee tapporavistuksia, taistelee kunnolla, vetää ja repii ihan hullun lailla. Noona on myös alkanut juoksemaan pallon perään ja on kiinnostunut "kuolleesta" lelusta. Ihanaa!
Pääteemana oli päällejuoksua. Noonan kanssa toimi todella hienosti, ja lopussa tehtiin kahta erilaista rataa, noin kymmenen esteen ratoja, jotka olivat jo ihan kolmosluokan pätkiä. Noona veti molemmat radat nollana jokaikisen kerran. Vauhti oli ihan mieletön ja juoduin juoksemaan täysillä, hyvin pentu osasi hakea esteet itse ja irtosi todella hienosti! Menimme viimesenä Noonan kanssa joten koko seuraava ryhmä oli jo paikalla. Saimme isot taputukset jokaiselta, ja Juha sanoi että meillä on valoisa tulevaisuus Noonan kanssa. :)
Itse vedin pienet keppi treenit ja pieniä ratapätkiä, ja kepit Noona vetää sellaisella vauhdilla että vuuhuu! :)
Olin niin onnellinen ja iloinen, että kun äiti autossa sanoi että hän vihdoin ymmärtää miksi agility on niin rakas harrastus mulle ja että hän vasta nyt tajuaa miten hyvää töytä olen tehnyt Noonan kanssa, niin en pystynyt enää pidättämään vaan aloin itkeä autossa oikein kunnon onnen kyyneliä... agility hullu?  juuheeiih...
Taisi oikeasti olla tähän asti maailman parhaat treenit. Treenien aikana ja jälkeen oli niin onnistunut tunne että se lämmitti koko kehoa! :)

Torstaina olin sitten niin huonossa kunnossa että päätin jättää Kotkan treenit väliin. Vedin kuitenkin jotain pientä pihalla tyttöjen kanssa. Noonan kanssa treenasin keinua ja irtoamista. On se vaan niiin taitava pentu! Bella sai myös vetää keinu treenit ja innolla Bella juoksee loppuun asti nytten kun käytän tukea keinun alla niin ettei se liiku ollenkaan. Pikku hiljaa voi alkaa vaikeuttaa niin eiköhän se siitä sitten!

Tänään olin vielä vähän huonossa kunnossa joten tein pienen lenkin tyttöjen kanssa ja suuntasin sitten Tysonin luo. Noona sai riehua Tysonin kanssa niin paljon kuin huvitti ja sen jälkeen lähdin hyvin mielin kotiin väsyneen pennun kanssa. Tänään päätin viettää rauhallista koti-iltaa yhdessä tyttöjen kanssa joten ostin porkkanoita, kurkun, viinirypäleitä, lihapullia, nakkeja, juustoa ja dippikastikkeen. Mumsmums. Tytötkin söivät vihanneksia mielellään ja Noona ehti nuolla puolet dippikastikkeesta ennen kun huomasin mitä pentu touhusi.... Leffa on katottu ja nyt suunta kohti saunaa. Huippu ihana ilta ja viikko! :)
Huomenna lapinkoira Peppi saapuu hoitoon ja lähtee vasta ensi viikon torstaina kotiin, ihanaa että Noona saa riehutoverin joka jaksaa riehua yhtä paljon kuin Noona niin ei tarvitse ite olla niin aktiivinen...

Ainii vielä yks asia.... Yks päivä löysin tipan verta lattialla ja eilen Noonan korissa oli vähän isompi veriläikkä. Yritin tarkistaa mutta ei kyllä näyttänyt siltä kuin Noonalla ois juoksu. Bella ei tiputa verta ollenkaan. Tänään en ole löytänyt yhtään verta mistään... Mun mielestä pentu on vaihtanut kaikki hampaat jo, joten odotan vielä että sais kunnon todisteen että Noonan juoksu on alkanut.

maanantai 10. lokakuuta 2011

On sattunut oikein kunnon läpimurto tokon suhteen!

Risteily meni hyvin vaikka perjantai oli aikamoinen helvetti. Itse pystyin kuitenkin pitämään hauskaa vaikka olo ei ollut ihan huippu hyvä. :D Lauantai iltana alkoi heikottaa ja kuume alkoi nousta. Buranan voimalla jaksoin jorata koko yön ja aamulla oli sitten niin paska olo että hellurej. Tänään jäin kotiin lepäämään ja toivottavasti olen kunnossa keskiviikkona ettei tarvitse jättää akatemia treenit väliin! Oli huippu hauska risteily kuitenkin :)
Koirat oli niin onnellisia kun saavuin kotiin, Noona oikein kiljui ilosta. On se niin kiva tulla kotiin kun tietää että ainakin joku on iloinen :)

Eilen illalla kun oli vähän parempi olo päätin sitten vähän tokoilla Noonan kanssa. Harjoittelin maahanmenoa. Vihdoin alkoi pentu tajuta mistä oli kyse ja ilman mitään apuohjausta pentu alkoi mennä maahan käskystä ja pysyi siinä kunnes annoin vapautus käskyn! jeeiij!
Ajettiin myös autoa tyttöjen kanssa. Käytin lego autoa ja Bellan piti ajaa autoa tassun avulla ja Noona taas ajoi autoa kuonon avulla. Huomasin eilen miten paljon kehusanat merkitsevät Noonalle. Noona oppi ajamaan autoa noin metrin kuonon avulla ja palkkasin ainoastaan sanojen avulla, pentu teki oikein ja kehuin. Noona katsoi ylös heilutti häntää ja jatkoi ajamista. Toistin monta kertaa peräkkäin ja joka kerta pentu oli yhtä innoissaan ja jatkoi ajamista. Vasta lopussa annoin yhden namipalan ja se riitti :) Bella taas teki oikein ja kehuin, Bella katsoi ylös ja käskin uudestaan ja Bella teki taas. Kokeilin taas silleen että ainoastaan kehuin mutta nyt ei enää toiminut. Neiti oli sitä mieltä että teepäs itse, jos en saa namia niin en tee. Joten jouduin antamaan namipalkkaa Bellalle aina välillä että Bella tekisi innolla koko ajan. Paimennuskoiran ja pystykorvan ero tuli aika selvästi esille. Noonan mielestä tärkein asia on että minä olen tyytyväinen siihen että mitä se tekee ja että se saa tehdä jotain, ja se riittää palkaksi. Bella taas ei välitä yhtään siitä että mitä mieltä minä olen vaan tärkein asia on että Bella hyötyy jotain siitä että se tekee tietyn asian.


Tänään oli jo selkeästi parempi olo joten vedin 3x15 minuutin tokoreenit. Otin oikein tehotreenit ja käytin klikkeriä apuvälineenä. Mainitsin jo aikaisemmin että meidän sivulle tulo on aika heikko, päätin sitten muuttaa harjoitustapaa kokonaan. Päätin googlata erillaisia treeni vaihtoehtoja ja löysin yhden sopivan tavan miten voisi lähteä treenaamaan. Käytin kosketusalustaa apuvälineenä ja palkkasin heti kun Noona kosketti etutassuilla ja seisoi suoraan mun edessä. Sen jälkeen otin askeleen oikealle ja palkkasin heti kun koira siirsi takajalat oikealle. Ei kestänyt kauan kunnes pentu osasi kävellä kokonaisen kierroksen niin että se ainoastaan siirsi takajalat. Sitten seisoin itse paikalla ja odotin että pentu alkoi tarjoamaan takajalkojen siirtämistä, palkkasin heti kun Noona teki sen. Jätin kosketusalustan pois. Kokeilin pyytää sivulle ja vähän avustin käden kanssa missä ei ollut namia! Toimi!!! Noona tuli sivulle joka kerta kun pyysin ja vihdoin, vihdoin tajusi mistä oli kyse! Oli kyllä sellainen onnenhetki että voivoi! :) Pidän namin ja klikkerin oikeassa kädessä ja kuitenkin pentu tulee niin nätisti sivulle, mutta palkkaan kyllä vasemalla kädellä.
Treenasin myös seuraamista joka toimi hyvin, välillä pentu pomppii ilmaan mutta klikkerin avulla pentu alkoi tajuta että pitää kävellä neljällä jalalla että nami irtoaa.
Harjoittelin myös maahanmenoa liikkeestä ja perusasennosta ja hyvin meni.
Rauhoitu-käskyä olen myös treenannut viltin avulla. Vien Noonan sinne ja käsken rauhoittumaan ja pennun on oltava siinä kunnes vapautan sen. Jos karkaa niin vien takaisin. Pikku hiljaa otan viltin pois ja pennun on pysyttävä paikalla kunnes saa luvan poistua.

Vihdoin alkaa tuntua siltä että on sattunut oikein kunnon läpimurto tokon suhteen, nyt olen myös paljon innokkaampi treenaamaan kun pentu tajuaa mistä on kyse. Herneaivo-Noona alkaa osata jotain :)

torstai 6. lokakuuta 2011

Noona Agility Akatemiassa- osa 8

Heissan! Keskiviikkona käytiin taas Akatemiassa reenaamassa ja wau miten taitava hurmuri pentu olikaan! Ei varastanut kertaakaan :) Kokeiltiin ensimmäistä kertaa keinua tänään, pentu ei pelännyt yhtään mutta yritti päästää namin luo niin nopeasti kuin mahdollista ja sen takia välillä hyppäsi pois liian aikaisin. Juha myös tsekkasi meidän kontaktit ja hyvin ollaan reenattu Juhan mielestä. Nyt alan reenata silleen että pentu itse saa hakea oikean paikan... mitenköhän se menee? Treenasin itse erillaisia radan pätkiä sekä irtoamista. Hyvin penneli osaa jo irtoa hypyille eikä enää tarvitse niin paljon tukea. Kivat treenit taas kerran! :)
Päivällä vedin myös pienet pihatreenit Noonan kanssa. Harjoittelin irtoamista ja odottamista, hyvin meni. Treenasin myös jumppaesteiden kaa vähän hyppytekniikkaa, penneli teki aivan loistavasti kaikki jutut!

Tiistaina kävin Katin kanssa kentällä ja vedimme jotain pientä. Noona oli niin nopea mutta itse olin täys sählä, välillä jopa siivekkeet lähti lentoon... Sellainen treenikerta taas. Bella oli aivan älyttömän nopea ja innokas. Vitsi jäi hyvä fiilis.
Päivällä harjoittelin myös paikalla oloa samalla kun imuroin koko taloa. Pennun oli pakko odottaa nätisti sen aikaa kun imuroin. Kolme kertaa yritti karata mutta vein takaisin ja sitten pysyi loppuun saakka. Eli oli oikein tehotreenit itsepäiselle pennulle.

Tänään oli vuorossa Kotkan treenit. Bella oli raketti! Oli niin mahtavaa juosta tytön kanssa joka veti ihan täysii. :) Noona sai myös juosta pienen pätkän ja taas irtosi todella hyvin. Supertreenit ja superkoirat! ;)

Nyt pakkaamaan ja huomenna lähtee omistaja Ruotsiin! Huippu mahtava syksynkirjoituksetonohi-risteily tiedossa ja koirille kolme päivää vapaata. :) Hauskaa viikonloppua kaikille!

maanantai 3. lokakuuta 2011

tervetuloa ensimmäinen kokeiluvaihe

Tänään oli syksyn viimeiset LSK:n agitreenit. Menin ainoastaan Noonan kanssa joka oli ihan apina neljän päivän treenitauon jälkeen. Päätin treenata kepit erikseen ja jätin neidin odottamaan. Vips ja neiti varasti... Kielsin ja silloin alkoi kunnon komentaminen. Otin uudestaan ja uudestaan, mutta neiti varasti joka kerta kuin tein jonkun häiriöliiken. Olin sitten päättäväinen ja otin uudestaan niin kauan kunnes neiti istui siinä nätisti niin kauan kun halusin. Kepit tyttö veti oikein super nätisti mutta toi odottaminen... Vaikuttaa siltä että neiti kokeilee oikein kunnolla että onko iiiiihan pakko odottaa. Kyllä se osaa ei ole siitä kyse.

Pidin vähän taukoa ja sen jälkeen oli meidän vuoro suorittaa rataa. Taas odottaminen tuotti ongelmia. Yritti koko ajan varastaa. Välillä istui nätisti ja odotti mutta sitten saattoi yhtäkkiä varastaa taas. Olin sitten kärsivällinen ja oikein kiusasin tyttöä silleen että en päästänyt helpolla. Rata meni niin nappiin, pentu veti tosi hyvällä vahdilla ja irtosi hyvin hypyille. Tuli oikein hiki kun joutui juoksemaan täysillä.

Vaikuttaa siltä että penneli kokeilee rajoja ja kunnolla. Alkaa vissiin se vaihe kun alkaa tulla vähän takapakkia. Tällä viikolla treeniteema on sitten ihan perustottelevaisuutta. Paikalla oloa treenaan ainakin ja niin kunnolla että huuhejj. Ajattelin myös että voisi treenata irtoamista enemmän, eli helppoja hyppy suoria jne. Ei ainakaan pilaa mitään ohjauskuvioita sen takia että pentu kokeilee. Onnistumisia pyritän saamaan mutta kuitenkin pitää vaatimustaso olla sellainen että saan neidin joskus epäonnistumaan että pystyn puuttumaan ja korjaamaan. Katsellaan miten kauan tämä vaihe kestää. ;)

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Juntit stadissa ja näyttely kehässä

Perjantaina oli vapaa päivä ja illalla suuntasin nokka kohti Helsinkiä yhdessä Noonan kanssa. Saimme luvan asua broidin luona. Illalla kävin pitkän lenkin Noonan kanssa, söin ja katselin leffaa.

Lauantaina oli sitten vuorossa shelttien sivuerikoisnäyttely Lohjalla. Noonan koko perhe saapui paikalle, eli isä Magnus Kristinan kanssa, sisko Meela ja äippä Minttu kasvattaja Lauran kanssa ja sitten vielä sisko Isla Inkan kanssa. Oli todella mukavaa nähdä koko lauma yhdessä. Noona olisi mielellään riehunnut vielä monta monta tuntia lisää Meelan ja Islan kanssa.


Isä Magnus, sisko Meela, äippä Minttu, Noona ja sisko Isla

Noona oli ilmoitettu mukaan penturyhmään ja osallistujia oli noin 20 pentua ja tuomarina toimi Päivi Eerola. Jännitti vähäsen että mitä tuomari sanoo Noonan pystykorvista. Noonan kanssa olen ainoastaan parisen kertaa harjoitellut näyttely "käyttäytymistä" joten jännitti myös sekin että osaako pentu ollenkaan käyttyäytyä. Oli sitten ensimmäinen kierros ja oli hyvin ahdasta kehässä. Hyvin pentu jaksoi kuitenkin keskittyä ja ravasi oikein nätisiti. Seisominen ei vielä ihan onnistunut täsmällisesti mutta ainakaan se ei istunut eikä pomppinut. Pöydällä oli sitten pieniä ongelmia. Antoi kyllä tuomarin koskea mutta ei olisi halunnut näyttää hampaat vaan yritti peruuttaa pois. Tuomari oli kuitenkin kärsivällinen ja Noona aintoi vihdoin periksi ja näytti hampaat.
Oli vähän aikaa taukoa kunnes kaikki pennut kutsuttiin takaisin kehään. Ensin tiputettiin pentuja pois ja Noona sai vielä jatkaa. Nyt alkoi pennelin kärsivällisyys loppua. Meidän piti vielä juoksuttaa koirat ympäri kehää mutta Noona melkein ainoastaan pomppi tai teki jotain muuta. Pentu alkoi tarjoamaan maahan menoa ja nokkimista silloin kun olisi pitänyt seisoa hienosti. Meidät tiputettiin pois. Noonan sisko Meela kuitenkin oli vielä mukana taistelemassa ja kuinkas kävikään, Meela voitti kaikki ja oli päivän ROP-pentu. Hienoa, isot onnittelut vielä! :)

"Tässä kehitysvaiheessa vielä kauttaaltaan kapea. Hyvin ryhdikäs narttu. Kapea päänkiila. Syvä kallo. Kierteiset etuliikkeet. Voimakas polvi-kinnerkulma. Syvät värit. Korvien asento ei vielä vakiintunut. Paljon temperamenttia. Tarvitsee lisää pöytäharjoitusta. Kauniisti esitetty."


Nasu


Pakko sanoa että näyttelyt ei kyllä ihan ole mun juttu. Voin toki viedä Noonan uudestaan onhan se kiva kuulla mitä mieltä tuomari on ja jos haluaa saada Noonan agivalioksi niin sitten on pakko. Itse en välitä koirien ulkonäöstä paljon lainkaan. Minun mielestä kaunis koira on sellainen joka on luotu tekemään töitä ja luonteen perusteella. On se niin erillaista kun seisoo agikentän laidalla ja katselee kuinka koirat tekevät töitä täysillä kuin että ne juoksevat ymäri kehässä ja sitä enemmän karvaa niin sitä parempi... Ehkä olen liian kriittinen näyttelyitä kohtaan en tiedä? Mutta ihan tosi näyttelyt pilaavat koiran rodut... Ei itse näyttely pilaa mutta se että aletaan jalostamaan rodut ainoastaan ulkonäön vuoksi. Täydellinen esimerkki on vaikka cockerspanielit, saksanpaimenkoirat, australianpaimenkoirat ja bordercolliet. Hyvät ihmiset katsokaa kun työlinjainen cockeri juoksee agiradalla, se on aivan älyttömän hieno näky... Kuulin myös älyttömän jutun berninpaimenkoirasta joka oli vihainen, ja jotta omistaja pystyisi hanskaamaan koiran kanssa näyttelyissä niin hän aintoi rauhoittavia koiralle. Koira menestyi ja sitä sitten käytetiin jalostukseen hyvien näyttely tuloksien perusteella. Ei ihme että on olemassa luonne vikaisia berninkoiria? Ääritapaus myönnän mutta kuitenkin ihan älytöntä. Minä en ymmärrä miksi näyttelyt hyväksyvät sen että rodut muutetaan näin paljon, kohta ei pysty enää erottamaan aussien berninpaimenkoirasta. Nojoo tiedän kyllä että on olemassa ihmisiä jotka ovat sitä mieltä että agility taas pilaavat koirat. Sanon ainoastaan mun mielipide näyttelyistä joten toivottavasti kukaan ei suutu tästä. :D

Oltiin vasta kotona iltapäivällä ja broidilla oli muuta menoa joten hän lähti heti menemään. Päätin sitten että jään vielä yhden yön. Tein pitkän lenkin Noonan kanssa söin ja sen jälkeen en jaksannut tehdä mitään muuta kuin katsoa leffaa. Pentu oli ihan poikki ja nukahti saman tien. Kymmenen jälkeen sammuin itse ja heräsin vasta kymmeneltä seuraavan aamun ja jouduin herättämään Noonan. Teimme pitkän aamulenkin metsässä ja sen jälkeen lähdin shoppailemaan. Broidi hoiti Noonan koko päivän. Illalla tulin takaisin kotiin Loviisaan ja vastassa oli yli-onnellinen Bella. Lähdin tyttöjen kanssa vetämään metsälenkin ja sen jälkeen saunaan. Oli ihana viikonloppu ja oli mukava tavata paljon ihmisiä! :)